Kotimme on vuosia ollut huonekasviton. Kasveista oli aikanaan pakko luopua, sillä konttausikäiset ja vilkkaat lapsemme kaatoivat ruukut ja mutustelivat kukkamultaa siinä ohessa. Myöhempinä vuosina kasvit yksinkertaisesti unohtuivat. Puuhaa oli muutenkin riittämiin – ei tarvittu yhtään lisää hoidettavaa.

Nyt kukaan ei enää syö kodissamme kukkamultaa. Esineitä kaadan ainoastaan minä, joka aamuvarhain kolistelen keittiössä ennen töihin lähtöä. Nykyään on myös aikaa ”muuhun”, kuten mukaansatempaavaan puutarhanhoitoon.

Viherpiipertelyni on laajentunut puutarhasta kodin ikkunalaudoille niin kaupungissa kuin mökillä. Pikkuhiljaa olen kiintynyt ”vanhanajan huonekasveihin”, erityisesti pitkälehtisiin kaktuksiin. Niiden nostalgia viehättää.

Hovineidonkaktuksesta se alkoi

Viherpeukaloinen työkaverini kertoi aikanaan, että etsii epätoivoisesti vanhanajan lehtikaktusta, sellaista pitkälehtistä. En tiennyt, mikä se oli, mutta päätin hankkia hänelle sellaisen. Hänen eläkejuhlatkin siinsivät sopivasti edessä.

Pian tajusin (salapoliisityön jälkeen) etsiväni kaktusta, jota ei saa kukkakaupoista. Niitä kasvaa vain alan harrastajien ikkunoilla ja vanhojen maalaistalojen peräkamareissa. Minun ulottumattomissani.

Pitkän metsästyksen päätteeksi sain ostettua muutamia hovineidonkaktuksen pistokkaita fb:n kasviryhmän jäseniltä. Kaiken vaivannäön jälkeen päätin itsekin kokeilla hovineidon kasvatusta. Olin aivan innoissani, kun postiluukusta tipahti litteään maitopurkkiin pakattuja taimia. Pieniin alkuihin sisältyi lupaus kauniista punaisista kukista, joita aikanaan kasvaisi pitkien lehtien päihin.

Myös työkaverini oli ikionnellinen saadessaan eläkejuhlissa hovineidonkaktusruukun kainaloonsa. Hänen hovineitonsa tulee taatusti kukkimaan runsaana.

Marraskuunkaktus, joulukaktus vai ylipäätään jonkun sortin talvikaktus

Ennen kertakäyttökukkina kohtelemani kausikaktukset ovat nykyään huonekasveinamme. Enää ei tulisi mieleenkään viskata kaktuksia kukinnan jälkeen pois. Lehtikaktusten määrä kasvaa pikkuhiljaa, sillä pieniä kukkivia alkuja tulee poimittua mukaan kaupoista. Värien kirjo kaupoissa laajenee vuosi vuodelta jalostustyön myötä.

Marraskuunkaktus ja joulukaktus ovat niin samannäköisiä, ettei niitä helposti erota toisistaan. Yleensä joulun aikaan myytävät sesonkikaktukset ovat marraskuunkaktuksia. Niiden lehdissä on terävät sakarat reunoissa. Vanhanajan (niiden mummon aikalaisten) joulukaktuksen lehdet roikkuvat vahvemmin alaspäin ja ovat sakarattomammat. Aidoissa vanhoissa kannoissa lehdet ovat kapeanivelisiä.

Ihan satavarmasti en osaa sanoa, mitä sorttia omat lehtikaktukseni ovat. Yhden kuvauksen mukaan ne ovat yhtä ja toisen kuvauksen mukaan toista sorttia. Ei väliä. Kukkiessaan ne ovat kauniita, se on pääasia.

Pistokkaista lisääminen

Joulu- ja marraskuunkaktuksia (mitä ovatkaan) olen lisännyt helposti pistokkaista. Muutama pistokas, joissa kussakin on 3-4 lehtiniveltä, istutetaan kasvamaan suoraan multaan. Muutamasta alusta kasvaa tuuhea kaktus parissa vuodessa. Olen myös pitänyt alkuja vedessä ennen istuttamista – molemmat tavat toimivat.

Pistokkaita pyrin ottamaan sellaisista lehtikaktuksista, joiden toivon olevan vanhempaa kantaa. Esimerkiksi mummolamme peräkamarista löytyy viehättävän iäkkään näköisiä kaktusrouvia.

