Puutarhaa ja pihaa

Talven ylitys alkaa – pelakuut ja daalian juurakot suojaan

Syyskuun kallistuessa kohti loppuaan tietyt sääilmiöt kiinnostivat minua kovasti. Tutkin tarkkana 10 ja 15 vuorokauden sääennusteita samalla, kun aivoni työstivät kysymystä: Joko pelakuut ja daalian juurakot pitäisi siirtää suojaan mahdollisilta yöhalloilta?

Aamusella oli jo kuura maassa ja terassilla sai liukastella

Sääennusteiden tutkiminen vahvisti tiedon, minkä jokainen Suomessa asuva ymmärtää muutenkin. Talvea kohden, kun mennään, alkaa yleensä pakastaa. Sitä viestiä kertoi myös Forecan sininen ”vuorokauden alin lämpötila” –käyrä, joka aikoi oikein kunnolla puikahtaa lokakuun alussa nollarajan alapuolelle.

Meille mökkiläisille Foreca viestitti sitä, että sisälle vietävien kasvien talvisuojaaminen piti aloittaa heti, syyskuun lopulla. Seuraavalla käyntikerralla olisi jo myöhäistä siirtää pelakuut ja daalian juurakot sisälle.

Puutarhatonttu ja syksy
Puutarhatonttu pohtii myös säätilannetta:)
Usvainen järvimaisema aamuvarhaisella. Soutuvene lojuu hylättynä odottamassa seuraavaa suvea.

Pelakuut kukkivat viimeistä päivää

Pelakuut kukkivat pahaa aavistamattomina Louhikko-mökin eteläpäädyssä. Olin niitä viime viikkoina pikkuhiljaa keräillyt ylärinteen puolelle ottamaan lämpöä puuseinustasta.

Lämmin puuseinä antaa pitkään suojaa pelakuille. Myös miekkaliljat viihtyvät rivin jatkeena.

Suurimmat pelakuut pääsivät ensi alkuun saunaan

Olin vähän ymmälläni suurten pelakuuruukkujen talvehtimispaikasta. Veisinkö ne sisälle Esikko-mökkiin talveksi, jossa ne saisivat sekä valoa että muutaman asteen tarvittavaa lämpöä. Vai ottaisinko riskin ja veisin ne pimeään kellariin? Vai, mikä parasta, mahtuisivatko ne kylätalon loputtomiin uumeniin? Sieltä voisi löytyä hyviä ullakkosoppeja, joissa pelakuut olisivat poissa kyläläisten silmistä ränsistyvine lehtineen.

Pidimme aiheesta pihaparlamentin kokouksen ja päädyimme ottamaan asiassa aikalisän. Suuret pelakuuruukut vietiin maitokärryillä Esikkomökin pihasaunaan. Siellä ne nostettiin matalalle penkille ikkunan alle odottamaan seuraavaa siirtoa.

Pelakuiden kukinnot leikattiin pois, jotta kuivuvat ja putoilevat kukinnot eivät sotkisi paikkoja.
Siemenpiikkejä otettiin talteen. Sitä puuhaa on tehty pitkin kesää.  Deep salmon -pelakuu tuotti siemeniä lähes jokaisessa kukinnossaan. Näitä päästään kylvämään alkuvuodesta. (Itsekerättyjen pelakuun siementen kylvämisestä on lisää tietoa blogijutussa: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuut-itamaan-itsekeratyt-siemenet/.)
Maitokärryistä on suuri apu painavien pelakuuruukkujen kuljettamisessa
Pelakuut saunan löylyhuoneessa. Tätä saunaa ei lämmitetä, joten paikka tarjoaa vielä jonkin aikaa suojaa kelien kylmetessä.

Pienemmät pelakuut sijoitettiin varaston yläikkunalle

Jättiverbanan varret on katkaistu (vasemmassa laidassa) ja loputkin pelakuut on siistitty ennen sisälle siirtoa.

Viime talvena hyväksi todettu talvehtimispaikka otettiin taas käyttöön. (Kirjoitin talvettamisesta blogissa:http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/talvehtimaan-pelakuut-daaliat-ja-latva-artisokat/ . Varastossa oleva tukeva hylly tarjoaa pelakuille mukavan talvehtimispaikan. Kapea yläikkuna antaa minimaalisen mutta ilmeisesti riittävän valonkajon huoneen lämpötilan ollessa aina peruslämmöllä eli 7 astetta.

