Puutarhaa ja pihaa

Vanhat pionit siirrettiin uuteen kohopenkkiin

Jos pionin siirtää, se kannattaa tehdä elo- syyskuussa. Parasta olisi, ettei sitä siirrä lainkaan, sillä pioni kasvaa mielellään samassa paikassa jopa vuosikymmeniä. Meillä pionit siirrettiin (vastoin kaikkien asiantuntijoiden neuvoja) uuteen kasvupaikkaan toukokuussa. Emmekä siirtäneet vain yhtä pionia vaan kaivoimme pitkästä pionipenkistä tusinan verran vanhoja komistuksia.

Pioni – kukkapenkin tähti

Äitimme aikanaan perustama pionipenkki oli kymmenisen metriä pitkä ja pari metriä leveä. Pitkä ja komeasti kukkiva pionirivistö on johdattanut kulkijan rantasaunalta laiturille. Matkan varrella on voinut ihailla pioneja, joista aina joku laji on ollut kukassa. Pionipenkkiin on vuosien varrella siunaantunut paljon muitakin perennoja. Pionipenkki on ollut kertakaikkisen komea ilmestys. Parin viime vuoden aikana sen loisto alkoi kuitenkin hiipua.

Pilkahdus vanhaa kukkaloistoa

Parin kolmen vuoden takaisista kuvista löytyy pionien huikeaa hehkua…

Pionit, tillipioni
Tillipionit kasvihuoneen edustalla lähtevät keväällä eturintamassa kukkimaan.
Pionit - vaaleanpunainen pioni
Nämä pionit kukkivat suurina pensaina – lopulta maata vasten.
Pionit - valkoiset pionit
Valkoiset pionit kukkivat kesän edetessä.

Vanha pionipenkki oli pahasti heinittynyt 

Taistelu rikkaruohoja vastaan oli kiihtynyt ja viime kesänä tunnustimme tappiomme. Erityisesti rikkajuola ja vuohenputki ovat lähes mahdottomia hävitettäviä. Pienikin multaan unohtunut juuren pätkä riittää synnyttämään uuden entistä muhkeamman rikkakasvuston. Peltokortteen juuret ovat metrien syvyyksissä ja kitkijän tavoittamattomissa.

Pionipenkin reunukset olivat toinen murheenkryyni

Koska kukkapenkki sijaitsi keskellä nurmikkoa, nurmi ja heinä tunkeutuivat kaikista kokeilemistamme reunuksista läpi. Kukkapenkkiä ympäröivät katekankaat hiutuivat ja niiden päällä olevat puuhakkeet sulautuivat nurmikkoon tai kukkapenkkiin. Reunuskivet olivat siistit vain tuokion verran uudelleen asettelun jälkeen. Terävällä lapiolla kaivetut reunusojat katosivat hetkessä.

Kolmisen vuotta sitten pionipenkin sai vielä jotenkin siistittyä.

Perennapenkit eivät ole ikuisia – eli uutta tekemään

Kaikesta tästä rikkaruohoriesasta suivaantuneina päädyimme radikaaliin ratkaisuun. Nostaisimme kaikki pionit ylös ja siirtäisimme ne uuteen pionipenkkiin. Lisäksi nostaisimme kaikki muutkin perennat vanhasta kukkapenkistä ja etsisimme niille uuden kasvupaikan. Perkaisimme samalla juurakot huolella rikkaruohoista ja niiden juurista.

Homma siirtyi ja siirtyi

Syksyt vaihtuivat kevääksi ja emme päässeet hankkeessamme puusta pitkälle. Viime keväänä päätimme ryhdistäytyä ja aloittaa pionien siirtotyöt. Epärealistinen ajatuksemme oli saada juhannukseen mennessä pionit uuteen kasvupaikkaan ja vehreä nurmikko sen tilalle. (Saimme kyllä pionit siirrettyä mutta projekti jatkuu vielä ensi kesänä).

Pionit, kukkapenkki talven jälkeen
Vanha pionipenkki resuisena talven jäljiltä. Pionit olivat heinien alla piilossa. Toki tästäkin oltaisiin vielä noustu mutta siirtopäätöksemme piti.
Pionit talven jäljiltä
Pionit alkoivat nostaa punaisia varsiaan vanhojen lehtien lomasta.

