Kasvihuoneviljelijän elämä on käynnistynyt vapaa-ajan asunnollamme Louhikossa. Olin saanut keväällä perheeltäni yllätyslahjaksi kasvihuoneen, joka odotti paketeissa rantasaunan takkahuoneessa. Päätimme porukalla ryhtyä kokoamaan sitä vappuviikonloppuna. Kokoamisporukka koostui tällä kertaa meistä kolmesta naisesta ja kohta 80 -vuotiaasta äidistämme ”puutarhamajurista”, jonka yksimielisesti vapautimme rakennustyöstä ja kannustimme talkooväen kannalta tärkeisiin ruuanlaittotehtäviin.

Minkälainen kasvihuone?

Kasvihuone oli tilattu verkkokaupan kautta. Se tuotiin mökillemme multalavan mukana. Osat menivät ihmeen pieneen tilaan. Paketin kannessa oli kuva sirosta alumiinirunkoisesta 4.6 neliöisestä kasvihuoneesta (mitat 185 x 248 x 209 cm).

Kasvihuoneen seinät olivat läpinäkyvää akryylilevyä (polykarbonaattia) ja katto himmeämpää kennolevyä. Polykarbonaattia kuvattiin sään kestäväksi ja särkymättömäksi materiaaliksi. (Testikuvissa lapset potkivat palloa kasvihuonetta päin ja kas kummaa – se pysyi ehjänä. Golfpallotestiä ei ollut.) Kasvihuoneen kirkkaat ruudut kuulemma läpäisevät hyvin valoa, mutta eivät juurikaan UV-säteitä. Pakkaukseen oli mukana sokkeli, räystäät ja kattoluukku. Myyjä mainosti lisäksi selkeitä kokoamisohjeita.

Nyt testataan, miten kolme naista ja kaksi koiraa selviytyvät kasvihuoneen kokoamisesta!

Kasvihuoneen paikka

Kasvihuoneen sijoituspaikaksi valittiin yksimielisesti entinen villiintynyt (hylätty) kasvimaa rantasaunan ja marjapensaiden välissä. Vaikka mökkitonttimme on tilava, emme keksineet toista vaihtoehtoa. Rannempana kasvihuone olisi loistanut järvelle ja muu tontti on enemmän tai vähemmän kaltevaa rinnettä. Tuolla paikalla kasvihuone olisi sopivasti auringossa ja tuulensuojassa. Kasteluvettä olisi lähellä ja sinne olisi helppo piipahtaa ohikulkiessaan.

Alkuvalmisteluja ja uhkien kartoitusta

Edellisenä iltana tutkimme maastoa. Kasvihuoneen paikka tarkistettiin, oviaukon suuntaa pähkäiltiin, etäisyydet mitattiin ja lähellä olevaa omenapuuta karsittiin. Pohdimme ruohonleikkurin liikkumatilaa kasvihuoneen ympärillä ja sitä, pitääkö komposti siirtää. Päätimme, että ei ainakaan vielä.

Koska lahjan ja kasvihuone-idean ”äiti” oli Tuunaaja-sisko, mitään ei oltu jätetty sattuman varaan. Kokoamisohjeita oli etukäteen luettu ja tarvittavat välineet hankittu. Jopa Tuunaaja-siskon mielestä ohjekirja oli melkoinen. ”Tämä nippu on ainakin 70 sivua pitkä ja tällä tietomäärällä voisi rakentaa kokonaisen Ikea-kodin”, hän huokaili.

Tuunaaja-sisko oli myös konsultoinut kasvihuoneen rakentamisesta selviytyneitä tuttaviaan. He olivat antaneet kallisarvoisen ohjeen: ”Lukekaa ohjeet huolella ja edetkää prikulleen ohjeiden mukaan. Älkää sooloilko tai joudutte purkamaan kaiken”. Tätä ohjetta aioimme noudattaa.

Kokoamispäivä koitti

Kokoamispäivä koitti ja aamupuuhien jälkeen suuntasimme kohteeseen. Meillä oli lämpimät ulkovaatteet päällä, työrukkaset kädessä, mukana erilaisia ruuvimeisseleitä ja öljyä mahdollista osien öljyämistarvetta varten (huolellisen Fiksaajan toimesta). (En tosin osannut kuvitella, mitä me öljyäisimme). Halkopinon päällä oli puolentoista litran pullo kevytlimsaa janon sammuttamiseksi. Koirille oli tuotu mukava peti omenapuun juurelle. Olimme valmiita!

