Talvella huvitin itseäni erilaisilla pelakuiden siemenkasvatuskokeiluilla. Erityisesti itsekerätyt pelakuun siemenet saivat uteliaisuuteni heräämään. Pohdin, missä kohtaa pelakuun kukintoa ylipäätään on siemeniä ja miten niiden kanssa toimitaan.

Nyt on aika esittää itselle tärkeä kysymys: Kannattiko moinen touhu? Vastaan epäröimättä, että kyllä kannatti. Pelakuut kukkivat tänä kesänä ihanana punasävyisenä vyörynä!

Kuvien pelakuut on kasvatettu siemenistä. Jutun loppuun en malttanut olla laittamatta muutamaa erikoispelakuun kuvaa. Ne on ostettu taimina.

Oliko itsekerättyjen pelakuun siementen esikasvatus hankalaa?

Pikkutarkan siementen ”kuorimisvaiheen” jälkeen siemenkasvatus oli yhtä helppoa kuin minkä tahansa kesäkukan tai perennan. Pelakuun siemenpiikkejä löytyi pelakuista helposti ja niiden säilöminen paperipusseissa ei vienyt juurikaan tilaa.

Ainoa pulmani oli liiallinen innostus kylvövaiheessa. En raaskinut heittää liikoja siemeniä hukkaan, joten pieniä pelakuun alkuja suorastaan tulvi esikasvatusvaiheessa kotimme ikkunalaudoilla. Onneksi taimista pääsi helposti eroon – jaoin taimipotteja ympäriinsä – kaikille, jotka huolivat.

(Kirjoitin pelakuiden siemenkasvatuksesta keväällä pari blogijuttua: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuun-kasvatus-itse-keratyista-siemenista/ ja http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuut-itamaan-itsekeratyt-siemenet/)

Ostosiemenet lähtivät myös hyvin kasvuun!

Omien siementen jatkoksi kylvin ostosiemeniä. Ne tuottivat valkoisia, oransseja, ”rose”-sävyisiä ja tummalehtisiä ”mint choc”-lajikkeita (tai värejä). Eli ei pelakuiden kasvatuksessa tarvitse toimia vaikeimman kautta ja nyppiä pinseteillä siementen ulkokuoria auki. Siemenpussien siemenet kasvavat hyviksi taimiksi yhtä lailla!

Pelakuun taimet ruukkuihin ja parvekelaatikoihin

Tänä kesänä meillä on siten ollut ruukut täynnä erilaisia pelakuita.

Parhaiten meillä pelakuut viihtyivät suurissa ruukuissa. Siellä ne eivät suuressa multatilassa päässeet kuivahtamaan. Samaan ruukkuun mahtui parikin tainta.

Meidän puolihuolimattomassa hoidossa pienissä ruukuissa olevat pelakuut kukkivat heikoimmin. Kesän paahde oli niin kova, että kastelusta huolimatta ne olivat todella kovilla.  Myös muovisissa parvekelaatikoissa kukinta on ollut runsasta.

Pelakuut viihtyvät ulkona, sateelta ja paahteelta suojassa

Mökkipelakuita on pidetty suurissa ruukuissa omenapuiden alla sekä terassilla matalien penkkien päällä. Ruukkuvariaatioita on nähty meillä paljon, sillä niiden riittävyys alkoi olla kortilla.

Pelakuiden kasvatuksessa tein erään (itsestään selvän) havainnon. Mitä pidempään pelakuita kasvatti keväällä sisällä, sitä hontelommiksi ja pidemmiksi niiden kukkavarret venähtivät. Pelakuu on kesällä ulkokasvi. Päästyään raittiiseen ilmaan ja säiden kuritukseen koko kasvi ikään kuin ryhdistäytyi ja tukevoitui. Pitkistä kukkavarren hujopeistakin päästiin ulkoilemalla eroon.

Kesän mittaan lannoitin pelakuitani pariin otteeseen. Käytin sekä ”luomupapanoita”, joita löytyi paikallisesta halpahallista, että nestemäistä kukkaravinnetta. (Hyvä pelakuun hoito-ohje löytyy mm. Kotipuutarha.fi-linkin artikkelista: https://www.kotipuutarha.fi/wp-content/uploads/2019/02/Pelargonit-uuteen-kasvuun.pdf )

Muistuttivatko siemenkasvatetut pelakuut emojaan?

