Puutarhaa ja pihaa

Kasvimaailman kummallisuuksia – sormustinkukka ”Monstrosa” ja aamuvirkuille näyttäytyvä pukinparta

Sormustinkukat avaavat kellonsa

Pihallamme kasvaa purpuranpunaisia sormustinkukkia, jotka parhaillaan avaavat kukkavanojaan. Kaksivuotinen sormustinkukka kylväytyy itsekseen ja vaeltaa mitä kummallisimpiin paikkoihin kasvamaan. Siemenet säilyvät maassa useita vuosia ja voivat maa-aineksen pöyhimisen myötä innostua uudestaan kasvamaan.

Sormustinkukkia kylätien varressa
Maisema keittiön ikkunasta. Sormustinkukkia kivikon seassa.

Olen yrittänyt kasvattaa erilaisia sormustinkukkia siemenistä mutta tulokset ovat olleet laihat. Keltasormustinkukka on lähtenyt kasvamaan mutta erikoisemmat lajikkeet ”Elsie Kelsie” ja villasormustinkukka eivät näytä talven kylmäkäsittelynkään jälkeen elonmerkkejä. Sormustinkukka on villi ja vapaa ja sitä on turha yrittää saada aisoihin.

Tapaamme ”Monstrosan”

Aamukahvia juodessani hieraisin silmiäni. Tihrustin keittiön ikkunasta ulos ja ihailin sormustinkukkakasvustoa kivikon keskellä. Kukinnot avautuvat perinteisesti alhaalta käsin kohti latvaa. Nyt tätä sääntöä rikottiin. Osa sormustinkukista oli aloittanut kukintansa latvasta käsin ja muodostanut kummallisen ylimmän kukinnon.

Monstrosan suuri ja leveä latvakukinto
Sormustinkukka Monstrosan suuri ja leveä latvakukinto. Kukinnon täplät ovat  taidokkaat – kuin ohuella näädänkarvasiveltimellä maalatut.

Tutkimalla asia selvisi. Pentti Alangon mukaan sormustinkukalla on olemassa viljelylajike ”Monstrosa”, jonka ylin kukinto on muodostunut isoksi ja leveäksi. Kukinto poikkeaa perinteisestä kellomaisesta muodosta. Lajikeominaisuus on periytyvä ja kasvuoloilla ei ole vaikutusta poikkeavuuteen. Ainakin osasta tällaisista kasveista kerätyistä siemenistä kasvaa yksilöitä, joiden latvakukka on iso ja laakea.

Vielä yksi kukinto lähikuvassa
Vielä yksi  sormustinkukka Monstrosan kukinto lähikuvassa

Sana monstrosa tule sanasta monstruosa, epämuodostunut, mikä viittaa kukkien poikkeavuuteen verrattuna rohtosormustinkukkien ulkonäköön yleensä.

Tervetuloa meille – mutta mistä te tulitte?

Se, miten nuo erikoiset latvayksilöt ovat meille putkahtaneet, on arvoitus. Ovatko siemenet tulleet lannoituksen yhteydessä naapurin hevosenlantakasasta, mene ja tiedä. Voiko kymmenien vuosien jälkeen perus-digitaaliksemme muuttua kaukaisen perimän myötä tällaiseksi kaunottareksi? Miten niitä on useita? Toivottavasti näitä upeita megakukkijoita putkahtaa meille jatkossakin!

Tapaamme pukinparran, Carl von Linnén ”kukkaiskellon” kukan

Vesiletku putoaa kädestäni, kun naapuri kuusiaidan takaa huutaa tulemaan nopeasti paikalle. Onkohan jotain sattunut?! Ei onneksi. ”Tulkaa katsomaan pukinpartaa!”

Pukinparta (Tragopogon pratensis , jota myös kutsutaan piennarpukinparraksi) on Carl von Linnén mukaan ”arvokasvi”. Sitä se on ravinto-ominaisuuksiltaan (herkullinen juuri jne.) mutta ei ehkä puutarhurin näkökulmasta. Pukinparta on luonnossa kasvava rikkaruohomainen kasvi, jota tapaa Etelä-Suomen luonnossa. Tänne meille päin linnut ovat sen tuoneet.

Pukinparta korkeana komeudessaan. Kukat ovat tiukasti nupussa klo 16.43.

