Kotimme on vuosia ollut huonekasviton. Kasveista oli aikanaan pakko luopua, sillä konttausikäiset ja vilkkaat lapsemme kaatoivat ruukut ja mutustelivat kukkamultaa siinä ohessa. Myöhempinä vuosina kasvit yksinkertaisesti unohtuivat. Puuhaa oli muutenkin riittämiin – ei tarvittu yhtään lisää hoidettavaa.
Nyt kukaan ei enää syö kodissamme kukkamultaa. Esineitä kaadan ainoastaan minä, joka aamuvarhain kolistelen keittiössä ennen töihin lähtöä. Nykyään on myös aikaa ”muuhun”, kuten mukaansatempaavaan puutarhanhoitoon.
Viherpiipertelyni on laajentunut puutarhasta kodin ikkunalaudoille niin kaupungissa kuin mökillä. Pikkuhiljaa olen kiintynyt ”vanhanajan huonekasveihin”, erityisesti pitkälehtisiin kaktuksiin. Niiden nostalgia viehättää.
Hovineidonkaktuksesta se alkoi
Viherpeukaloinen työkaverini kertoi aikanaan, että etsii epätoivoisesti vanhanajan lehtikaktusta, sellaista pitkälehtistä. En tiennyt, mikä se oli, mutta päätin hankkia hänelle sellaisen. Hänen eläkejuhlatkin siinsivät sopivasti edessä.
Pian tajusin (salapoliisityön jälkeen) etsiväni kaktusta, jota ei saa kukkakaupoista. Niitä kasvaa vain alan harrastajien ikkunoilla ja vanhojen maalaistalojen peräkamareissa. Minun ulottumattomissani.
Pitkän metsästyksen päätteeksi sain ostettua muutamia hovineidonkaktuksen pistokkaita fb:n kasviryhmän jäseniltä. Kaiken vaivannäön jälkeen päätin itsekin kokeilla hovineidon kasvatusta. Olin aivan innoissani, kun postiluukusta tipahti litteään maitopurkkiin pakattuja taimia. Pieniin alkuihin sisältyi lupaus kauniista punaisista kukista, joita aikanaan kasvaisi pitkien lehtien päihin.
Myös työkaverini oli ikionnellinen saadessaan eläkejuhlissa hovineidonkaktusruukun kainaloonsa. Hänen hovineitonsa tulee taatusti kukkimaan runsaana.
Marraskuunkaktus, joulukaktus vai ylipäätään jonkun sortin talvikaktus
Ennen kertakäyttökukkina kohtelemani kausikaktukset ovat nykyään huonekasveinamme. Enää ei tulisi mieleenkään viskata kaktuksia kukinnan jälkeen pois. Lehtikaktusten määrä kasvaa pikkuhiljaa, sillä pieniä kukkivia alkuja tulee poimittua mukaan kaupoista. Värien kirjo kaupoissa laajenee vuosi vuodelta jalostustyön myötä.
Marraskuunkaktus ja joulukaktus ovat niin samannäköisiä, ettei niitä helposti erota toisistaan. Yleensä joulun aikaan myytävät sesonkikaktukset ovat marraskuunkaktuksia. Niiden lehdissä on terävät sakarat reunoissa. Vanhanajan (niiden mummon aikalaisten) joulukaktuksen lehdet roikkuvat vahvemmin alaspäin ja ovat sakarattomammat. Aidoissa vanhoissa kannoissa lehdet ovat kapeanivelisiä.
Ihan satavarmasti en osaa sanoa, mitä sorttia omat lehtikaktukseni ovat. Yhden kuvauksen mukaan ne ovat yhtä ja toisen kuvauksen mukaan toista sorttia. Ei väliä. Kukkiessaan ne ovat kauniita, se on pääasia.