Kyllä muistuttivat. Itsekerättyjen siementen tuottamat jälkeläiset saattavat ulkonäöltään poiketa emokasveistaan. Niin ei kuitenkaan minun kokeiluissani tapahtunut merkittävissä määrin. Pääsääntöisesti tummanpunaisista pelakuista tuli seuraavassakin sukupolvessa tummanpunaisia ja vaaleanpunaisista vaaleanpunaisia.

Värisävyissä ja kukinnoissa oli hiuksenhienoja variaatioita

Siemeniä kerättiin kahdesta pelakuun lajista: Inspire scarlet (punainen) ja inspire pink (vaaleanpunainen).

Erityisesti (scarletin) punaisen eri sävyjä ilmeni seuraavissa sukupolvissa vähän monimuotoisemmin kuin alkuperäisissä emokasveissa. Ihastusta herätti se, että joissain (inspire pinkin) vaaleanpunaisissa kukinnoissa näkyi kaunista kirjavuutta ja monimuotoisuutta.

Seuraavat kuvat on otettu toisen sukupolven pelakuiden kukinnoista

Inspire scarlet -emokasvista

Inspire pink -emokasvista

Alkuperäiset inspire pinkit olivat ”maltillisemmin vaaleanpunaisen kirjavia”. Seuraavassa sukupolvessa kirjavuuden ominaisuus vahvistui hieman.

Pelakuun siemenet talteen – kerääminen jatkuu

Tänä kesänä olen bongannut kuivuneita pelakuun kukintoja vähän sieltä sun täältä. Enkä ole pelkästään bongannut, vaan muutamia pelakuiden siemenpiikkejä olen ohikulkumatkalla käärinyt servetin sisään ja sujauttanut käsilaukkuuni. Pari kertaa olen myös tunnustanut (mm. hämmästyneelle kahvilanpitäjälle), että ”otin muuten teidän kukkaistutuksesta kuivuneen pelakuun kukinnon, onhan se ok”. Eipä se ole näyttänyt onneksi haittaavan.

Keräämieni ”uusien siementen” ohella aion ensi talvena kasvattaa kolmannen sukupolven pelakuita. Eli tutkimusmatka jatkuu!

Itsekerätyt pelakuun siemenet kannattaa nimetä

Kaikki pelakuun kukinnot näyttävät samanlaisilta tammikuussa, kun kaivaa niiden kuivuneita rankoja paperipussin pohjalta. (Kuvittelin, että tummanpunaisen kukinnon erottaisi myöhemminkin vaaleasta, mutta ei. Ruskeita olivat mokomat kaikki!) Eli nimikointi helpottaa kylvövaiheessa. Muuten pitää odottaa juhannukseen, jotta näkisi, mitä tuli kylvettyä…

Minulla on käsilaukussa ja auton hansikaslokerossa erilaisia myttyjä, joihin olen tuhertanut ”omanlaisia” kasvin tunnistuksia. ”Se burgundinpunainen leipomon pihassa” tai ”puna-valkoinen vaaleanvihreälehtinen parkkipaikalta”. Saa nähdä, miten näiden siemenkasvatus lähtee kevättalvella käyntiin!

Vähän välähdyksiä taimina ostetuista erikoispelakuista

Erikoispelakuita paikalliselta torilta

En ole mikään pelakuu-asiantuntija tai keräilijä, pikemminkin sattumanvaraisten hankintojen parissa touhuava harrastaja. Kun näin mökkipaikkakuntamme torilla penkkirivissä pelakuita myyvän rouvan, oli pakko kurkistaa hänen aarteitaan.

Mukavan rupatteluhetken päätteeksi kannoin valkoreunuslehtisen Leamingtonin ja paikallisen perinnepelakuun ”Helvin” autooni. Myös jännä mukulapinaatti (köynnöspinaatti anredera cordifolia) lähti matkaan kohtalonaan tulla huonekasviksi mökillemme.

Kantaessani kasvikuormaa autolle kuulin äitini jäävän vielä päivittelemään pelakuita myyvälle rouvalle: ”Sillä on ennestään kymmenittäin pelakuita ja nekään ei meinaa mahtua minnekään. Ei olisi pitänyt näyttää sille (huom. kävelykepillä) tätä sun myyntipistettä. Olisi vaan pitänyt ohjata se muualle. Kyllä sitä joku vaivaa.”

Jatketaan silti, me kaikki pelakuiden rakastajat, tätä ihanaa harrastustamme!