Puutarhaa ja pihaa

Tilauksessa simppeli kukkaistutus ”60-luvun henkeen”

Esikko-mökki alkaa tulla esiin ryteiköstä

Esikko–mökkimme hankittiin viime kesänä. Keltaisesta 60-luvun mökistä näkyi aluksi vain kapea vilahdus villiintyneen puutarhan keskellä. Omenapuut, marjapensaat ja täysimittaisiksi kasvaneet lehti- ja havupuut olivat syrjäyttäneet kaiken alleen.

Risukkoa ja villiviiniä – loputtomiin

Aloitimme mökin kunnostusprojektin itse talosta, jotta se saataisiin asumiskäyttöön mahdollisimman pian. Nyt Esikon sisäremontti on valmistunut ja itse talo näyttää aika mukiinmenevältä.

Ei perennapuutarhaa Esikkoon

Esikon pihasta on nyt lähes koko kasvusto raivattu. Risusavottaa on piisannut. Pikkuhiljaa pihan muodot alkavat hahmottua. Käyskentelemme usein Esikon pihalla ja pohdimme, miten siitä saisi kauniin, helppohoitoisen ja toimivan. Ongelmakohtia on paljon: kivikkoa, risukkoa, heinikkoa ja rutikuiva maa kasvualustana. Maapohjassa törröttää katkaistun risukon tappeja, joihin kompastumme jatkuvasti. Kaivuutöitä ei voi koneellisesti tehdä, sillä tontilla on rautakautista jäämistöä. Sekin vielä.

Marjapensaita ja hedelmäpuita kenties

Olemme yksimielisiä siitä, että pidämme Esikon perennapenkit minimissä, jotta kitkemisen määrä ei enää lisääntyisi. Kylätien toisella puolella sijaitseva ”vanha” Louhikko–mökkimme puutarha on niin valtava puuhamaa, että kahdesta sellaisesta emme selviytyisi.

Vehreää ja vihreää Louhikkoa aamutuimaan. Puutarhahanskat käteen ja pihalle!

Esikkoon tullaan istuttamaan marjapensaita ja hedelmäpuita sekä ”itsekseen selviytyviä” pensaita ja ehkäpä jokunen puu. Suunnittelemme  myös viheraitaa naapurin ja meidän rajalle. Louhikko–mökki suurine puutarhoineen saa olla jatkossakin perennataivaamme.

Vihdoinkin villiviinistä eroon

Esikon edustalla on hauska 60-luvun henkinen katettu patio. Pation korjaus ja maalaaminen entiseen loistoonsa valmistuivat vastikään Tuunaaja-siskon ja Fiksaajan toimesta. Punavalkoiset metallikaiteet ja syvän harmaa betonilattia korostavat kauniisti mökin laatikkomaista 60-luvun henkeä.

Patio on nyt kunnostettu mutta sen edusta on melkoisen karu.

Entisöinnin jälkeen pation edusta jäi kuitenkin ankeaksi, sillä olimme kaivaneet vanhan villiviinin talon edestä pois. Villiviinin puuvarret olivat tunkeutuneet laudoitusten väliin ja halusimme (kenties viime hetkellä) pelastaa talon julkisivun.

Villiviinin kaivaminen on fyysisesti raskasta puuhaa siinä vaiheessa, kun köynnös on saavuttanut korkean iän. Käsivarren paksuisten juurien kiskominen maasta aloitettiin viime kesänä. Vasta tänä kesänä pation edusta alkoi olla suht juureton. Villiviinin irrottamisoperaation jälkeen en suosittele kenellekään villiviinin istuttamista seinän viereen. Köynnös on omiaan paikassa, jossa se saa vapaasti rehottaa. Peitekasvina se on verraton. Kaunis se on myös – erityisesti syksyllä punaisine lehtineen.

Minkälainen on 60-luvun talon piha?

Pihan tulisi ideaalitilanteessa olla linjassa talon tyylin kanssa. Erityisesti Tuunaaja-sisko on tästä tarkka.