Pistokkaista lisääminen
Joulu- ja marraskuunkaktuksia (mitä ovatkaan) olen lisännyt helposti pistokkaista. Muutama pistokas, joissa kussakin on 3-4 lehtiniveltä, istutetaan kasvamaan suoraan multaan. Muutamasta alusta kasvaa tuuhea kaktus parissa vuodessa. Olen myös pitänyt alkuja vedessä ennen istuttamista – molemmat tavat toimivat.
Pistokkaita pyrin ottamaan sellaisista lehtikaktuksista, joiden toivon olevan vanhempaa kantaa. Esimerkiksi mummolamme peräkamarista löytyy viehättävän iäkkään näköisiä kaktusrouvia.
Lehtikaktusten kukittaminen mökillä ja kaupungissa
Lehtikaktusten kukittaminen onnistuu parhaiten, kun ne saavat viileän käsittelyn syksyllä. Viileä käsittely tulee automaattisesti, kun kaktuksia pitää kesällä suojaisassa paikassa ulkona ja nostaa ne vasta syksymmällä (ennen halloja) sisälle.
Kaupunkikaktukseni kasvavat hyvin mutta ovat huonoja kukkijoita. Pattereiden porottava lämpö ei ole niille mieleen. Ne ”voivat liian hyvin” kukkiakseen.
Maalla taas kaktukset kukkivat valtoimenaan, vaikka mökin peruslämpö on vain 7 astetta. Kasteluakin laiminlyödään. Pieni kiusa (viileys ja pimeys) tekee niiden kukinnalle selkeästi hyvää. Myös muut sisäkasvit viihtyvät mökin viileydessä paremmin kuin kaupunkikodissamme.
Kaikkien lehtikaktusten äiti – hirviökaktus?
Suurimman lehtikaktukseni olen saanut perheeltäni nimipäivälahjaksi syksyllä. Kasvi riippui läheisen puutarhamyymään katosta. (Niitä oli myyjän mukaan tilattu muutama kappale Hollannista ja hän halusi päästä tästä viimeisestäkin eroon. Hinta puolittui mukavasti keskustelun aikana.)
Kasvi on valtava roikkolehtinen hökötys, jonka kauneusarvot ovat siinä ja siinä. Se hätäsijoitettiin olohuoneeseen jakkaran päälle, josta sen lonkeromaiset lehdet sekä valuvat maahan että sojottavat aggressiivisesti joka suuntaan. ”Tuo kasvi näyttää hämärässä siltä, että joku hyökkää nurkasta kimppuun”, oli perheenjäsenen kommentti aarteestani.
Uskon ja toivon kuitenkin, että se kukinnan myötä lunastaa paikkansa olohuoneessamme. Kukintojen väristä ei tosin ole mitään käsitystä, eikä lajistakaan ole tietoa. Joku ihana se on.
Lehtikaktusten mullanvaihto
Kaktukset tykkäävät hiekansekaisesta ja ilmavasta kaktusmullasta. Yleensä kaktusten multaa voi huoleti vaihtaa vain muutaman vuoden välein. Nopeakasvuiset lehtikaktukset tykkäävät tiheämmästä, jopa vuosittaisesta mullanvaihdosta. Omat lehtikaktukseni olivat ruukuissaan niin surkean kuivina multapaakkuina, että loppiaisen aikaan vaihdoin niiden mullat (”hirviökaktukseen” en rohjennut koskea ilman apuvoimia). Mullanvaihdon yhteydessä siirsin kasveja pari senttiä suurempiin ruukkuihin.
Ehkäpä tällä toimenpiteellä katkaisin lopullisesti niiden kukkimishalut.
Vanhanajan huonekasveja ilmestyy meille lisää
Vanhanajan huonekasvit vievät vaivihkaa sydämen. Saintpaulia eli paavalinkukka sekä isoposliinikukka ovat myös nykyään ikkunallamme. Harjoittelen niiden hoitoa. Ikkunalaudalla talvehtineet pelakuut voidaan tässä vaiheessa todeta talvesta selviytyneiksi. Ne muuten alkavat jo puskea uusia pieniä vihreitä lehtiä!