Kätevä Tuunaaja-sisko asensi varaston käytävälle vielä yhden ”yläikkunalaudan” pelakuiden talvettamista varten. Kiitollisena nostin loput, pieniruukkuisimmat aarteeni, sinne. Vedin äidin virkkaamat pitsiverhot sivuun, jotta pieni valonkajo ylettyisi pelakuihin. Toivottavasti paikka miellyttää kesätorilta löytämääni ”Helviä”.

Daaliat olivat jo saaneet pakkasesta osumia

Pelakuut eivät olleet syyskuun lopun keleistä moksiskaan mutta daaliat olivat herkkähipiäisempiä. Osa daalioista oli mennyt mustiksi ja lötköiksi kylmästä.

Päätin nostaa ja siirtää kaikki daalian juurakot saman tien talteen. Myös sen ihanan sitruunankeltaisen, joka vasta availi nuppujaan. Vahinko, että olit sellainen hidastelija!

Kottikärryllinen daalian juurakoita. Mustuneista varsista päätellen taisi olla aika viimeinen hetki nostaa nämä maasta.

Kaivoin daaliat maasta ja kumosin ruukuissa kasvaneiden daalioiden juurakot ulos ruukuista. Ruukkumullat pääsivät kierrätykseen eli parsapenkkiin, joka sattui olemaan lähin lisämultaa tarvitseva paikka.

Daalian juurakot laatikoihin nimilappu kaulassa

Katkaistuani daalioista varret ravistelin liiat mullat juurakoista ja ladoin ne mataliin pahvilaatikoihin. Nimesin juurakoita pienillä paperilapuilla, jotka aivan varmasti katoavat ja siirtyvät paikoiltaan talven mittaan.

Jälleen tapahtui se, mitä aina yritän välttää. Monen daalian lajit ja värit olivat unohtuneet. Mustuneista varsista oli mahdotonta päätellä, mikä mikin oli. Ehkäpä ensi vuonna olen huolellisempi!

Daalian juurakot pahvilaatikoihin varastoituina. Varsia pitää vielä vähän lyhentää.

Juurakkolaatikot saavat vielä kuivahtaa saunan pesuhuoneessa ennen, kun ne kannetaan kellariin. Siinä vaiheessa ripottelen juurakoiden päälle hieman kasvuturvetta (tai ainakin sanomalehden, mikä on sekin ”toiminut” suojana aiempina vuosina).

Jättiverbana ja inkaliljat siirrettiin kellariin

Jättiverbanan talvehtimisesta olen saanut kannustavia neuvoja. Kannattaa kuulemma yrittää! Katkaisin ruukussa kasvaneen jättiverbanan pitkät varret ja kannoin ruukun sellaisenaan kellariin. Jättiverbanan kukinnot otin talteen, sillä sisälläni asuva siemenkasvattaja alkoi innostua mahdollisesta uudesta kasvatuskokeilusta.

Kaveriksi kellariin pääsivät inkaliljaruukut. Harmi, että liljat kukkivat vielä ihan nätisti. Mutta ei armoa.

Tämä on minun verenpisarani ensimmäinen talvi

ja olen kiinnostunut siitä, miten se kannattaa talvettaa. Jossain ohjeessa suositellaan viileää ja pimeää (kuten daalian juurakot). Enemmistö kuitenkin suosittelee viileää ja valoisaa paikkaa.  Talven aikana verenpisara pudottanee lehtensä ja menee ilmeisen ”raakuksi”. Se ei liene kovin nätti talvehdittava.

Aion vaihtaa verenpisarani talvettamissuunnitelmaa seuraavalla mökkireissulla. Siirrän sen kellarin pimeistä uumenista ”uudelle talvetushyllylleni” pikkuikkunan äärelle. Ehkäpä joskus tulevina vuosina saan verenpisarastani yhtä muhkean kuin mitä tädilläni on.

Verenpisaraa voi kuulemma lisätä keväällä ja syksyllä pistokkaista. Taidanpa pistäytyä moikkaamassa tätiäni jonain päivänä ja oikein kunnolla ihailla hänen verenpisaroitaan!

Pelakuut huonekasveina

Muutamia pelakuita talvetan huonekasveina. Erityisesti pelakuu drottningminne ja tuoksupelakuu Doktor Westerlund pärjäävät keskuslämmitteisessä kaupunkikodissa suhteellisen hyvin.