Seuraava kuvaus löytyy Ideapihat.fi nettisivuilta (http://www.ideapihat.fi/index.htm).

60-luvun talon pihalle on ominaista selkeys ja yksinkertaisuus.

  • Talon terassi on yleensä talon yhteydessä.
  • Istutusten rytmitys myötäilee talon muotoa.
  • Istutukset ovat helppohoitoisia ja puistomaisia, istutusalueet yhtenäisiä, nauhamaisesti kulkevia.
  • Istutuksissa suositaan havupensaita ja niitä käytetään myös maanpeittokasveina sekä isoina ryhminä.
  • Perennat ovat näyttäviä ja korkeita.

Tämä kuvaus on linjassa ajatustemme kanssa. On kuitenkin oltava realisti. Esikko-mökkimme on maalaismaisemassa kivien ja kantojen keskellä. Ideaalitilanteessa se olisi omakotitaloalueella, jossa suorien viivojen suosiminen lähtee jo tontin neliömäisestä muodosta. Esikon naapurina ei ole orapihlaja-aitaa leikkaavia puutarhahirmuja  vaan myös vihaisesti ohikulkijoita tuijottava pässi. Sen ”puutarhaan” ei omistajankaan mukaan kannata mennä.

Aidan takana meitä tarkkailee kiukkuinen pässi. Sen ilme ei jätä ketään arvailujen varaan.
Aidan takana meitä tarkkailee kiukkuinen pässi. Sen ilme ei jätä ketään arvailujen varaan.

Samanikäisen Louhikko-mökin suhteen ihannepihan luominen on ”menetetty peli” monenmoisen piharönsyilyn myötä.

Minkälainen retrohenkinen istutus sopisi pation eteen?

Simppeli perennapenkki olisi nyt tilauksessa. Mitkä perennat olisivat selkeitä, nättejä ja sopisivat 60-luvun talon henkeen?

Rodot olisivat aina käyttökelpoisia (poistomyynnistä ostettuja taimia odotti meillä muoviruukuissa). Jätimme ne kuitenkin pois laskuista, sillä niiden kasvaessa suuriksi olisimme jälleen (nyt itseaiheutetusti) viidakon vankeina. Köynnöksiä emme  enää halua seinällemme päästyämme kovalla vaivalla eroon villiviinistä. Haikeana luovuin myös köynnösruusuhaaveistani. Ainakin toistaiseksi.

Olemassa olevien kasvien ja taimien hyötykäyttöä

Kiertelimme Louhikko -mökin puutarhassa ja tutkimme, onko meillä ennestään sopivia siirrettäviä kasveja. Myös siemenkokeilujen tuloksia olisi mukava hyödyntää kaiken vaivannäön jälkeen. Päätimme, että uusi istutus syntyisi kasvien ja taimien ”uusio- ja kierrätyskäytöllä”.

Kuunliljoja ja valtikkanauhuksia

Meillä kasvaa monenlaisia kuunliljoja, jotka eroavat toisistaan lehtien värin, koon ja muodon puolesta. Kuunliljat ovat helppohoitoisia, selkeitä ja mukavan näyttäviä. Lisäksi ne peittäisivät pation lattian alle jäävän tyhjän näkymän. Kuunliljoja on meillä niin sankkoina istutuksia, että niiden jakaminen ja harventaminen olisi vain hyvä asia.

Kuunliljoja, jotka odottavat jakamista
Kuunliljoja, jotka odottavat jakamista

Pienen pähkäilyn jälkeen valitsimme ”keskikokoisen” kuunliljan, joka on aika ”peruslajiketta”. Laji taitaa olla ”komea kuunlilja” eli vähän pienempilehtinen kuin ”isokuunlilja”.