Olisi hienoa saada lisää vanhanajan huonekasveja. Seuraavaksi alan metsästää hovineidolle kaveria, hovipojankaktusta. Kaktuskasveihin kuuluva yönkuningatar on niin kovan luokan tavoite, että taidan toistaiseksi katsella sitä vain kuvissa.
Kasvien pistokkaiden vaihtaminen ja jakaminen
Kasvien pistokkaiden vaihtaminen on hauska ja ekologinen tapa lisätä kasveja. Kun kannoimme syksyllä hirviökaktusta puutarhakaupasta ulos, eräs rouva pysähtyi ihmettelemään sitä. Hän suri, miten kukankastelijoiksi pyydetyt aikuiset lapset olivat viime kesänä kastelleet hänen vanhan ja rakkaan lehtikaktuksensa hengiltä. Katkoin saman tien hirviökaktuksestani nipun pistokkaita, jotka rouva sujautti hymyillen käsilaukkuun. Molemmille jäi hyvä mieli.
Lehtikaktukset ovat kyllä ihanan helppoja! Minulla on muutaman vuoden vanha vaaleanpersikan värinen marraskuunkaktus. Se on kyllä kaunis kukkiessaan.
Tuo hirviökaktus on kyllä aika hurja, ja niin komea 😉
Vaaleanpersikan värinen on varmasti kaunis! Saa nähdä, saanko hirviökaktuksen koskaan kukkimaan:)
Lehtikaktukset on parhautta! 🙂 Mulla tosin nuo isoimmat on taas pudotelleet mielenosoituksellisesti muutamia kokonaisia oksia… Eivät ole kerrostalon kasveja ei, kukkia on turha toivoakaan. Mutta uskon, että vielä jossain muualla saan nauttia niiden kukinnasta. Hengiltä niitä on onneksi mahdoton saada. 😀 Pelakuista mulla yksi on säilynyt hengissä, ja vieläpä se lempparini, oikein hennon vaaleanpunainen Mårbacka, joka puskee kanssa uutta vihreää hissukseen. Mutta se olikin Mustilasta ostettu, joten siksikin varmaan vahvaa sorttia. Eteläikkunalla ovat nyt olleet. Koskahan uskaltaa aloittaa varovaisen lannoituksen?
Hieno juttu, että olet saanut pelakuusi talvehtimaan. Huomasin, että suuremmissa ruukuissa talvehtivilla on vähän paremmat onnistumisen mahdollisuusdet kuin pienissä ruukuissa ponnistelevilla. Mietin itsekin tuota lannoitusasiaa. Taidan helmikuun puolella vaihtaa mullat ja aloittaa varovaisen elvytyksen. Niin – lehtikaktukset ovat parhautta, jopa ilman kukkia!
Olen epätoivoisesti yrittänyt löytää tuommoista pitkälehtistä Neidonhovikaktusta. Jos joskus raaskit pistokkaan pari myydä…niin olen kiinnostunut. Ihania vanhanajan kasveja.
Iki-ihania ovat! Olen löytänyt/ostanut pitkälehtisten kaktusten pistokkaita FB-sivujen ”Kasvien pistokkaiden ja siementen vaihtopiiri” ryhmästä. Jos ei mistään muualta löydy, voisin uhrata yhden alun. En ole tosin koskaan postittanut taimea eli siinä on kyllä pieni riski:)
Olisiko mahdollista saada hovineidonkaktuksesta ja kalanruotokaktuksesta alkuja? Ihastuin ❤️.
Hei, kalanruotokaktuksesta voin lähettää. Hovineidonkaktus on kirvakaranteenissa:) Laitatko sähköpostiin osoitteesi.
Lehtikaktus, jonka lajista ei ole tietoa, on Lepismium cruciforme.
Kiitos tunnistusavusta! Nyt omalla pikkuhirviölläni on nimi! Kaktus tekee pieniä (max 1 cm) vaatimattomia kellertäviä kukkia tupsuihin. Olen iloinen, että se selvisi villakilpikirvojen hyökkäyksestä ja ennen kaikkea rajusta myrkytyskäsittelystäni keväällä. Nyt se kukoistaa ja pukkaa uutta kiemuraista sojottavaa lehteä. Nättihän tuo ei ole….Kiitos vielä!