Kasvihuoneen pohja

Tasoitimme kasvihuoneen pohjan alan tasaiseksi kärräämällä siihen kottikärryillä hiekkaa, jonka haravoimme tasaiseksi ja tamppasimme jaloillamme tiiviiksi. Levitimme mansikkakatekangasta (3 kpl 1,2mx 4m kokoisia suikaleita) siten, että reunat menivät reilusti toistensa päälle. Mansikkakatekangas päästää veden läpi ja hengittää mutta estää rikkaruohojen kasvun. Tiiliskivet toimivat kokoamisen aikana katekankaan nurkkapainoina.

Pohdimme erilaisia kasvihuoneen pohjia ja päädyimme ”kevytversioon” eli emme tehneet kiinteää perustusta. Kasvihuoneen pohjaksi jätettiin mansikkakatekangas, jonka päälle sijoitamme betonilaatoista tehdyn keskikäytävän ja puuhakkeella katetut ulkoreunat. Puuhakkeella reunustetaan myös kasvihuoneen ulkopuolinen alue noin 80 cm etäisyydeltä. Jos tulemme toisiin ajatuksiin kasvihuoneen pohjan suhteen, peitämme katekankaan myöhemmin betonilaatoilla, joita mökiltämme löytyy tarkoitusta varten.

Kasvihuonelahjan mukana tulivat siihen tarkkaan mitoitetut neliskulmaiset muoviset kasvatusaltaat (oikeasti muuraukseen käytettävät laastipaljut), jotka aiotaan sijoittaa kasvihuoneen reunoille. Ajatus on hoitaa kasveja keskikäytävältä käsin.

Kasvihuoneen kokoamisen vaiheet: sokkeli, pystyprofiilit ja seinäelementit

Kasvihuoneen osien mukana tulivat ohjekirja ja ”putkiruuvi”, jonka avulla osat ruuvattiin kiinni. Lisäksi ei tarvittu muuta työkalua kuin ruuvimeisseli.

Sokkelin kokoaminen ja pystyprofiilien kiinnittäminen sujuivat reippaasti. Seinäelementit solahtivat helposti alumiiniprofiilin uriin. Tähän vaiheeseen kului kaksi tuntia mukaan lukien koirien karkaaminen kylätielle.

• Ohjekirjassa kaikki osat on numeroitu ja vastaavat numerot on kiinnitetty osiin.

• Sokkelin rakentaminen – päätä tässä vaiheessa oviaukon suunta.

• Pystyprofiilit kiinnitetään sokkelikehikkoon (ensin kulmaprofiilit, sitten sivuprofiilit ja päädyt)

• Runkoon kiinnitetään seinäelementit ujuttamalla ne alumiiniuriin ylhäältä päin.

Kasvihuoneen kokoamisen vaiheet: pääty- ja kattoelementit, oviaukko sekä lopuksi hienosäätöä

Tahti alkoi alkuvaiheen jälkeen hidastua, sillä pientä vipstaakkia ja sovittamista oli loppua kohden enemmän. Kasvihuoneen kokoamisen loppuun saattaminen vei vielä neljä tuntia. Yläpäätyjen levyt kiinnitettiin ennen kattoelementtejä.

Kattoelementteihin oli merkitty tarranauhalla, kumpi puoli tulee ulkoilmaan päin. Kattotyö aloitettiin kattoluukun paikasta. Ensin piti päättää, mihin suuntaa kattoluukku halutaan. Sen jälkeen, kun luukun alaosa oli asennettu, loput kattolevyt ujutettiin profiiliin alhaalta ylöspäin. Viimeiseksi kiinnitettiin kattoluukku ja sen mekanismi.

• Yläpäätyjen elementit paikoilleen

• Katon harjaprofiili eli katto-orsi nostettiin tämän jälkeen paikoilleen

Tässä vaiheessa kannoimme rantasaunalta penkin kasvihuoneeseen, jotta ylettyisimme katonharjaan. Katto-orren asennukseen tarvittiin kahdet kädet.

• Kattoelementit ja kattoluukku asennetaan

• Oven kokoaminen: akryylilevyt, saranat ja lopuksi ovimagneetti

• Nurkkiin ja päätyihin siistit suojapalat

Samalla, kun viimeisiä ruuveja kiristetään, me muut napsauttelimme paikoilleen siistit nurkka- ja kulmapalat suojaamaan alumiiniprofiilien päitä. Mukana oli jopa mimimaalinen räystäsmekanisti, jonka kautta vesi valuu nurkista siististi alas.

