Kyläelämää, Puutarhaa ja pihaa

Kevät saapui! Puutarhatyöt käynnistyvät ja kyläelämä virkistyy

Kevät on myöhässä mutta nyt se on takuulla saapunut. Puutarhatyöt käynnistyivät pienillä lämmittelypuuhilla. Aivan kuin maratoonari, joka  tekee alkulämmittelyään, me käänsimme kottikärryt oikein päin ja etsimme puutarhatyökaluja talven jäljiltä. Puuhastelun ohessa pää täyttyi uusista suunnitelmista. Voimia tuntuu olevan loputtomiin ja mieli on optimistinen: tänä kesänä saamme paljon aikaiseksi!

Kierros puutarhassa alkaa

Parin viikon tauon jälkeen oli voimaannuttavaa päästä käymään maalla. Ajomatkalla pohdimme, miltä pihallamme näyttäisi näin huhtikuun lopulla. Emme malttaneet kantaa kasseja sisälle, kun jo lähdimme tutkimaan puutarhaa. ”Tule katsomaan!” –huuto kuului pihan eri kolkista. ”Ei ole totta, skillatkin jo kukkivat!” Ei auttanut muu kuin vetää saman tien (kahvikupillisen jälkeen) pihavaatteet päälle ja tarttua haravaan ja oksasaksiin. Tätä on odotettu koko talvi!

Kevään merkkejä oli näkyvissä enemmän kuin osasimme odottaa. Samalla, kun ihastelimme heräävää luontoa, mielessämme alkoi piirtyä kuva meitä odottavasta suuresta pihatöiden määrästä. ”Tuollekin pitäisi tehdä jotain”, oli ajatuksissa useasti.

Heräävä luonto on karuimmillaan huhtikuussa. Voiko tämä ruskea kulotetun näköinen ankeus olla se meidän vehreä ja kukkiva puutarha?

Tonttu kumollaan joulun jäljiltä
Tonttu kumollaan kiviröykkiössä maatuneitten lehtien seassa.

Lava multaa ja puuhakekasa odottamassa

Kevään merkki meillä Louhikossa on multalavan saapuminen. Tilaamme mullan säkeissä ja yksi 65 säkin lavallinen hujahtaa leikiten pihatöissä. Ihana luomuviljelijä-serkkumme naapurista on toimittanut jälleen kuorman puuhaketta maatilaltaan. Kuorma on kipattu talon päätyyn multalavan viereen. Nyt pääsemme jatkamaan rinteiden siistimisprojekteja sekä kattamaan kukkapenkkien reunoja. Tätä puuhaa meillä Louhikossa on loputtomiin. Vielä puuttuvat kuorma maatunutta hevosenlantaa ja sorakuorma. Sen jälkeen kesäcoctailimme on tekemistä vaille valmis.

Lavallinen multaa ja kasa puuhaketta odottavat tekijöitä.
Lavallinen multaa ja kasa puuhaketta odottavat tekijöitä.

Sittenkin kasvihuone!

Olen aina julistanut, että meille ei tule kasvihuonetta. Voimamme ja aikamme eivät riittäisi sen ylläpitoon. Vaan toisin kävi. Perhe, Tuunaaja-siskoni johdolla, keksi hauskan idean. Parisen viikkoa sitten sain mökillä ollessamme puhelimeeni karttakuvan, jossa käskettiin seurata reittiä. Perillä kuulemma oli yllätys.

Aarrekartta
Aarrekartta tupsahti puhelimeeni. Onneksi reitti oli lyhyt.

Kuljin ohjeiden mukaan rantasaunalle ja avasin talvesta jäykistyneen takkahuoneen oven. Sisällä odotti suuria pakkauslaatikoita, joihin oli pakattu kasvihuoneen osat. Olin haljeta onnesta! Kevään ensimmäisiä projekteja on nyt kasvihuoneen pystytys.