Minulta kysyttiin Hovipojankaktuksen hoito-ohjetta. Millai saa sen kukkimaan. Onko mitään tietoa. Googlesta en oikein löytänyt.
Hei, Luulisin, että hovipoika kukkii samalla periaatteella kuin muutkin lehtikaktukset. Ohessa eräästä blogista hyvät ohjeet: https://vanhantalonikkunallakukkii.wordpress.com/tag/lehtikaktus/ Onnea kukitukseen!
Hei! Olen etsinyt hovineidon kaktusta jo kauan, tuloksetta. Voiko sinun omastasi ottaa pistokkaita, voisin lunastaa itselleni 😊
Hei, Hovineitoa on aika ajoin tori.fi myynnissä. Katson, saanko omastani pätkäistyä pistokasta…
Hei. Miksi lehtikaktukseni tekee pitkiä lehdettömiä oksia, joissa on valkoisia ”piikkejä”? Eräs ystäväni kehoitti nyppäämään ne pois(?)
Hei, täytyy sanoa, että en osaa kuvauksesi peruteella vastata kysymykseen. Jotkut kaktukset kasvattavat ilmajuuria, jotka sojottavat valkoisina. Niitä ei tarvitse nyppiä pois.
Olen pitänyt pelargoniat ikkunalla jo monta talvea. Vanhaa pelargoniaa ei kannata laittaa kasvamaan, siitä tulee huitukka, mutta otan maaliskuussa vanhoista kukista latvat ja istutan ne uuteen multaan, nyt jo osa kukkii.
Minulla on ilmeisesti tuo marraskaktus tai joku lehtikaktus kuitenkin. Olen ihmetellyt, miksi se pudottaa oksansa ihan tyvestä, hienot paksut oksat ovat mennyttä kalua. Laitoin sen nyt uuteen multaan, ja katkaisin yhden oksan juurelle kasvamaan, mutta juuri tänään huomasin, että se oli vain mädäntynyt. Ei siis onnistunut jakaminen.
Nostin tänään pelakuut ulos. Täytyy sanoa, että sisällä huoneenlämmössä ja kasvivalon alla talvehtineet ovat tämän talven jälkeen parhaimmassa kunnossa. Nuo lehtikaktukset ovat välillä kranttuja. Tunnistan tuo lehtien pudottelun – pätkiä putoaa lattialle syystä tai toisesta. Joskus taas versot lähtevät helposti kasvamaan. Kokeile uudestaan – kyllä se jakaminen onnistuu.
Noin 20-30 v. sitten sain äidiltäni Suomessa käydessäni muutaman kaktuksen lehden mukaani, joista meillä Saksassa on kasvanut jo monta ’jälkeläistä’. Äitini nimitti sitä aina ’yön prinsessaksi’. Luulisin sen kuitenkin olevan jotain muuta lajia, sen lehdet ovat sekä kapeita pitkähköjä soiroja että myös pitkiä, usean cm:n leveitä ja oikeastaan piikittömiä, mutta sen iso kukka on kuin yön kuningattarella, kellertävän valkoinen, aluksi tuoksuva ja aukeaa illan hämärtyessä ja säilyykin 2-3 päivää, ennenkuin se lakastuu.
Tietäisikö joku, mikä se mahtaa olla?
Tuo saattaa olla tuoksulehtikaktus. ” Varret näyttävät pykäläreunaisilta lehdiltä. Joskus varsissa voi olla piikkejä. Nuput ovat teräväkärkiset ja kellanvalkoiset, verholehdet ruskean punaiset. Hyvin kaunis kukka on väriltään loistavan kermanvalkoinen ja tuoksuu voimakkaasti. Kukka on jonkin verran pienempi kuin yönkuningattarella. Kukkia puhkeaa vain vanhempiin versoihin.”