Kolibrikukka (Strelizia reginae) eli paratiisilinnunkukka on saanut nimensä kolibria muistuttavasta kukinnostaan. Kolibrikukka kasvaa luonnossa Etelä-Afrikan Kapmaassa. Se on tuttu näky puutarhoissa ja puistoissa maapallon lämpimissä kolkissa, Australiassa asti. Los Angelesissa sitä pidetään kaupungin nimikkokukkana ja Madeiralla jopa kansalliskukkana. Kestävää ja helppohoitoista kolibrikukkaa myydään leikkokukkana kaikkialla maailmassa.
Kolibrikukka (Strelizia) on saanut nimensä kasvitieteestä kiinnostuneen Iso-Britannian kuningattaren Charlotte Mecklenburg-Strelitzin mukaan (1744-1818).
Kolibrikukka tuliaisena etelän lämmöstä
Monet matkalaiset tuovat tuliaisina kolibrikukan oksia, jotka kestävät pitkään kauniina maljakossa. Etelän lomakohteissa on myös myynnissä kolibrikukan ja muiden lämpimien maiden kasvien siemeniä. Siemeniä myydään usein ”rantakojuissa” pyyhkeiden ja muun turistirihkaman kanssa.
Kolibrikukka on suosittu huonekasvi
Kolibrikukkaa kasvatetaan myös huonekasvina. Se vaatii runsaasti tilaa ympärilleen, sillä se voi kasvaa vanhemmiten hyvinkin suureksi, jopa reilun metrin korkuiseksi. Onneksi se ei kotioloissa ole aivan niin jättimäinen kuin luonnossa.
Kolibrikukan juuret kasvavat vauhdilla
Kolibrikukan kasvattajan pitää hankkia vanhalle kasville suuri ja vahva ruukku. Ison kasvin juuret ovat korkkiruuvimaiset ja paksut ja ne tunkevat helposti kukkaruukun pohjarei`istä ulos.
Kolibrikukan kasvattajilla onkin kerrottavanaan paljon ”ruukkutarinoita”. Joskus kasvin ruukku jopa halkeaa kasvun voimasta. Kasvi tarvitsee siten syvän ruukun, jossa juurilla on tilaa kasvaa ja levitä. Siinä vaiheessa, kun aletaan ruukun suhteen olla ”saavimitoituksessa”, pitänee miettiä kasvin käytännöllisyyttä huonekasvina…
Kolibrikukan hoito
Kolibrikukka viihtyy talvella viileässä huoneilmassa. Kesällä sen voi viedä muiden huonekasvien mukana ulos puolivarjoisaan paikkaan. Kasvukaudella sitä lannoitetaan ja kastellaan reilusti. Talvella taas niukemmin. Riittävän kostea huoneilma on sille mieleen – kuten monille muillekin huonekasveille.
Kolibrikukan kukittaminen
Kasvien kukittaminen on usein taitavan hoidon ja joskus hyvän tuurinkin tulosta. Jonkun kasvattajan kasvi kukkii yhdenlaisella ja toisen taas toisenlaisella hoidolla.
Yleensä kolibrikukka alkaa kukkia vasta muutaman vuoden iässä, aikaisintaan kolmivuotiaana. Viileä talvehtimiskausi edistänee kukintaa. Luonnossa kolibrikukka kukkii talvella tai keväällä. Suomessa toisinaan vasta kesällä. Monilla kasvattajilla se ei kuki lainkaan.
Kolibrikukan lisääminen jakamalla tai siemenestä
Kolibrikukkia on myynnissä monissa kotimaisissa puutarhaliikkeissä ja jopa marketeissa. Jos ostaa kukkivan kolibrikukan, kannattaa tarkistaa, onko kasvin kukkaosa aito. Monissa kasveissa lehtien joukkoon on tökätty varren päähän tekokukka. Epäaidot kukat eivät juuri erotu aidoista. Kukinnot ovat sen verran erikoisia ja eksoottisia ulkonäöltään.
Mullan vaihdon yhteydessä suuren kasvin voi jakaa (juuria vahingoittamatta). Kolibrikukka lähtee kasvamaan myös siemenistä. Siemeniä voi tilata tutuista siementen verkkokaupoista.
Kolibrikukan siemeniä voi kylvää läpi vuoden
Lähdin kokeilemaan kolibrikukan siemenkasvatusta. Taustalla ei ollut sen suurempaa suunnitelmaa tai edes hinkua saada oma kolibrikukka. Klikkasin sen enempää ajattelematta kolibrikukan siemenpussin verkkokaupan ostoskoriin, samalla kun tilasin yönkuningattaren siemeniä. Niitä nimittäin metsästin.