Kasvihuoneen kokoajille käytännön vinkkejä

Suosittelen ohjeiden tarkkaa lukemista ja vaihekuvien huolellista tutkimista ennen kuin edetään seuraavaan vaiheeseen. Vaikka ohjekirjan helppokäyttöisyyttä mainostettiin, oli siellä tulkinnanvaraisiakin kuvia. Monta kertaa mietimme, ”miten päin” jokin osa pitää olla.

Useita käsipareja tarvitaan pitämään kiinni, ruuvaamaan ja hakemaan osia.

Ruuveja ei heti kannata kiristää loppuun saakka, sillä löysemmin ruuvattuna kasvihuoneen elementit ”elävät” paremmin ja kokoaminen on helpompaa. Lopuksi ruuveja voi ja pitää kiristää kunnolla.

Osa ruuveista pitää pujottaa uriin jo kokoamisvaiheessa. Niihin kiinnitetään seuraava osa.

Alumiinirunko on kevyt ja taipuisa materiaali. Alumiinisia osia pitää kohdella varoen, sillä ne taipuvat helposti. Erityisesti alumiiniprofiilin urien vääntymistä pitää varoa, jotta seinä- ja kattoelementit saadaan pujotettua uriin vaivatta.

Mitään ei pidä tunkea paikoilleen väkisin. Aina on jokin syy, miksi osa ei tunnu sopivan paikoilleen. Yleensä lähellä olevien ruuvien löysääminen auttaa asiassa. Tai sitten kokoamisjärjestys on väärä. Tai itse osa on väärä.

Kasvihuoneen kokoamiseen kannattaa varata aikaa, jotta hosumiselta ja virheiltä vältyttäisiin. Meidän kuuden tunnin rykäisy oli silkka vahinko – siihen ei kannata tähdätä!

Pohdintaa

Kasvihuoneen kokoaminen on siis ihmisen kokoinen tehtävä ja siitä selviytyy. Pienen kasvihuoneen kokoaa päivässä. Vielä nopeammin se tehdään Youtube-videoilla, joista myös saa hyviä vinkkejä kokoamistyötä varten.

Meidän kasvihuoneemme on irrallaan maassa. Toivomme, että maa ei roudi paljoa. Kevytrakenteinen kasvihuoneemme kestänee todennäköisesti pientä maan liikettä. Aiomme kiinnitettään sen kuitenkin maahan 25 cm pitkillä teräksisillä telttakiiloilla. Sokkelissa on pienet reiät, joista kiinnitys tapahtuu.

(Kyllä se paikallaan pysyy, jollei tule vuoden 2015 kaltaista ”tapaninpäivän myrskyä”, jolloin meidänkin pihalta suuret havupuut napsahtivat poikki kuin hammastikut ja tutun jättitrampoliini lensi keskelle järveä. Niissä oloissa mikään ei pitäisi kasvihuonettamme paikoillaan. Eli tällä järkeilyllä mennään.)

Kasvihuone on selvästikin prosessi. Jo nyt mietimme, mitä lisävarusteita sinne hankitaan. Ainakin automaattisesti avautuva kattoluukun avaaja ja kastelujärjestelmä pitää hankkia takaamaan kasvien hyvinvointi. Niin – ja ne kasvitkin pitää hankkia…

Kasvihuoneen harjannostajaiset ja tupaantulijaiset samalla kertaa

Talkootiimi jaksoi loppuun saakka tehdä tiivistä yhteistyötä hyvällä tuulella. Se oli mahtava suoritus, sillä pieniä vastoinkäymisiäkin sattui: ruuveja putoili pieniin rakoihin, ruuvimeisseliä etsittiin jatkuvasti, joku (minä) heitti tiivistenauhat roskiin. Ohjekirjasta unohtui lukea jokin kohta ja taas purettiin tai ainakin löysättiin ruuveja. Välillä sataa ropsautti ja sormia palelsi.

Multitaskaaminen on päivän sana. Niin mekin kokoamistyön ohessa teimme: koirien edesottamuksiin piti puuttua, kyläläisten kanssa neuvoteltiin kylätalon remonttiasioista, puutarhamajurille annettiin lounaan valmistusvinkkejä ja ylipäätään maailmaa parannettiin laajasti. Puutarhamajuri kävi säännöllisesti tarkastamassa työn jälkeä ja samalla kopsutteli kukkapenkkejä kävelykepillään.

Klo 17.30 ovenrivan viimeinen ruuvi ruuvattiin ja sen jälkeen alkoivat tupaantuliaiset. Kellarin uumenista kaivettiin pienet skumppapullot ja ne poksautettiin auki. 

Ihana kevätpäivä takana!

Skool! Talkooväelle, kasvihuoneelle ja tulevalle sadolle!