Pitkä viikonloppu maalla itsenäisyyspäivän aikaan on ollut odotettu virstanpylväs ennen varsinaista joululomaa. Ihana auringonpaiste helli meitä itsenäisyyspäivänä. Päätimme heti aamusta, että päivä pitää käyttää ulkoiluun, sillä marras-joulukuussa aurinkoa ei ole juurikaan näkynyt. Jokainen valoisa hetki on hyödynnettävä raittiissa ilmassa.
Puutarha lepää
Kävimme vetämässä Suomen lipun lipputankoon 101 vuotiaan Suomen kunniaksi. Puutarha oli vetäytynyt rauhalliseen talvilepoon. Kävelin pihalla ja tutkin huuruisia kukkapenkkejä. Punalehtiruusun punaiset marjat hohtivat jouluisina auringossa.
Joulukaktus oli purskauttanut mökin viileydessä itsensä mahtavaan kukintaan. Vein sen pieneksi toviksi ulos terassille kuvattavaksi. Hetken ajan maisema terassilla oli kesäinen.
Luonnosta materiaalia jouluisiin kukkakoreihin
Tuunaajan kanssa lähdimme korit ja sakset varusteinamme lähiympäristöön hakemaan materiaalia jouluisiin kukkakoreihin. Tarvitsimme ainakin oksia, mustikanvarpuja, jäkälää ja sammalta. Jokamiehen oikeuden turvin metsästä saa kerätä sieniä ja marjoja ja esimerkiksi käpyjä. Sammalta ja jäkälää kerättäessä pitää olla maanomistajan lupa.
Tämä 1800-1900-luvulla tehty ”sammal-pykälä” perustunee siihen, että sammalta ja jäkälää on aikanaan suurkulutettu esimerkiksi talojen hirsiseinien tilkkeenä ja kuivikkeena. Jotkut jäkälät ovat nykyään myös rauhoitettuja. Jouluisten kukkakorien teko ei juurikaan vaaranna kasvustoa – mutta tällä mennään.
Aurinkoinen metsä oli niin raikas ja voimaannuttava, että keskityimme ihailemaan luontoa. Keräilykorit heiluivat tyhjinä pitkään. Tarinoimme ja muistelimme lapsuuden tapahtumia samalla, kun poimimme maasta katkenneita oksia ja muuta jännää ja kaunista. Lopulta palasimme Esikko-mökin pihapiiriin keräämään sammaleet ja jäkälät. Eipä tulisi maanomistajan kanssa rettelöitä, kun kerää sammaleet omalta tontilta.
Jouluinen kukkakori on tekijänsä näköinen – eli minkälainen tahansa
Jouluisten kukkakorien resepti oli meillä seuraava:
- ostetaan kirppikseltä kori/koreja
- korin pohja vuorataan muovilla
- pohjalle astellaan kukkia
- täytetään korin pohja mullalla
- päälle asetellaan jäkälää tai sammalta peitoksi
- koristeeksi asetellaan luonnosta kerättyjä oksia, varpuja ja käpyjä
- solmitaan koristenauhasta rusetti (puiseen grillitikkuun kiinnitettynä)
Perustimme kukkakoritehtaan Louhikon keittiön pöydälle. Suojasimme pöydän jätesäkillä. Kokosimme kukkakoreja yllä olevan reseptin mukaan.
Teimme kolme erilaista jouluista kukkakoria
Punasävyinen kukkakori tehtiin tädillemme, jonka mielestä ”joulun kuuluu olla punainen”. Korissa pitää myös olla vähän ”blingblingiä” eli kiiltävä punainen rusetti ja kiiltäviä käpyjä.
Vanhaan kakkuvuokaan teimme ”hyasinttikakun”. Sammaleella katetulle pinnalle asettelimme mehiläisvahakoristeita. Ne on tarkoitus uutena vuotena sulattaa tinan asemasta. Tämä kori jää Louhikko-mökkiin joulukoristeeksi.
Vaaleasävyinen hyasinttikori tehtiin Esikko-mökkiin. Minimalistisen Tuunaaja-siskon vastustuksesta huolimatta koriin kiinnitettiin valkoinen rusetti. ”Liika on liikaa”, Tuunaaja mutisi, mutta hyväksyi rusetin.
Kukkakorien tekeminen on helppoa ja hauskaa, tosin aika sotkuista puuhaa. Kakkuvuoka-asetelma viehätti meitä erityisesti. Taidamme pääsiäisenä vaihtaa vuokaan kevätkukkijoita: helmililjoja, krookuksia ja narsisseja.
Amaryllisten uudelleen kukitus – no ei ehkä täksi jouluksi
Viime keväänä päätin testata, saanko amaryllikset uuteen hehkuun seuraavaksi jouluksi. Kesällä amarylliksen sipulit kasvoivat vahvassa mullassa ulkona. Kesän aikana sipulit keräsivät itseensä uutta elinvoimaa. Syyskuussa sipuliruukut nostettiin sisälle kuivumaan. Ruukut olivat pimeässä ja viileässä kuivumassa. Parin kuukauden lepokauden jälkeen otin ne uudelleen käsittelyyn.