Kolibrikukkaa voi laittaa itämään läpi vuoden. Idätys on mainiota puuhaa nyt syys-talven aikana, kun ei ole muutakaan ”kasvipuuhailua” tarjolla. (Sama muuten pätee yönkuningattaren idätykseen.)
Kolibrikukan siemenkasvatus on kärsivällisen ihmisen puuhaa
Kolibrikukan siemenet ovat paksukuorisia. Niitä voi hioa ohuemmiksi ennen idättämistä. Siementen liotusta ainakin suositellaan.
Siemenet kylvetään multaan 1 cm syvyyteen. Ohjeen mukaan itäminen edistyy lämpimässä (+25-28 asteessa) ja valossa. Järkyttävä tieto oli se, että itäminen voi kestää 3-4 kuukautta. (Joku kasvattaja kertoi itämisen kestäneen vuoden verran. Siihen ei oma kärsivällisyyteni riittäisi.)
Kolibrikukka iti 4-6 viikossa
Luettuani ihmisten idätyskokemuksia, olin melko pessimistinen onnistumisen suhteen. Erityisesti itämisen edellyttämä ideaali lämpötila oli pulma. Pistin ruukut muovipussin suojissa parina yönä saunan lattialle jälkilämpöön. Sen jälkeen laitoin ne kasvivalojen läheisyyteen (ei paraatipaikalle) ja kostutin mullan pintaa pienin vesitilkoin.
Oli iloinen yllätys nähdä ensimmäinen vihreä itu jo neljän viikon kuluttua. Toinen alku nousi pari viikkoa myöhemmin. Hammastikulla tehty arkeologinen tutkimus osoitti, että purkista noussee vielä ainakin yksi alku.
Miten kiva huonekasvi kolibrikukka lopun viimein on?
Syksyinen matka Välimeren vyöhykkeelle sai minut bongaamaan kolibrikukkia ja muita kasveja. Kolibrikukkia kasvoi joka paikassa (kuten meillä koivuja). Ne ovat selvästikin helppohoitoisia ja samalla näyttäviä julkisten paikkojen maisemointikasveja.
Kolibrikukkien valtava koko sai minut mietteliääksi. Pieni vihreä (tulitikun kokoinen) alkuni keittiön ikkunalla ei tuntunut olevan mitään sukua valtaville puskille. ”Juuripulma” valkeni myös hetkessä. Pohdin kauhuissani tulevia ruukutuksia. Taidan viedä kolibrikukkani jonnekin tuliaisina….
Kuvagalleriasta voimakuvia talven pimeyteen
Onhan se niin, että kasvuolosuhteet täällä pohjoisen leveyspiireillä ovat melkoisen vaativat verrattuna ”etelän” oloihin. Monen haaveissa on siirtää matkalla nähty upea kukkaloisto omalle ikkunalaudalle. Näin on myös minulle usein käynyt. Kunpa se onnistuisikin! Kunpa esimerkiksi bougainvillea kasvaisi mökkimme seinustalla samalla volyymillä kuin Kreikassa, jossa se lähes vyöryää talojen ja muurien ylitse.
Bougainvillean röyhkeän runsas kukinta
Kiinanruusuja
Kuninkaallinen jättiagaave
Meksikon petunia on kaunis rikkakasvi
Viikunakaktus
Muotopuutarhasta kiinnostuneille haasteita
Piipahdus paikallisen puutarhamyymälän kaktus- ja pelakuuparatiisissa
Kotimaassa marraskuisella mökkireissulla sattuu ja tapahtuu…
Kukkaloiston ihailun jälkeen paluu omaan puutarhamiljööseen oli mieluisaa, vaikka loppusyksynä mökkimaisemamme oli melkoisen lohduton näky.
Jotain tehdäkseni nujersin oksasaksien kanssa suuren pensaikon, jonka läpitunkemattomaan ryteikköön ei päässyt lähellekään kesäaikana.
Todellinen läheltä piti -tilanne sattui räystäskourujen puhdistuksen yhteydessä. Olemme yleensä hyvin turvallisuustietoisia. Tällä kertaa teimme nolon, klassisen virheen. Heppoiset alumiinitikkaat liukkaalla puuterassilla olivat huono yhtälö.
Tikkaat kaatuivat kovalla räminällä ja räystäskouruista lehtiä kauhonut puuhanainen lensi kolmen metrin lennon terassille, tikkaiden päälle. Onneksi puuhanainen selvisi mustelmilla ja yhdeksällä tikillä päässä. Järkytyksestä ja itsesyytöksistä alamme myös pikkuhiljaa selvitä.
Loput syksyn lehdet jätettiin kouruihin ja syystyöt tältä vuodelta lopetettiin. Nyt katselemme ikkunasta talven ensimmäistä ohuen ohutta lumikerrosta.
