Viime keväänä hurahdin pelakuihin. Vaiva alkoi hiipien. Tilasin ensikertalaisena tammikuussa verkkokaupasta paria erilaista siemenlajia (Inspire pink ja Inspire scarlet). Siemenet itivät hyvin ja niistä kasvoi hyviä taimia. Kukkien runsaudesta nautittiin koko kesä ja pitkälle syksyyn. Inspire pink kukki runsaasti vaaleanpunaisena ja tuuheana, samoin punainen Inspire scarlet. Näin pelakuun kasvatus sai alkukipinänsä.

Haaveena pelakuun kasvun seuraaminen alusta asti

Kesän mittaan hurahdin pelakuihin entistä enemmän ja hankin lisää lajikkeita taimimyymälästä. Ruukkuja alkoi olla vähän joka paikassa. Myös kokeilunhaluni kasvoi. Halusin nähdä, onnistuuko pelakuiden lisääminen omien taimien siemenistä.

Itsekasvatetut viime kesäiset pelakuut ovat tällä hetkellä mökillä talvehtimassa. Ennen talviteloille siirtämistä keräsin kuivuneita kukintoja talteen. Napsiessani kukintoja talteen mietin, missä ihmeessä ne siemenet oikein piileskelevät. Ei aavistustakaan. Päätin paneutua asiaan myöhemmin.

Pelakuun siemenet ”löytyvät”

Joululomalla kaivoin pelakuiden kukintojen täyttämät paperipussit esiin. Sirottelin kuivuneet kukinnot valkoiselle vadille ja aloitin salapoliisityön suurennuslasin kanssa.

Nopeasti silmäni löysivät ”kukintomujusta” valkoisia hännän huiskaleita, siementen höyhentä muistuttavia laskuvarjoja. Onneksi olin kuivattanut kukinnot sellaisenaan, varren ja kukkavanan kanssa. Siemeniä oli siten runsaasti tallessa.

Pelakuun siemenet majailevat kukkavanan ”piikeissä”

Pelakuun siemenet sijaitsivat kuivuvien kukintojen piikeissä.

Piikkejä ei ollut kaikissa kukkavanoissa, huomasin. Kuivuneet piikit kätkivät höyhenen näköiset laskuvarjon huiskaleet varteensa ja siemenet kasvoivat piikin päässä ”nippuna”. Osa siemenistä oli omia aikojaan irronnut ja pudonnut irti piikistä. Osan irrotin varresta varovaisesti pinseteillä.

Inspire Pinkin ja Inspire Scarletin siemenpiikit olivat hieman erilaisia mutta toimivat samalla logiikalla. Siementen erottelu alkoi sujua operaation edetessä jo aika vauhdikkaasti. Hauskaa puuhaa!

Pelakuun kasvatus eli kylvö odottaa tammi-helmikuulle

Siemenet ovat nyt perattuina lajeittain pienissä lasipurkeissa odottamassa kylvöä.

Kylväminen pitää tehdä tammi-helmikuun vaihteessa, sillä pelakuu vaatii pitkän kasvuajan ehtiäkseen kukkia kesällä. Aion liottaa siemeniä ennen kylvöä ja sen jälkeen kylvän ne kierrätyksen jäljiltä keräämiini muovilaatikoihin. Sitten alkaakin jännittävä odotus.

Itse kerätyistä siemenistä kasvaa usein erinäköisiä lajikkeita kuin ”emokasvi”. Toivottavasti nämä kasvavat yhtä hyvin kuin siemenpussista alkunsa saanet veijarit. Kasvatusprojektini ei kuitenkaan ole näiden keräämieni siementen varassa. Kaupan siemenpusseissa odottavat muut jännät lajikkeet:)

Pelakuita on yli 14 000 lajiketta – jokaiselle jotain

Pelakuun harrastamisessa viehättää valtava määrä vaihtoehtoja. Myös niihin liittyvät tarinat ja lajikkeiden vinkeät nimet ovat osa pelakuiden kasvatuksen hauskuutta. Mukavaa on myös metsästää sellaista lajiketta, jota ei itsellä ole. On totisesti voittajan olo, kun on (joskus monimutkaisen verkoston kautta) saanut haltuun viiden sentin mittaisen ”unelmajikkeen” pätkän. Sen kehittymisen seuraaminen koukuttaa.

Kuivuneet terälehdet jääkransseiksi

Siementen keräämisen jäljiltä jäi muutama kourallinen ”tähteitä”. Pelakuiden kuivuneet terälehdet olivat niin kauniita, etten raaskinut heittää niitä pois. Niinpä kokeilin tehdä niistä jääkransseja.

Hain mökkimme kellarista vanhoja ruosteisia kakkuvuokia, jotka täytin vedellä. Upotin pelakuiden terälehdet ja kuivuneet kukkavanat veteen ja vein ne ulos pakkaseen. Pakkasyön jälkeen huuhtaisin vuokia lämpimällä vedellä ja irrotin jäiset kranssit vuoista.

Kiinnitin jääkakut lintujen ruokintapaikalle.
Ehkäpä jäiset terälehdet muistuttavat niitäkin tulevasta kesästä.