Kasvihuone
Kokoa kasvihuone – tässäkö on lopputulos? Yhtään kasvihuonetaimea ei ole esikasvatuksessa, pelkkiä hömpötyksiä kuten salkoruusuja…mutta vielä ehtii! Ja saahan taimia kaupasta!

Kevään varhaiset kukkijat

Urheimmat kevään kukkijat kurkistavat heinän ja maatuneiden lehtien seasta. Valkeat lumikellot, siniset skillat, sinivuokot, leskenlehdet, krookukset ja purppuran värinen näsiä ovat eturintamassa ottamassa kesää vastaan. Mullasta puskee monenmoista vihreää alkua ja tappia.

Lumikelloja, leskenlehtiä ja skilloja
Lumikelloja, leskenlehtiä ja skilloja

Kukkapenkkien siistiminen

Kukkapenkkeihin jääneet (en raaskinut syksyllä katkoa siementäviä perennoja) törröttäjät olivat laonneet märkinä pitkin maata. Lehtiä ja oksia oli tuulen riepottamina joka paikassa. Ensiapuna siivosin terassin edustan kukkamaat saksilla ja haravalla. Rikkaruohojen kitkemistä tai muuta syvällisempää penkomista en rohjennut tehdä, sillä multapedin sisältö on vielä arvoitus.

Kukkapenkkien siistimistä talventörröttäjistä ja risuista.
Kukkapenkkien siistimistä talventörröttäjistä ja risuista.

Uuden kukkapenkin paikka on mietinnässä. Kaupunkikodin ikkunat ovat täynnä taimia ja siirrettäville perennoille pitää myös löytää uusi koti. Kukkapenkki pitänee tehdä toukokuun aikana, jotta taimet saadaan suoraan autosta multaan.

Punalehtiruusun nuorennusleikkaus

Ruusujen pikaparturointi alkoi. Useimmille pensaille paras leikkuuajankohta on varhaiskevät heti lumien sulamisen jälkeen ennen silmujen avautumista. Tämän viikonlopun kohde oli eturinteessä oleva kolmimetrinen punalehtiruusu. Se on vaatimattomuudessaan kaunis punaisine lehtineen ja purpuranpunaisine yksinkertaisine kukkineen. Se myös suostuu mukisematta kasvamaan kurjalla kivikkorinteellä. Harmillisesti se on venähtänyt niin korkeaksi, että peittää maiseman rantasaunalle ja saunan päädyssä kasvavan köynnöshortensiaan.

Leikkasin punalehtiruusupensaan 1.2 metrin korkeudelle eli tein sille reippaan nuorennusleikkauksen. Punalehtiruusu kukkii edellisvuoden versoilla eli saa nähdä, onko meillä lainkaan kukkia tänä kesänä.

Punalehtiruusu leikataan alas
Punalehtiruusun lyhentäminen metriseksi. Onneksi oksat olivat vähäpiikkisiä (juhannusruusuun verrattuna). Kuvassa työ on aluillaan.

Köynnöshortensian päivät ovat luetut

Köynnöshortensia saunan päädyssä saa kukkia viimeisen kesän nykyisellä paikallaan. Sen kukkimista saa istuttamisen jälkeen odottaa vuosia. Sen jälkeen se kukkiikin pitkään ja hartaasi. Olemme omamme kanssa siinä vaiheessa, että saunan pääty kukkii katonharjaan saakka valkoisena kukkamerenä.

Ongelma on siinä, että köynnöshortensian kiipimäjuuret tarttuvat seinään ja ranteen paksuiset puurangat kiertyvät talon ulkolaudoitusten rakoihin. Olemme siten päättäneet siirtää köynnöksen muualle ennen kuin tuhot ovat peruuttamattomat ja koko laudoitus menisi vaihtoon.

Köynnöshortensia peittää saunan päädyn
Köynnöshortensia peittää saunan päädyn. Kesällä valkoisena kukkiva ihanuus ja syksyllä kauniin keltainen lehdistö.