Kuunliljojen vahvat juurakot pitää kaivaa lapiolla.
Kuunliljojen vahvat juurakot pitää kaivaa lapiolla. Jakamisen jälkeen kukkapenkki näytti melkein entiseltään eli lisääkin voisi poistaa.
Kottikärryt täyttyvät kuunliljoista
Kottikärryt täyttyvät kuunliljoista. Jakamisen ajankohta ei liene ihan oikeaoppinen, sillä kukat ovat nupuillaan.

Kuunliljan taustalle halusimme jotain korkeaa ja näyttävää. Olisi mukava, jos edustan kasvillisuus antaisi vähän näkö- ja aurinkosuojaa patiolla oleileville.

Siemenkokeilujen seurauksena meillä kasvaa ja vahvistuu erilaisia (sattumalta broilerilaatikon muotoisia) ”perennalänttejä” kukkapenkissä. Ritarinkannusta, maariankelloa ja valtikkanauhusta on runsaasti minitaimina. Aprikoin, ovatko ne istuttamiskelpoisessa kunnossa. Kaunokurjenmiekat, isotähtiputket ja ukonhatut olivat ehdottomasti vielä liian pieniä kooltaan.

Valtikkanauhusten ja ritarinkannusten pieniä alkuja

Valinta osui keltaisena kukkivaan ja tulevaisuudessa hyvinkin korkeaan valtikkanauhukseen. Lilliputtitaimet istutettaisiin pation eteen 1. riviin ja kuunliljat niiden eteen.

Keltaisia valtikkanauhuksia pihallamme

Nämä aarteet siirsimme kottikärryillä kylätien toiselle puolelle.

Oman "taimitarhan" kuorma lähtee tien ylitse. Soihtunauhuksetkin napattiin matkaan, vaikka ne osoittatuivat tarpeettomiksi. Onneksi niille löytyi kivenkolosta hyvä paikka.
Oman ”taimitarhan” kuorma lähtee tien ylitse. Soihtunauhuksetkin napattiin matkaan, vaikka ne osoittautuivat tarpeettomiksi. Onneksi niille löytyi kivenkolosta hyvä paikka.

Mukaan otimme myös samettiruusun taimia, jotta uuden kukkapenkin reunoille saataisiin tänä ensimmäisenä kesänä edes jotain kukkivaa.

Istutuksen tekeminen kävi yllättävän nopeasti

Yritimme perustaa kukkapenkin siten, että emme sotkisi Esikon pihaa hurjaan (entistä hurjempaan) kuntoon. Haimme varastosta katepeitteen, jonka päälle lapioimme mullan nurmikkoa sotkemasta.

Aloitimme perushommasta eli maan kääntämisestä lapiolla. Edusta oli vuosien saatossa kohonnut kumpareeksi, joka oli tarpeettoman korkea. Erottelimme rikkaruohoaineksen kottikärryihin ja puhtaan mullan (uusiokäyttöön) katekankaan päälle.

Istutus alkaa ja maa-aineksia erotellaan. Vielä löytyy villiviinin rankoja portaiden alta ja mullan seasta.

Kiskoimme loput villiviinien juuret maasta. Siistimme lapiolla kukkapenkin reunat ojamaisiksi. Harasimme mullan tasaiseksi ja haimme pari kottikärryllistä maatunutta hevosenlantaa mullan sekaan. ”Multakakku” kasteltiin perusteellisesti ennen istuttamisen aloittamista.

Valtikkanauhusten ja kuunliljojen istuttaminen

Valtikkanauhuksen alkuja oli kolmisen kymmentä. Istutuslinja tehtiin suoraksi laudan avulla. Minitaimet istutettiin pation edustalle. Istutustiheys oli suuri mutta taimia oli reilusti haaskattavaksi.

Istutusvakoa linjataan suoraksi laudan avulla.
Istutusvakoa linjataan suoraksi (koska Tuunaaja oli projektissa mukana) laudan avulla.
Valtikkanauhukset on istutettu riviin.
Valtikkanauhukset on istutettu porkkanamaiseen riviin.

