Suomessa oleanteri on kaunistanut herraskotien saleja jo 1800-luvulta lähtien. Kauniisti kukkivaan ruukkukasviin tykästyi myös rahvas. Oleanterin ja monen muun vanhanajan huonekasvin kohtaloksi tuli lämmin ja kuiva huoneilma keskuslämmityksen yleistyttyä. Tasainen lämpö ilman viileämpää kautta esti oleanterin kukintaan virittymistä. Kasvin kauneusarvo (ja käyttöarvo) väheni kukinnan vähenemisen myötä. Myös huonekasvien vaihtuvat trendit ajoivat oleanterin ja monen muun peräkamarin kaunottaren ohitse.
Oleanteri on ”etelän maiden” pensaskasvi
Oleanteri (Nerium oleander) kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Aasiassa ja Välimeren alueella. Etelän matkoilla sitä ei voi olla näkemättä, sillä korkeat ja tuuheat oleanteripensaat reunustavat katuja, hotellien piha-alueita ja kilometritolkulla moottoritien laitoja. Oleanterin kasvutapa on pystykasvuinen ja luonnossa se kasvaa jopa viiden metrin mittaan. Huonekasvina se voi olla toista metriä korkea. Maisemointipensaana ja huonekasvina oleanteria muotoillaan leikkaamalla.
Omassa kasvuympäristössään oleanteri ei ole mikään harvinaisuus, pikemminkin kaiken kestävä näkösuoja- tai aitakasvi. Arkisuusasteeltaan oleanteri on vähän kuten meidän kurttulehtiruusu, tosin oleanteri ei ole kurttulehtiruusun kaltainen superleviäjä. Se leviää siementen ja pistokkaiden avulla. Meillä pohjolassa oleanteria tavallisimmin ”jatketaan” juurruttamalla pala tuttavan kasvia.
Oleanteri kukkii koko kesän
Oleanterin lajeja on yli 400. Kukkien värit ja muodot vaihtelevat. Punaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset (ja muunkin väriset) kukat voivat olla yksinkertaisia tai kerrottuja. Kukat ovat tuuheita 6-8 kukan viuhkoja pajumaisten versojen päissä. Oleanterin kukat kehittyvät edellisen vuoden versoihin, mikä on hyvä muistaa sitä saksiessa.
Meillä Suomessa oleanteri kukkii koko kesän. Sen voi nostaa kesäksi ulos aurinkoiseen paikkaan. Valoisassa ja lämpimässä se kukkii sitkeästi syksyyn saakka.
Oleanterin hoito on helppoa
Oleanteri ei vaadi mielestäni kovin kummoista erityiskohtelua. Meidän valkoinen versio kasvaa suuressa ruukussa tavallisessa hiekansekaisessa kukkamullassa. Sen kasvuvauhti on kiitettävä.
Oleanteri viihtyy talvet keittiön ikkunan edessä jakkaralla ja kesät ulkona terassilla taivasalla. Itse asiassa sitä ei keskuslämmitys näytä haittaavan, ilmeisesti vetoisat ikkunat kompensoivat kuivaa lämmitysilmaa. Kesän kuumuudessa sen kastelusta on huolehdittava, jotta se jaksaa kukkia. Kuivuessaan se ropsauttaa nuppunsa ja kukintonsa irti.
Lannoitan kukkivaa oleanteria nestemäisellä lannoitteella samassa hötäkässä kuin pelakuitakin. Syksyn koittaessa kasvi pitää tuoda ajoissa sisälle, sillä se on herkkä kylmälle.
Talvella oleanterin voi talvettaa viileässä. Tätä ohjetta en ole itse noudattanut, vaan pitänyt sitä huoneenlämmössä. Kukkimisen varmistamiseksi viileä kausi olisi kuitenkin tarpeen eli oleanterini siirtyy mökin viileyteen loppukevääksi. Tulevan kesän se saa olla ulkona katetulla terassilla yhdessä pelakuiden kanssa.
Pistokkaan juurruttaminen
Latvapistokkaan voi juurruttaa vesilasissa tai pistää suoraan multaan. Itse suosin vesilasissa tapahtuvaa juurruttamista. Keväällä ja kesällä juurtuminen tapahtuu nopeasti. Talvella se ei aina onnistu edes lisävalolla. Oleanterin siemeniäkin on myynnissä, mutta siemenlisäyksestä ei itselläni ole kokemusta.
Haittapuoli: myrkyllinen!
Oleanteri on supermyrkyllinen kasvi. Sen jokainen osa on myrkyllinen jopa siinä määrin, että sitä kannattaa käsitellä hanskat kädessä. Jopa yksittäinen lehti aiheuttaa vakavia myrkytysoireita. Tämän vuoksi oleanteri ei missään tapauksessa ole lapsi- tai lemmikkiperheen kasvi.
Meidän oleanteri viihtyy keittiössä, mikä saattaa aiheuttaa vaaratilanteen innokkaalle kokille. Koko perhettä on moneen kertaan varoiteltu siitä, että keittiössä kasvava kasvi ei automaattisesti ole syötävä. Oleanteri ei tosin edes näytä kovin syötävältä – jollei kuvittele syövänsä pajua.
Haittapuoli: kamala ötökkämagneetti!
Oleanterin toinen haittapuoli on se, että sen tuoksuviin kukkiin kertyy ulkosalla paljon erilaisia ötököitä. Siis todella paljon! Syksyllä ottaessani sen sisätiloihin suihkutan sen huolella ja laitan ötökkäpuikot multiin. Vahdin ja valvon sitä pitkälle syksyyn, enkä päästä lähellekään muita kasveja. Tämän vuoksi se elelee eristyksissä keittiössä.
Viime talvena oleanterin kimppuun kävivät villakilpikirvat. Ne lähtivät liikkeelle eräästä lehtikaktuksesta ja löysivät oleanterista herkkuapajan. Tänä talvena keittiöeristys on auttanut siihenkin vaivaan.
Vaaleanpunainen oleanteri on uusi tulokas
Huonekasvien pistokkaiden vaihtaminen on kiva tapa laajentaa kasvivalikoimaa. Vaihdoin muutaman pätkän omaa valkoista lajia vaaleanpunaisen oleanterin pistokkaisiin. Pitkän jurottamisen jälkeen yksi pistokas teki kunnon juuret. Loput ovat kohta kolmatta kuukautta vesilasissa ilman mitään viitteitä juurtumisesta. Odotan malttamattomana uuden tulokkaan kukinnon näkemistä!
Saaristotätini muisteli, että hänen lapsuudessaan mummolan salissa oli suuri vaaleanpunainen oleanteri. Tätiä harmitti, kun se ei jossain vaiheessa kukkinut. Hän teki silkkipaperista vaaleanpunaisia kukkia ja kiinnitti niitä oleanteriin. En tiedä, menikö valekukitus täydestä kehenkään. Mietimme yhdessä, minne oleanteri kulkeutui mummolasta. Toivottavasti se on jatkanut eloaan pistokkaan muodossa. Ehkä se kukkii parhaillaan jossain.