Pukinparran tekee erikoiseksi se, että se avaa ja sulkee kukkansa säännöllisesti kellon tahdissa. Pukinparran kukinnot avautuvat noin aamukolmelta ja sulkeutuvat aamupäivällä kello 10–11 välillä. Koska kasvi aukaisee kukkansa vain aamupäiväksi, sen englanninkielinen nimi on Jack-go-to-bed-at-noon (”Jaakko menee nukkumaan keskipäivällä”).

Kukkaiskello omaan puutarhaan?

Erityisen kiehtova on kasvitieteilijä Carl von Linnén kukkaiskello-ajatus. Hän suunnitteli kukkapenkin (jota ei ilmeisesti itse toteuttanut) kukista, jotka avaavat ja sulkevat kukintonsa eri aikoina, tunnin tarkkuudella. Ideaalitilanteessa kellon voisi siis katsoa kukkapenkistä. Linnen kukkaiskellosta löytyy tietoa linkistä http://www.cs.uef.fi/~whamalai/puutarha/linne.html

Kukkaiskellon perustamisessa onkin hyvä haaste kaikille (meille) puutarhahörhöille. Miten hauskaa olisi etsiä tiettyjä lajeja kukkaiskelloa varten!

Pukinparran parrasta pala mukaani

Naapurin pukinparta oli korkea ja kaunis yksittäisenä kasvina maanpeitekasvien verhoamassa rinteessä kuusiaita taustanaan.

Nimensä pukinparta on saanut lenninhaivenellisista siemenistään, jotka muistuttavat muodoltaan vuohiuroksen leukaperiä koristavaa partaa.  Siemenet leviävät tehokkaasti laskuvarjonsa avulla. No, tietenkin pyysin naapurilta kasvin ”pukinparrasta” siemeniä itselleni!

Pukinparran parta
Pukinparran parta

Varhainen kulkija näkee pukinparran kukkivan

Seuraavana aamuna uteliaisuus voitti minut.  Piipahdin uudestaan naapurin puutarhassa katsomassa, kukkiiko pukinparta tosiaankin kellon mukaan. En kehdannut mennä visiitille ennen kuin klo 8.30.

Pukinparta oli tuohon aikaan jo vetämässä kukintojaan kiinni. Ehkäpä pilvinen sää sai sen aikaistamaan nukkumaanmenoaan. Näin kuitenkin muutamia puoliavoimia keltaisia kukintoja.

Pukinparta eli "Jack" kukinnot puoliraollaan - menossa päiväunille.
Pukinparta eli ”Jack” kukinnot puoliraollaan klo 8.37. Selkeästi menossa päiväunille.
Jack-go-to-bed-at-noon
Jack-go-to-bed-at-noon
Myöhemmin heinäkuussa pukinparrasta onnistuttiin saamaan kukintakuva. Tämä lisäyksenä blogijuttuun.

Nyt pääsen kehittelemään meille omaa kukkaiskelloa!

No, ehkä vielä harkitsen asiaa:)

Please follow and like us:

4 thoughts on “Kasvimaailman kummallisuuksia – sormustinkukka ”Monstrosa” ja aamuvirkuille näyttäytyvä pukinparta

  1. Vitsit, aikaa mittaava kukkapenkki! Sen kun vielä tekisi kellon muotoon. 🙂 Ois kyllä hauska. Ja tuollaisia sormustinkukkia en tiennyt olevan olemassakaan, mielenkiintoisia. Sormustinkukkien kuviointi on aina ollut minusta kaunis.

    1. Kellokukkien penkki kyllä houkuttaa. Toisaalta tänä aamuna katkoessani sirpillä aidan reunuksia ja trimmatessani heinää lakoon, tajusin jälleen, että lisäistutukset eivät ole meidän mökkeilyssä järkeviä:) Sormustinkukka on kaunis kaiken värisenä ja muotoisena. Ihan yksi lemppareitani!

    1. Eikö olekin tyrmäävän näköinen:)! Tänään muuten aamulla huomasin, että vihdoin ja viimein (kylvin siemenet vuosi sitten) uusi lajikekokeiluni Elsie Kelsie on tehnyt millin kokoisia alkuja. Jännää nähdä, mitä kukintoja sieltä tupsahtaa niiden kasvaessa! Siis ensi kesänä ehkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.