Lehtikaktusten kukittaminen mökillä ja kaupungissa

Lehtikaktusten kukittaminen onnistuu parhaiten, kun ne saavat viileän käsittelyn syksyllä. Viileä käsittely tulee automaattisesti, kun kaktuksia pitää kesällä suojaisassa paikassa ulkona ja nostaa ne vasta syksymmällä (ennen halloja) sisälle.

Kaupunkikaktukseni kasvavat hyvin mutta ovat huonoja kukkijoita. Pattereiden porottava lämpö ei ole niille mieleen. Ne ”voivat liian hyvin” kukkiakseen.

Maalla taas kaktukset kukkivat valtoimenaan, vaikka mökin peruslämpö on vain 7 astetta. Kasteluakin laiminlyödään.  Pieni kiusa (viileys ja pimeys) tekee niiden kukinnalle selkeästi hyvää. Myös muut sisäkasvit viihtyvät mökin viileydessä paremmin kuin kaupunkikodissamme.

Kaikkien lehtikaktusten äiti – hirviökaktus?

Suurimman lehtikaktukseni olen saanut perheeltäni nimipäivälahjaksi syksyllä. Kasvi riippui läheisen puutarhamyymään katosta. (Niitä oli myyjän mukaan tilattu muutama kappale Hollannista ja hän halusi päästä tästä viimeisestäkin eroon. Hinta puolittui mukavasti keskustelun aikana.)

Kasvi on valtava roikkolehtinen hökötys, jonka kauneusarvot ovat siinä ja siinä. Se hätäsijoitettiin olohuoneeseen jakkaran päälle, josta sen lonkeromaiset lehdet sekä valuvat maahan että sojottavat aggressiivisesti joka suuntaan. ”Tuo kasvi näyttää hämärässä siltä, että joku hyökkää nurkasta kimppuun”, oli perheenjäsenen kommentti aarteestani.

Uskon ja toivon kuitenkin, että se kukinnan myötä lunastaa paikkansa olohuoneessamme. Kukintojen väristä ei tosin ole mitään käsitystä, eikä lajistakaan ole tietoa. Joku ihana se on.

Lehtikaktusten mullanvaihto

Kaktukset tykkäävät hiekansekaisesta ja ilmavasta kaktusmullasta. Yleensä kaktusten multaa voi huoleti vaihtaa vain muutaman vuoden välein. Nopeakasvuiset lehtikaktukset tykkäävät tiheämmästä, jopa vuosittaisesta mullanvaihdosta. Omat lehtikaktukseni olivat ruukuissaan niin surkean kuivina multapaakkuina, että loppiaisen aikaan vaihdoin niiden mullat (”hirviökaktukseen” en rohjennut koskea ilman apuvoimia). Mullanvaihdon yhteydessä siirsin kasveja pari senttiä suurempiin ruukkuihin.

Ehkäpä tällä toimenpiteellä katkaisin lopullisesti niiden kukkimishalut.

Vanhanajan huonekasveja ilmestyy meille lisää

Vanhanajan huonekasvit vievät vaivihkaa sydämen. Saintpaulia eli paavalinkukka sekä isoposliinikukka ovat myös nykyään ikkunallamme. Harjoittelen niiden hoitoa. Ikkunalaudalla talvehtineet pelakuut voidaan tässä vaiheessa todeta talvesta selviytyneiksi. Ne muuten alkavat jo puskea uusia pieniä vihreitä lehtiä!

Olisi hienoa saada lisää vanhanajan huonekasveja. Seuraavaksi alan metsästää hovineidolle kaveria, hovipojankaktusta. Kaktuskasveihin kuuluva yönkuningatar on niin kovan luokan tavoite, että taidan toistaiseksi katsella sitä vain kuvissa.

Kasvien pistokkaiden vaihtaminen ja jakaminen

Kasvien pistokkaiden vaihtaminen on hauska ja ekologinen tapa lisätä kasveja. Kun kannoimme syksyllä hirviökaktusta puutarhakaupasta ulos, eräs rouva pysähtyi ihmettelemään sitä. Hän suri, miten kukankastelijoiksi pyydetyt aikuiset lapset olivat viime kesänä kastelleet hänen vanhan ja rakkaan lehtikaktuksensa hengiltä. Katkoin saman tien hirviökaktuksestani nipun pistokkaita, jotka rouva sujautti hymyillen käsilaukkuun. Molemmille jäi hyvä mieli.