Kerta vielä kiellon päälle. Yhden kesän aiomme vielä nauttia valkeasta saunan päädystä. Syksyllä leikkaamme köynnökset juuresta poikki istuttaaksemme juurakot turvallisempaan paikkaan, ehkäpä kiviröykkiöiden päälle rinteeseen. Talven kuivahtamisen jälkeen kiskomme seuraavana kesänä köynnökset irti seinästä. Se tarkoittaa myös koko seinän puhdistamista tarttumajuurien pätkistä ja uuden punamultamaalin vetämistä lautoihin.

Salkoruusut ovat selvinneet!

Ilahduttavaa oli huomata, että viime kesänä kukkimatta jääneet salkoruusun lehtiruusukkeet näyttivät selvinneen talvesta. Osa yhden kesän vanhoista taimista oli petetty havuilla ja osa jätetty oman onnensa nojaan. Nostelin havut syrjään, jotta ne eivät märkinä mädännyttäisi vihreitä taimia.

Salkoruusu pääsee aurinkoon havujen alta
Salkoruusu pääsee pois hautovien havujen alta.

Viime kesänä salkoruusujen kukinta meni syys-lokakuulle. Katkaisin tyvestä muutaman mattimyöhäisen kukkijan pitkät varret, jotta ne starttaisivat uudestaan tänä kesänä. Tämän vinkin luin jostain. Talvehtiminen oli kuin olikin  onnistunut näiden kohdalla.

Salkoruusu havujen alta kaivettuna
Salkoruusu, jonka kukkavarsi katkaistiin syksyllä, venyttelee auringossa.

Kaupunkikodissa on tuloillaan valtavat määrät erilaisia salkoruusun taimia viimekesäisten seuraksi. Tästä taitaa tulla se haaveilemani salkoruusukesä!

Kylmäkäsittelyssä olevat siemenet

Lumihangen sulettua, hankeen haudatut kylmäkäsittelyruukut odottivat yksinäisinä polun varressa. Päätin jättää ne siihen vielä odottamaan. En ole vielä päättänyt, otanko ruukut sisälle lämpimään vai annanko luonnon hoitaa itämisen loppuun saakka. Huoli on ruukkujen kuivahtamisesta ulkona. Ehkäpä upotan ne multaan seuraavana viikonloppuna.

Kylmäkäsittelyssä olevia siemenastioita
Kylmäkäsittelyssä olevia siemenastioita hangen sulettua.

Myös kasvilavaan kylvettiin syksyllä kylmäkäsiteltäviä siemeniä. Nostelin kasvilavan päältä havujen oksat pois, jotta kylvös pääsee tuulettumaan. Kuivuneiden neulasten peitto oli kylvösten päällä, mikä vähän harmitti. Jaksavatko taimet puskea itunsa neulaspeiton läpi? Hauskaa oli huomata, että havujen alle oli joku tuonut näkinkenkiä. Eväsretken jäänteet oli jätetty timjamin juurelle. Rannalla toisinaan touhuavat saukot ovat tainneet olla asialla.

Kylmäkäsittelyssä olevia siemenastioita kasvilavassa havunneulasten peittäminä.
Kylmäkäsittelyssä olevia siemenastioita kasvilavassa havunneulasten peittäminä.

Esikko-mökin pihasavotan laajuus paljastuu

Kylätien toisella puolella sijaitsee viime kesänä hankittu toinen mökkimme, Esikko. Piipahdus Esikon pihaan nostatti hien pintaan. Yksi silmäys muistutti siitä, että koko piha on laittamatta. Suuret kuuset ja koivut on saatu sentään kaadettua, kiitos sukulaisten avun. Keskelle pihaa on jätetty vanha omenapuu, jotta voimme tulevaisuudessa juoda kahvia ja syödä raparperipiirakkaa sen varjossa.