Kuunliljojen juurakoita palasteltiin keskenään samankokoisiksi aluiksi. Palastelu tarkoittaa sitä, että kovan juurakkomöykyn päällä piti hyppiä lapion kanssa.

Kuunlijojen juurakot valmiina istutettaviksi
Kuunlijojen juurakot valmiina istutettaviksi

Kuunliljat istutettiin valtikkanauhusten etupuolelle. Vaikka valtikkanauhukset jäävät vielä nyt kuunliljojen taakse piiloon, tulevaisuudessa  ne kasvavat niitä korkeammiksi.

Lopuksi etureunaan istutettiin kymmenisen samettiruusun alkua. Kukkapenkin reunus huoliteltiin vielä luonnonkivillä, joita löytyi Esikon pihalta.

Pation edustan istutus on valmis.
Pation edustan istutus on valmis.

Pohdintaa – tuliko siitä istutuksesta toimiva ja 60-lukulainen?

Kukkapenkin teko sujui nopeammin kuin olimme kuvitelleet, muutamassa tunnissa.

Vähän jäimme miettimään minimaalisten valtikkanauhusten tulevaisuutta. Saavatko ne riittävästi vettä pation edustan tuntumassa kattolipan rajalla? Jaksavatko ne ponnistaa suurempien kuunlilja-kavereiden varjosta esiin? Ulottuvatko ne suuriksi kasvaessaan pation puolelle? Houkuttelevatko ne ampiaisia, jotka pistävät? (Sain tänään kolme ampiaisenpistoa kämmenselkään, joten aihe kiinnostaa.)

Pohdimme myös, onko kukkapenkki kuitenkin liian lähellä taloa. Toisaalta pation edustalla ei ole puumateriaalia, joka kärsisi kosteista kasveista. Kasvien juuret eivät haittaa rakennuksen perustuksia, sillä pation lattialaatan alla ei ole mitään.

Onko istutus ”retrohenkinen”? (Hah!) Kaiketi se sopii Esikon laatikkotalon eleettömyyteen hyvin.  Vähän toimistomaisen tylsähän tuo on (ainakin minun mielestä) mutta kai tässä maailmassa täytyy olla yksi tuollainenkin.

Illansuussa alkanut ja koko vuorokauden kestänyt sade antoi hyvän alkusysäyksen taimien kasvulle.

Sininen kukkapenkkiyllätys

Kysyin monta kertaa päivän aikana Tuunaajalta ja Fiksaajalta toiveita istutuksen suunnittelun suhteen. ”Kaikki käy”, oli ainoa saamani vastaus. ”Kunhan meidän ei tarvitse kitkeä mitään”, oli toinen vastaus.

Niinpä nappasin salaa muutamia ritarinkannuksen taimia siemenkokeilujeni joukosta. Istutin ne vaivihkaa valtikkanauhusten joukkoon.

Ritarinkannuksen taimia istutetaan
Sininen salaisuus:)

Virhe työn kaunistaa. Kaipa ne ritarinkannuksetkin ovat jotain retroa, eikö?

Sininen ritarinkannus sateessa

 

 

Please follow and like us:

2 thoughts on “Tilauksessa simppeli kukkaistutus ”60-luvun henkeen”

  1. Penkistä tulee varmasti toimiva kokonaisuus, kunhan kasvit siitä juurtuvat ja kasvavat ajan myötä. (Ja ei sentään pelkkiä kuunliljoja, kuten aluksi – tunnustan! – ihmettelin. :D) On kunnioitettu ajan henkeä kivasti. Sitten vaan odotellaan seuraavia kesiä, ja katsotaan, kuinka käy. Vanhat kasvit ovat yleensä kyllä tosi sitkeitä sissejä.

    1. Hyvin ovat lähteneet juurtumaan helteistä huolimatta. Myös minua pelkät kuunliljat ”pelästyttävät”:) Kauniita ja helppojahan ne ovat mutta jotenkin muistuttavat julkisen maiseman istutuksia. Tosin kuunliljojen eriväriset lehdet ovat hienoja missä tahansa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.