Yritimme löytää alan kirjallisuudesta edes yhden esimerkin, jossa kannustettaisiin kaivamaan pionit maasta kesän kynnyksellä. Eräässä vanhassa Viherpiha-lehdessä näytettiin varovaista vihreää valoa: ”Pelkkä kasvupaikan vaihtaminen sen sijaan onnistuu myös varhain keväällä uusien versojen puskiessa maan pinnalle. (Löytyy linkistä: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/pionin-kukinta-on-kesan-odotetuin-hetki-nain-onnistuvat-hoito-lannoitus-ja-kasvatus). Tämäkään ei ollut varsinainen suositus.

Uusi pionipenkki kasvilavakehikkoon 

Halusimme perustaa pioneille kohopenkin, johon vesi ei jäisi lillumaan. Pionit saisivat ikioman kukkapenkin, jonne ei tulisi muita kasveja tungettelemaan. Pähkäilyn jälkeen päädyimme ratkaisuun, jonka toimivuudesta pionien kasvun ja viihtymisen suhteen ei ollut täyttä varmuutta. Sen sijaan rikkakasvien kitkemisen kannalta tuleva ratkaisumme tuntui toimivalta idealta.

Kohopenkki tehtäisiin samalla idealla kuin kasvilavat eli pionit istutettaisiin puisten kehikoiden sisälle.

Kasvilavojen eli pionilavojen työstöä

Tuttu nikkari lähitienoolta valmisti meille toiveittemme mukaiset puukehikot. Niiden mitat olivat 80 cm x 2 m ja niitä oli 6 kappaletta. Pionipenkille tulisi siten mittaa 12 metriä, minkä pitäisi riittää.

Jälleen kerran luomuviljelijä-serkkumme pakettiauto lähti liikkeelle ja ahdoimme sen täyteen puulavoja. Kiitos auton lainasta!

Raakapuiset puukehikot olivat melko karut sellaisenaan, joten vedimme ne pariin kertaan siniharmaalla vesiliukoisella puuöljyllä.

Harmaa sävy himmensi raakalaudan kirkasta väriä. Pinnat käsiteltiin kahdesti. Rannalla törröttävä kanto toimi mainiona tukitelineenä.

Mikä olisi uusi paraatipaikka pioneille?

Puukehikoiden kuivuessa teimme useita pihakierroksia ja analysoimme, minne pionilavat sijoitettaisiin. Se olikin yllättävän vaikeaa.

Pionien pitäisi olla sellaisessa paikassa, jossa niiden kukinta näkyisi. Ei saunan takana, kuten ennen. Toisaalta ei nurmikentän keskelläkään, jos joskus haluaisimme virittää pallopelin nurmelle. Pionipenkin piti olla auringossa ainakin osittain. Huollon näkökulmasta pionipenkkiin pitäisi ylettyä sen molemmin puolin kitkemään sitä. Ruohonleikkurilla taas pitäisi päästä sujuvasti kiertämään pionilavaa.

Rannan tuntumassa meillä on usein tuulista ja maapohja paikoin vetistä savimaata. Lisäksi tontti on vino. Se viettää kohti järveä.

Lavakehikot saatiin linjanarun avulla suoraan. Myös vatupassia ja lapiota tarvittiin kaltevuuden korjaamiseksi.

Perustimme kaksi kuusi metristä pionipenkkiä

Pitkä pionipenkki päätettiin puolittaa kahteen osaan. (Täyspitkänä, 12 metrisenä, lavapenkki tuntui liian massiiviselta kasvustolta.) Kumpikin pionipenkki koottiin siten kolmesta lavakehikosta.

Toinen pionipenkki sijoitettiin rannan tuntumaan ja toinen nurmikentän ylälaitaan.

Puukehikot asennettiin maahan ja kiinnitettiin toisiinsa. Maapohjan eristämiseksi käytimme pinkopahvia, jota olimme löytäneet paksun rullan Esikko-mökin saunan vintiltä. Pinkopahvi naulattiin kehikon sisäreunoihin kiinni, jotta alla oleva nurmi ei kasvaisi lavan pohjasta läpi.

Asentaminen eteni ja kehikot saatiin kohdilleen.
Pohja eristettiin vanhalla pinkopahvilla. Ne hidastavat jonkin aikaa rikkaruohojen kasvua.
Pinkopahvi naputeltiin kehikkoon kiinni.

Pionien kasvualusta

Pionit viihtyvät kalkitussa puutarhamullassa, jossa vesi ei jää seisomaan juurille. Tillipioni taas on hiekkapitoisen, jopa kivikkoisen, maan suosija. Se kärsii erityisen herkästi liikamärkyydestä.