Pihasuunnitelmaa on Tuunaaja-siskon toimesta luonosteltu. Viheraidat sopivat kylän tämän pään henkeen eli sellainen on suunnitelmissa. Esikon puutarhasta tulee helppohoitoisempi kuin Louhikon – se on aivan varmaa. Nyt Esikon piha oli täynnä risukasoja, jotka pitää joko viedä jäteasemalle tai polttaa. Kumpikin vaihtoehto on työläs. Edellisen omistajan keskelle pihaa ”ripottelemat” vanhat marjapensaat ja muut istutukset pitää myös kaivaa pois tieltä.

Esikon sauna, risuja ja marjapensaan räähkiä
Esikon sauna, risuja ja marjapensaan jäänteitä.
Kiviaidoilla kasvaa risuja
Jopa kiviaitojen päällä kasva risuja. Tämä onkin aivan uusi aluevaltaus rikkaruohojen kitkemisen rintamalla.

Jännittävin projekti tulee olemaan vanhan maakellarin purkaminen. Se sijaitsee hassusti mökin kupeessa ja pelkäämme sen käytön turvattomuutta. Maakellari jakaa kylätieparlamentin kahtia: osan mielestä se pitäisi säilyttää ja osan mielestä ei. Sen purkaminen vaatii laajempaakin neuvottelua. Maakellariin ei saa (eikä oikein mihinkään muuhunkaan tontin maakerrokseen) kajota ilman ”museoihmisten” lupaa, sillä tontilta on löytynyt rautakautinen asuinpaikka. Toivottavasti emme pihatöissä turmele mitään säilyttämisen arvoista, mietin.

Palasin takaisin kylätien toiselle puolelle Louhikkoon hengittämään rauhallisemmin.

Maakellari
Maakellari, jonka ovesta mahtuu sisään korkeintaan tonttu tai menninkäinen. Portaat sisällä ovat luhistuneet.

Kylätalolla talkoot käynnissä

Paikallisen kyläseuran haave toteutui talvella. Kylän 50-luvulla rakennettu ja vastikään lakkautettu koulu lunastettiin kaupungilta yhteiseksi kylätaloksi. Kyläseuraan ovat tervetulleita kaikki toiminnasta kiinnostuneet asuinpaikasta ja iästä riippumatta. Myös me vapaa-ajan asukkaat olemme innoissamme kyläelämää virkistävästä ja yhteisöllisyyttä lisäävästä toiminnasta.

Kylätalo ja risusavotta sen pihalla
Kylätalo ja risusavotta sen pihalla. Myös siellä leikattiin kiviaitojen päältä risukkoa. Taitaa olla meidän kylän erikoisuus.

Viikonloppuna oli uudella kylätalolla talkoopäivä, jolloin siivottiin, maalattiin ja laitettiin paikkoja kuntoon. Rakennuksessa oli vauhdikas ja iloinen tekemisen tunnelma: yksi porukka oli hakemassa pianoa, keittiötä järjestettiin, pihalla kaadettiin risukkoa ja arkistoja tyhjennettiin turhasta roinasta. Lähes joka viikonlopulle on kaavailtu erilaisia tapahtumia talkoiden lisäksi. Mikä energia virtaa kyläseuralaisissamme!

Kylätalolla ohjeita talkoolaisille, harja odottamassa tekijää. Muutakin kuin siivousta luvassa kesän aikana.
Kylätalolla ohjeita talkoolaisille, harja odottamassa tekijää. Muutakin kuin siivousta on luvassa kesän aikana.

Varmin kevään merkki

Varmin kevään merkki on seurata perheemme iäkästä äitiä, joka innokkaana puutarhurina toimii ikänsä puolesta lähinnä työnjohtotehtävissä. Klassikko on nähdä hänet asemapaikallaan rinneportaikossa osoittamalla kävelykepillä esiin pilkistäviä kasvin alkuja. ”Jos vähän käännät noita heiniä, se löytyy sieltä varmasti!” Olen luvannut kaivaa kaikki kadonneet perennat heinien joukosta ja siirtää uuteen kasvupaikkaan. Mitä meninkään lupaamaan!