Pelakuu drottningminne kasvaa meillä kaupunkikodissa huonekasvina. Sitä ei ole leikattu tai muotoiltu eli varret rönsyilevät oman tahtonsa mukaan.
Tuoksupelakuu Doktor Westerlund elää niin ikään huonekasvina kesät talvet. Se on helpoiten talvehtivia pelakuita eikä ole niin ronkeli lämpimästä huoneilmasta. Sen olan yli kurkistelee muuten punainen paprika.

Syksyinen päivä kylällä

Meidän kylällä on aktiivista toimintaa vuoden ympäri. Kylän yhteisellä kylätalolla kokoonnutaan keskustelujen, kerhojen, iltamien, taimien vaihtotapahtumien, kurssien, sunnuntaikahvien, taidenäyttelyjen ja lukemattomien muiden tapahtumien tiimoilta. Hyväntuulista meininkiä ja vahvaa yhteishenkeä riittää!

Oli erityisen mukavaa nähdä tuttuja kasvoja kylätalolla syysmarkkinoiden merkeissä. Väkeä riitti niin ulkona kuin sisällä. Kovasti odottamani rukiinen uutispuuro kruunasi päiväni. Se porisi pitkään pihalla rautapadassa avotulella ja maistui voilla ja suolalla höystettynä taivaalliselta!

Myös käsityön taidonnäyte lähti eräästä myyntikojusta mukaani. Taitavissa käsissä olivat syntyneet kauniit tyynyliinat, joihin oli kirjailtu niittykukkia. Mikä aarre puutarhanhoitoa harrastavalle kukkahöperölle!

Kylän markkinapuuhia: ulkoteltan pystytystä, uutispuuroa ja kirjailtuja tyynyliinoja. Syyspäivän parhautta!

Jos metsään haluat mennä nyt,

löydät sieniä ja kauniin vihreää luontoa. Tänä syksynä herkkutatteja on löytynyt tavallista enemmän kylämme tienoilta. Menkääpäs kurkistamaan omiin lähimetsiinne!

Nyt elämme hienoa metsäretkiaikaa! Ihanaa syyskuuta!
Please follow and like us:

2 thoughts on “Talven ylitys alkaa – pelakuut ja daalian juurakot suojaan

  1. Oikeissa puuhissa olette olleet; nyt on jo niin kylmää, että pakko kantaa kasveja suojaan. Minulla on vielä sekä daalia että jättiverbenat maassa. Olen ajatellut, että juurakot säilyvät siellä parempina kuin kellariin nostettuna nyt kun maa on vielä sulaa. Nostan ne kyllä ylös, jos näyttää tulevan kovin sateisia päiviä, etteivät vain pääse mätänemään. Kellariin en ole vielä vienyt yhtään kasvia, vaan kaikki ovat eteisessä ja ikkunallisessa ulkovarastossa. Talvetin viime vuonna yhden verenpisaran ja pelargoniruukun kokeeksi kellarissa ja muut valoisassa, 5-asteisessa eteisessä. Yhtä hyvin kasvoivat ja kukkivat kaikki. Eteisessä olleet lähtivät pikkuisen aiemmin keväällä kasvuun, mutta eroa ei olisi ollut yhtään, jos olisin tuonut kellarissa talvehtineet yksilöt pari viikkoa aiemmin eteiseen saamaan valoa. Suosittelen ottamaan verenpisaroista pistokkaita keväällä, sillä syksyllä meinaa olla niin pimeää, etteivät juurru niin helposti ja muutenkin ovat jo lepotilaan vaipumassa. Keväällä kasvuvoima on ihan toista. Aurinkoisia syyspäiviä!

    1. Kiitos hyvistä ja tarpeellisista ohjeista! Jätän siis verenpisaran kellariin, jossa se on myös poissa silmistä. Olen kerran yrittänyt ottaa verenpisarasta pistokkaita ja en oikein saanut niitä juurtumaan, olivat ehkä liian pieniä ja surkeita paloja. Uusi yritys keväällä – tai suosiolla taimikauppaan. Muutenkin pistokkaiden juurruttaminen (ainakin vedessä) ei ole kovin tehokasta syksyllä. (Muutamat pelakuun alut ovat parhaillaan vesilasissa kasvilamppujen alla tekohengittämässä.) Tämä syksy on ollut viime vuotista sateisempi, mikä on osaltaan aikaistanut kasvien siirtämispuuhaa. Mökkiläisenä sitä huokaisee, kun on saanut edes yhden pihahomman tehtyä pois alta. Ihanaa syksyä sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.