Puutarhaa ja pihaa

Yrttimaa tähän risukkoon? Niskavuoren Akustimainen projekti alkaa….

Yleensä blogin kirjoittamisessa mukava vaihe on päästä valitsemaan nättiä artikkelikuvaa jutulle. Risukosta yrttimaa -tarinan kuvat ovat toinen toistaan harmaampia, risuisempia ja suorastaan inhorealistisia. Toisaalta jokainen piha- ja puutarhatöitä harrastava tietää, että vaivalloisten työvaiheiden jälkeen onnistumisen ilo on moninkertainen. Toivottavasti niin käy myös tämän yrttimaan perustamisen suhteen.

Esikko-mökin pihan raivaamisesta olemme kirjoittaneet useasti aiemmissa blogeissamme. Aloitimme risusavotan ja raivaustyöt vuosi sitten, jolloin mökkipihan lähtökohtana oli villi viidakko. Olimme vuoden mittaan edenneet raivaustyössä aimo harppauksen. Emme kuitenkaan riittävästi.

Ammattilaiset avuksi pihanlaittoon

Talvella, kun oli aikaa miettiä kunkin meidän aikatauluja, lomia ja ylipäätään voimavaroja, päädyimme järkiratkaisuun. Sovimme paikallisen ”viherosaajan” kanssa, että he saattaisivat raakaa voimaa ja koneita vaativan puiden kaatotyön loppuun.

Ammattilaiset kaatoivat siten kevättalvella kaikki loput puut tontiltamme ja mikä parasta, veivät samalla pois puiden rungot, kaatojätteet ja risut. Sovitut suuntaviivat pitivät ja homma hoitui muutenkin ripeästi. Onnittelimme itseämme tästä päätöksestä. Tiesimme, että lumien sulettua siivous- ja haravointityötä jäisi meille ihan riittämiin.

Päästäänkö vihdoinkin luomaan puutarhaa?

Pääsiäisen aikaan lumet olivat sulaneet ja ensimmäiset kevätkukat aloittivat kukintaansa. Sinivuokot, skillat ja krookukset nousivat terhakoina yllättävistäkin paikoissa. Niillä oli nyt vuosien heinittymisen jälkeen uusi kasvumahdollisuus pihallamme.

Teimme pihakierroksen Esikko-mökin tontilla ja olimme tyytyväisiä. Nyt voisimme vihdoinkin siirtyä vähitellen varsinaisen puutarhan luomiseen.

Osa mökkipihasta on jo siistiytynyt. Puut on kaadettu, risut raivattu ja täyttömaata on tuotu kuoppien tasoittamiseksi. Suunnitelmissa on vielä poistaa joitain kantoja koneellisesti jyrsimällä – ammattilaisten toimesta siis.

Tähän tulee yrttimaa – ups!

Olimme päättäneet aloittaa puutarhatyöt perustamalla aluksi mökin ”sydämen” eli yrttimaan. Hyvä yrttimaan paikka olisi Esikko-mökin saunan päädyssä. Se on lämmin ja suojainen alue. Harmi vain, että se oli tonttimme ainoita totaalisen järkyttävässä kunnossa olevia kohtia.

Yrttimaa tähän? Miten voikaan olla näin epäsiisti ja sotkuinen lähtökohta yrttimaalle…

Edelliset asukkaat olivat vuosikymmenien ajan pitäneet paikkaa puuvaraston ja jätekasan yhdistelmänä. Alueella oli risuja, puupöllejä ja kaikkea kummaa ryönää. Seljapensaat olivat kasvaneet röyhkeästi tämän tunnistamattoman materiaalin päälle. Niiden juuret sitoivat kaiken alleen.

Risukkoa ja kaiken maailman jätettä. Taivas tietää, mitä risujen alta löytyy…..

Työrukkaset käteen ja töihin

Kiertelimme risukkoa moneen kertaan ja lopulta päädyimme lopulta vetämään työrukkaset käteen. Tähän ei ole muuta ratkaisua kuin omakätisesti raivata yrttimaan alue ja maapohja.

Aloitimme paikan raivaamisen sentti sentiltä, risu risulta ja kivi kiveltä. Ja ennen kaikkea kanto kannolta.

Jätehuolto 50 vuotta sitten – siis mikä?

”Ennen vanhaan” ei Suomessa ollut systemaattista jätehuoltoa eikä lajittelusta ollut tietoakaan. Suomi oli täynnä epävirallisia kaatopaikkoja, joista lähimmät olivat talojen pihapiirissä. Kompostiin kannettiin maatuvat talous- ja kasvijätteet, sillä maatuvalla mullalla oli käyttöä.