Isoäiti osoittaa kepillä herääviä kasveja
Äitimme osoittaa kepillä herääviä kasveja…Heinät ovat peittäneet ennen niin kauniisti pengerretyn rinteen. Ratapöllien hahmot näkyvät heinien alta.

Rinnetyöt jatkuvat

Tulevana kesänä rinnetyöt jatkuvat. Jäljellä on hankalimman ”eturinteemme” kunnostaminen. Sen kukoistuskausi on vuosia sitten mennyt menojaan. Kunnostaminen tarkoittaa heinään kadonneiden perennojen esiin kaivamista, siirtämistä uuteen kasvupaikkaan ja rinteen uudelleen istuttamista.

Helppohoitoisuus tarkoittaa jyrkässä rinteessä myös sitä, että sinne ei tarvitse jatkuvasti mennä tekemään jotain. Istutettavien kasvien pitäisi pärjäillä mahdollisimman pitkälle itsekseen. Jyrkkä rinne on vaikeapääsyinen ja hankakulkuinen. Punalehtiruusun katkaistuja oksia kantaessani humpsahdin rinteestä alas ja kierin nurmelle. Onneksi selvisin pelkillä naarmuilla ja mustelmilla.

Kurpitsan siemeniä multaan

Tämä siementen kanssa leikkiminen pitäisi jo lopettaa mutta en pysty. Jättikurpitsan siemeniä löytyi pussillinen ja upottelin ne multaan. Tarvitsemme ”ryteikkösuojan” tontin reunalle ja nyt kokeillaan, täyttävätkö kurpitsat suurine lehtineen tehtävän. Jättikikurpitsa on uusi aluevaltaus ja on hauska nähdä, pääsemmekö pitämään syksyllä kurpitsajuhlia.

Kurpitsan siemeniä kasvamaan
Kurpitsan siemenet pistettiin kasvamaan vuorokauden liottamisen jälkeen.

Lopuksi

Puutarhatyö on tosiaankin yllätyksellistä ja virkistävän ihanaa! Joskus näemmä myös vaarallista. Kiertely mökkipihassa tuotti melkoisen pitkän ”kiireellisten ja ensi tilassa tehtävien” pihahommien luettelon. Ehkäpä kirjoitan tehtävät paperille ja revin sen puoliksi. Jätetään se toinen puoli suosiolla seuraavaan kesään. Keskitytään ennemminkin nauttimaan puutarhasta ja mökkeilystä! Pannaan kaffetta tippumaan.

Please follow and like us:

4 thoughts on “Kevät saapui! Puutarhatyöt käynnistyvät ja kyläelämä virkistyy

  1. Siinä onkin projektia kerrakseen. 🙂 Mutta uskon, että on sitten palkitsevaa nähdä se oma kädenjälki, kun alue kerrallaan valmistuu. Ennen ja jälkeen -kuvat pitää tietenkin ottaa. 😉 Ja oih, kurpitsajuhlat kuulostais kivalta! Toivotaan hyvää kasvua kurpitsoille – ja kaikelle muullekin. Kahvia paree myös varata kesän tarpeisiin. Kahvitauot ja aikaansaannosten ihailuhetket kuuluvat asiaan.

    1. Meillä tosiaankin kuluu kahvia ja raparperipiirakkaa valtavat määrät kesän mittaan! Ilman niitä emme pysy liikkeessä:) Näitä ”ennen” kuvia ei enää kannata ottaa, sillä itsekin masentuu näkymästä. Pitää panostaa keskikesän kuvakulmiin. Kurpitsasta on vaikeaa tehdä muuta kivaa kuin lyhtyjä, sillä se on aika jännänmakuinen kasvis. Kurpitsajuhliin panostamme – ei kuitenkaan niihin Agatha Christien -tyyppisiin:) Tsemppiä villasukkamaailmaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.