Amaryllikset olivat kasvattaneet valtavat juuret kesän aikana
Karsin liikoja juuria pois ja istutin sipulit uudelleen pieniin ruukkuihin niukkaan multaan. Jätin sipuleista yläosan näkyviin. Lopuksi kastelin ruukkuja pienellä vesitilkalla ja jätin ne valoisalle ikkunalle.
Saa nähdä, miten uudelleen kukitus onnistuu. Viikossa pari amaryllistä oli jo alkanut kasvattaa uutta kukkavanaa. Parisen kuukautta menee ennen kuin amaryllikset ovat kunnolla aukaisseet kukkansa. Tekemiimme joulukoreihin näitä ei laitettu, sillä kukinta ei tule ajoittumaan tähän jouluun. Ehkä pikemminkin pääsiäiseksi.
Itsenäisyyspäivän iltana nautimme hyvästä ruuasta serkkuseurassa
Itsenäisyyspäivän iltana nautimme Louhikossa lähiruokaa pienellä porukalla. Hirvipata kypsyi pitkään uunissa ja kesäisestä jättikurpitsasta tuli palsternakan kanssa yllättävän hyvä alkukeitto. Keiton pinnalle murskasimme tehosekoittimessa kurpitsan siemeniä ja kuullotimme niitä pannulla.
Ystävämme ”Kyläkeijun” leipoma piparkakku-mudcake –torttu viimeisteli aterian. Piparkakkutaikinan ja suklaataikinan yhdistelmä sulaa suussa. Suosittelen lämpimästi tätä herkkua jouluiseksi jälkiruuaksi!
Ihana herkuttelu tiesi pitkää lenkkiä seuraavaksi aamuksi…
Joulunalusaika on kulta-aikaa
Päivän mittaan uunissa kypsyvät saaristolaisleivät kylän joulumyyjäisiin, jotka ovat samaisena viikonloppuna. Siirappi ja kaljamaltaat tuoksuvat mökissä. Joulunalusaika kaikkine valmisteluineen on ehkä sitä parasta joulua.
Lunta!
Uskomaton muutos tapahtui talvisäässä. Onneksi keräsimme jäkälät ja sammaleet edellisenä päivänä. Tänään alkoi sataa lunta ja maisema muuttui ainakin pieneksi hetkeksi valkeaksi. Tuunajan ja Fiksaajan perinteiset jouluvalojen megaviritykset alkavat olla parhaimmillaan. Jouluvaloja on viritetty toista sataa metriä Louhikon terassin ja portaiden kaiteisiin. Valorintamalla emme usko ”pieni on kaunista” –filosofiaan.
Nätit istutukset teit. Auringonpaiste on harvinaista herkkua. Mukavaa viikonloppua.
Kiitos samoin!
Aivan ihanat asetelmat! 🙂 Minunkin piti tehdä vanhaan kuivakakkuvuokaan asetelma hyasinteista. Ehdin hyasintitkin jo hankkia, mutta ei siitä tullutkaan mitään, kun ei ollut siihen hätään mitään sammalta tai muuta nättiä mullan päälle. Hyasintit ovatkin nyt sitten ihan toisenlaisessa kukka-astiassa. Ja oih, teidän joulukaktus on ilmeisen mieleisessä viileässä paikassa! Minun kaktukset näyttivät tuolta eräässä aikaisemmassa asunnossa, mutta nyt ei ole tässä asunnossa tehty kukan kukkaa. On liian lämmintä ja kuiva huoneilma.
Amaryllisten kanssa olisin optimistinen, saattavat olla yllättävän nopeita, 6-10 viikkoa, että kukat aukeavat. Toki en tiedä, kun nämä ovat uudelleen kukitettuja, että meneekö lähtökohtaisesti kauemmin. Mutta hienoa, että olette onnistuneet niiden kanssa, hatunnoston arvoinen suoritus. 🙂
Meiltä löytyy vanhoja kakkuvuokia kasapäin, sillä äitimme on aikanaan oikein keräämällä kerännyt niitä. Vihdoinkin niille löytyy hyötykäyttöä! Poimimme viime hetkellä sammalta ja jäkälää, sillä lumituisku on nyt peittänyt kaiken. Tai itse asiassa ei enää, sillä nyt sataa vettä vaakatasossa…Joulukaktukset kaupunkikodissamme eivät kuki lainkaan. Patterit hiohkavat kuumaa ja kuivaa ilmaa. Niitä pitää tosiaankin kiusata kylmällä tai kuivalla ilmalla. Ensi kesänä raahaan kaikki ulos kitumaan! Katsotaan, miten amaryllisten käy…..Onnea omiesi kukitukseen!