Sen sijaan muiden jätteiden kanssa oltiin usein vähän huolimattomia. Lasi- ja metallijätteet saatettiin kipata kivenkoloon lähimetsään tai pihapiiriin ”kuusen alle”. Suurempia esineitä kuten vanhoja kodinkoneita saatettiin jopa upottaa järveen. Poissa silmistä ja poissa mielestä – vaan ei puutarhurin.

Raivaustyö: risut ja kannot pois, savitiilet talteen

Yrttimaan pohjan tutkiminen tapahtui siten, että pinosimme risut ja oksat yhteen suureen (ja jatkuvasti kasvavaan) kasaan. Näin pääsimme pikkuhiljaa lähestymään itse maankamaraa.

Risukasa kasvaa ja kasvaa…

Alueella oli suuria kivenlohkareita, joiden tienoille oli joskus aikanaan kasattu tiiliä. Kenties niitä oli varastoitu siihen tulevaa käyttöä varten. Vuosien saatossa maatuva maa-aines oli pikkuhiljaa peittänyt ne alleen. Kaivoimme mullan alta suuret kasat vanhoja savitiiliä. Ne olivat erikokoisia ja osa oli säilynyt ehjinä. Niille keksisimme kyllä uusiokäyttöä esim. polkuina tai reunuskivinä.

Tiiliä kaivetaan multakasasta
Lisää ja lisää tiiliä…. Jokainen on muodoltaan hieman uniikki.
Tiilikasoja alkaa syntyä useaan paikkaan.

Suuri työ oli kaivaa pois kannot, jotka jäkittivät maapohjasta. (Suurimmat kannot sijaitsivat onneksi tontin muilla kohdin ja niiden poistamisesta olimme sopineet puutarhaliikkeen kanssa.) Seljat, tuomet ja pajut kaivettiin irti lapioiden, oksasaksien ja rautakangen avulla.

Jokainen irronnut kanto oli työvoitto. Päätimme siinä yhteydessä, että puun istuttaminen tontille tapahtuu jatkossa vain perusteellisen harkinnan jälkeen.

Kantojen kaivamista riittää. Kehitimme erilaisia tekniikoita, jotka eivät kuitenkaan koskaan toimineet seuraavan kannon kohdalla.
Juurakkokasa kasvaa….
Saha soi…

Muovit, lasit tai metallipalat eivät kuulu luontoon

Harmiksemme erään kiven kylkeen oli mennyt ikkunalasi tai muita laseja rikki. Pienet lasinsirut sekoittuivat multaan, joten jouduimme varmuuden vuoksi kaivamaan lapiolla koko maa-alueen pois. Olisi suuri vahinko saada terävästä lasinsirusta haava puutarhahanskan läpi. Lasi-multaseos täytti yhden suuren muovilaarin. Sen veisimme jäteasemalle.

Tässä vaiheessa alkoi huumoritaju loppua. Lasin ja mullan seosta kauhottiin laari täyteen. Todennäköisesti pieniä sirpaleita löytyy jatkossakin eli varoituskyltti tähän paikkaan lienee paikallaan.

Metalliesineitä löytyi eri vuosikymmeniltä: vanhoja saranoita, nauloja ja hellanrenkaita. Ne lajittelimme omaksi poisvietäväksi läjäksi.

Taideasetelma rautaromusta. Pitkä rautanaula, joka on vääntynyt 90 asteen kulmaan herätti meissä sympatiaa. Se säästetään ja siitä tehdään myöhemmin jotain jännää.

Muovi ei maadu. Ei ainakaan vanhanajan muovi. Yksi jätesäkillinen täyttyi muovijätteestä, jota pieninä paloina ja tunnistamattomina osina oli silppuuntunut maastoon.

Ihan oikeasti. Muovi- ja sekajätettä tuli kerättyä jätesäkillinen. Pressu oli hiutunut vaikeasti maasta irrotettavaksi nöyhtäksi.

Isot kivet tulevat esille – kivikkoinen yrttimaa alkaa hahmottua

Vähitellen esiin tulivat kauniit isot kivet ja valtava toista metriä läpimitaltaan oleva kuusen kanto.

Ystävämme Kyläkeiju piipahti ulkoillessaan katsomassa raivoisaa risuprojektiamme. Hän ilahtui nähdessään tämän sammaleisen kiven. Se on selvästikin tarkoitettu eväidensyöntiä varten. Loistojuttu, meillä on oma eväidensyöntikivi pihallamme!