Teimme maa-aineksista yleissekoituksen. Sekoitimme kasvualustaan lehtikompostia, puutarhamultaa ja hiekkaa. Tillipionin kasvualustaan sekoitimme hiekkaa erityisen reilulla otteella.

Kasvualustan ilmavuuden lisäämiseksi joukkoon kelpasivat myös lehdet ja pienet risut. Ne maatuisivat pikkuhiljaa hyväksi orgaaniseksi maa-ainekseksi.
Lavakehikot alkavat täyttyä. Kohta pionit pääsevät tänne.

Pionien siirtäminen

Mahtipionien siirtämisen ainoa oikea työväline on kaivinkone. Koska sitä ei ollut, käytimme lapioita. Pionien kaivaminen irti kovasta maasta oli niin suuri voimanponnistus, että palastelimme urakan parille viikonlopulle.

Pionit siirretään
Pionipenkin siirtäminen alkaa.
Kaivuutyö eteni hitaasti. Etsimme pionin alkuja heinikon seasta. Kuopat maassa muistuttivat meitä kasvisoikeuksien loukkaamisesta.
Ensimmäinen tillipioni on saatu kaivettua maasta. Sen nostamiseen tarvittiin kaksi riuskaa naista.
Keltavuokko menestyy vanhassa pionipenkissä. Tätä varjelimme ja jätimme toistaiseksi vanhalle kasvupaikalleen.

Suurimpien pionien juurakot olivat painavia ja saimme hädin tuskin nostettua niitä ylös maasta. Suurimmat juurakot eivät mahtuneet kottikärryihin vaan siirsimme niitä lumikolan avulla vetämällä. Harmiksemme monet juurakot piti jakaa paloiksi, mikä raastoi sydäntä. Tiesimme, että siitä ei seuraisi mitään hyvää.

Toinen tillipioni on saatu ylös. Juurten rikkoutuminen hirvitti.
Ylimääräisiä tillipionin alkuja, samoin kuin muiden pionin alkuja, tuli parin ämpärin verran. Pienet silmut kertoivat elinvoimasta.
pionit - tillipionit viihtyvät hiekkamaassa
Tillipionit hiekansekaisessa kasvualustassa. Pionin juurakoita ei upoteta syvälle multaan, silmut peitetään 3-5 cm multakerroksella. 
Jälleen yksi pionin juurakko on saatu maahan. Muutama sinivuokkokin lähti matkaan. Juurtuessaan juuret kaivautuvat syvälle, taatusti pinkopahvinkin läpi.

Pionit uudessa kasvupaikassa

Tiesimme, että meillä olisi edessä kesä ilman pionien kukintaa. Ainoa toiveemme oli, että pionit säilyisivät hengissä. Iloksemme ne selvisivätkin kesästä ja niihin tuli jopa harvakseltaan kukkia. Tosin entisestä loistosta ei ollut tietoakaan.

Vanha pionipenkki ei kaivannut kastelua vaan se eli ja kukoisti omin voimin. Uusia pionilavoja sen sijaan kastelimme silloin tällöin, jotta juurakot eivät kuivuisi. Puiset tai muusta materiaalista tehdyt liian tiiviit kukkapenkin reunat voivat kerätä kosteutta, miltä onneksi vältyttiin.

pionit lähtivät kasvamaan siirtämisen jälkeen
Toukokuun lopulla reippaimmat pionit näyttivät selvinneet kauhujen keväästä.
pionit ja samettikukat
Toisen pionipenkin ilmettä autettiin samettikukilla näin ensimmäisenä kesänä.
Tsinniatkit olivat ensiapuna vähäkukkaisessa pionipenkissä. Ne kylvettiin suorakylvönä kesäkuun alussa ja ehtivät kukkia pitkään kesän venyessä syyskuulle.
Rannassa sijaitsevan pionipenkin taustalle nousi mukavaa kerroksellisuutta viiruhelpin ja etelänruttojuuren avulla.
Syyskuussa pionipenkissä voittajiksi selvisivät samettikukat – ensi kesänä niitä ei enää laiteta lavan reunalle viemään kasvutilaa pioneilta.

Syyshuolto pioneille

Syksyn tullen uudet pionipenkit kitkettiin ja pionien varret leikattiin tapille. Alkuvuodesta saimme vihdoin lumipeitteen niiden suojaksi. Ensi kesänä jää nähtäväksi, miten meidän pionipenkin siirtohankkeen kanssa kävi.