Erityisesti kanto oli sammalpeitteineen ihastuttava! Koosta päätellen kannon täytyi olla toista sataa vuotta vanhan kuusen jäänne.

Suuri kuusen kanto, joka saa jäädä paikoilleen eväidensyöntikiven kylkeen.

Yrttimaan alue alkoi hahmottua ja suunnitelmat muotoutuivat olemassa olevien elementtien pohjalta. Ne ovat suuret luonnonkivet ja jättimäinen kanto, jonka ympärille teemme istutuksen. Lisäksi yrttimaalle rakennetaan kasvilavoja ja taustalle istutetaan viheraita. 

Kantojen repiminen Niskavuoren Akusteina saatiin päätökseen. Jatkoimme Kivenpyörittäjän kylän puuhissa eli siirsimme suuria kivenlohkareita paikasta toiseen. Luulimme, että kantojen repiminen oli raskasta mutta se oli pelkkää lämmittelyä kivien pyöritykseen nähden.

Kuvan etuosan kivet piti siirtää. Pohdimme tovin, onnistuuko se kahden naisen voimin. No, kyllähän se onnistui, kun apuna oli rautakanki ja pari Fiskarsin lapiota. (Emme koskaan mainosta blogissamme mitään tuotetta mutta tässä yhteydessä nostamme hattua kyseiselle taipumattomalle työvälineelle.)

Kiviä siirrettiin kivikasan yhteyteen luomaan kivikehän muotoa. Kehän sisälle tulee kohopenkki yrteille ja muille kasveille. Kivikkokehän reunoille asetimme mansikkakatekangasta, jolla saataisiin kohopenkki eristettyä joka paikkaan tunkevasta heinikosta.

Ensimmäinen vedos. Yrttitarhaan tuleva kivikehä alkaa syntyä. Tässä vaiheessa istahdimme kaivonkannelle ja söimme kevään ensimmäiset jäätelötuutit.

Hyvää multaa, vanha raparperi ja karviaispensaat – myös kivoja löytöjä!

Iloksemme huomasimme, yrttimaan pohja oli mahtavaa mustaa multaa, jonne on vuosikymmenten saatossa maatunut tärkeitä eloperäisiä aineksia. Kasasimme multaa kivikehän pohjalle. Sekaan tulee myöhemmin maatunutta karjanlantaa.

Edellisen asukkaan vanha raparperi paikannettiin heinikosta. Punaisina turpeina nuppuina nousevat versot merkittiin kepillä, jotta emme talloisi aarretta.

Raparperi, jonka täytyy olla vuosikymmeniä vanha. Tämä on aarre, jolle tulee käyttöä. Ahmimme kesäisin raparperipiirakkaa joka ikinen päivä.

Muutama vanha karviaispensas jätettiin myös pienen saksimisen jälkeen paikoilleen. Katsotaan myöhemmin, miten ne mahtuvat kasvamaan yrttilavojen seassa.

Tästä se sitten jatkuu!

Hyvillä mielin kasasimme viikonlopun jälkeen työvälineet liiteriin ja lähdimme verryttelemään kipeitä raajojamme. Selkä ei oikein vieläkään suoristu ja käsivarret ovat mustelmilla.

Yrttimaa-projekti lähti minimaalisesti käyntiin. Puuhaa riittää vielä pitkäksi aikaa. Näyttää kuitenkin siltä, että meille tulee kesän mittaan oma yrttimaa, se mökin sydän!

Pääsiäisen jälkeen tehtiin vierailu jäteasemalle, joka otti vastaan lajitellut jätteet.
Sinivuokkoja huhtikuussa

Jottei tästä kaikesta jäisi pelkästään harmaanruskea muisto, liitän loppuun keväisen sinisen pilkahduksen!

Please follow and like us:

2 thoughts on “Yrttimaa tähän risukkoon? Niskavuoren Akustimainen projekti alkaa….

  1. Kiva, joskin hyvin työlään näköinen projekti! Maaseudulla varsinkin on ollut tapana piilottaa kaikenlaista maahan ja metsään. Ja onpa meidänkin tontilta löytynyt vaikka mitä nurmen alta, vaikka taajamassa asummekin. Yrttimaasta tulee hyvän näköinen ja varmasti yrteille mieluisa paikkakin, kun kivet keräävät lämpöä. Nyt teillä onkin raskain homma takana, kun maa on putsattu kannoista ja muusta ryönästä ja pääsette suunnittelemaan istutuksia. Mukavia aherruksen hetkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.