Ruska on parhaimmillaan. Aurinko paistaa ja lämpömittarin lukemat ovat uudestaan kavunneet korkeuksiin. Punaiset ja keltaiset lehdet varisevat maahan. Nyt on loistava syyskylvön aika!

Syyskylvön hyödyt

Syyskylvö aikaistaa tulevan kasvukauden alkua. Syyskylvön hyvä puoli on myös siinä, että mikäli kylvö ei onnistu, keväällä voi kylvää uudestaan. Miten kätevää, kylvövaotkin ovat jo valmiina. Myös sää suosii syksyllä kylväjää. Maa on kosteampaa ja kuivuudesta ei ole huolta kuten viime keväänä, jolloin esikasvatetut taimet kärsivät veden puutteesta.

Syyskylvön uhat

Syyskylvö menee pieleen, jos sen aloittaa liian aikaisin. Pahimmillaan taimet alkavat kasvaa ja tuhoutuvat pakkasten myötä. Tänä lämpimänä syksynä tämä on aika realistinen uhka. Myöhäissyksyn kylvöt nyt syys-lokakuussa taitavat vastata normaaleja elokuun lopun kelejä.

En ole koskaan kokeillut hyötykasvien kylvöä syksyllä eli olen innoissani uudesta puutarhakokeilusta. Kylvöjäni uhkaavat siten monet aloittelijan ongelmat. Onneksi en tiedä, mitä ne kaikki voivat edes olla:)

Syyskylvöt kasvilavoihin

Tyhjensin vanhoja kasvilavoja ja otin niitä syyskylvöjä varten uusiokäyttöön. Latva-artisokat lähtivät talvehtimaan ja ensi keväänä istutan ne uuteen paikkaan. Perkasin kasvilavojen mullan rikkaruohoista ja möyhin maan uudestaan.

Maanparannusta en juurikaan harjoittanut. Kasvihuoneen kasvatuslaatikoiden mullat kippasin kasvilavoihin täydennykseksi. Panostan vasta keväällä lannoitukseen, kun saamme uuden hevosenlantakuorman tonttimme kulmalle.

Valkosipulinkynnet maahan

Olin juuri tuskailemassa, mistä saan valkosipulin alkuja, kun serkkuni tuli hätiin. Hänen työkaverinsa tarjosi myyntiin ylimääräisiä talvivalkosipulin alkuja ja nappasin heti tarjouksesta kiinni. Pyysin ”hups-mitalla” tusinan verran valkosipuleita, joita olikin sitten aika reilusti istutushetkellä. Yksi valkosipuli kun jakaantuu useaan pieneen kynteen.

Valkosipulin istutus oli mukavaa puuhaa. Työnsin kynnet yksitellen multaan parin sentin syvyyteen. Kastelin kylvöalueen ja painoin multaan nimikyltin, mikä tuntui vähän liioitellulta toimenpiteeltä minikasvimaallamme.

Valkosipulin sadonkorjuu tapahtuu vuoden kuluttua syyskuussa. Silloin sipulit nostetaan maasta ja annetaan kuivahtaa.

Mustajuuri ja kaurajuuri – vähän erikoisemmat juurekset

Mustajuurikeitto motivoi minua kasvattamaan omavaraisesti mustajuurta. Mustajuuri on kumman näköinen multaisen kapea musta pötkö, joka on sisältä vaalea. Se on todellinen rautapommi. Mustajuuri on sukua voikukalle mutta maistuu parsan ja maa-artisokan kaltaiselta.  Molemmat ovat suurta herkkuani eli sekin vahvisti päätöstäni mustajuuren kasvatuksesta.

Jouduin metsästämään mustajuuren siemeniä muutamastakin myymälästä, sillä siemenpussien tarjonta alkoi syyskuussa olla melko olematonta.

Syyskylvökokeiluuni lähti myös tuntematon kaurajuuri. Kaurajuuri on todella vanha eurooppalainen viljelykasvi, jota ei juurikaan nykyään näe. Sen juuri on maidonvalkea, vähän kapeampi kuin mustajuurella. Sen lilat kukinnot kasvavat korkealle. Kaurajuuren lehtiä ja versoja voi myös syödä. Kaurajuuren juuria pidetään herkkuna.

Mustajuuren ja kaurajuuren kylvö

Kummankin siemenet muistuttavat havunneulasia.

Ripottelin niitä kasvilavaan mataliin kylvövakoihin parin sentin syvyyteen. Siemenpusseissa oli runsaasti siemeniä ja niitä jäi talteen vielä kylvön jälkeen. Sekä musta- että kaurajuuri kasvattavat pitkän paalujuuren. Sen takia multakerroksen tulee olla riittävän paksu. Kastelin lopuksi kylvöksen ja merkitsin nimikylteillä kylvöpaikat. Näiden taimia en keväällä erottaisi toisistaan, se on varma.

Palsternakkaa nauhana maahan

Juuresinnostukseni laajeni vielä palsternakkaan, joka on maultaan tutumpi kuin edelliset. Palsternakka on monen inhokki. Tuunaaja-sisko kuvaili laajasti, miten poimii aina palsternakat kaikista ruuistaan pois. Vaan ei jatkossa. Aion yllättää hänet ensi syksynä upeilla palsternakkakeitoksilla, padoilla, pyreillä ja gratiineilla. Näin siis siinä tapauksessa, että pitkän kasvukauden palsternakka tuottaa satoa.

Hyötykasviyhdistykseltä tilatut palsternakan siemenet oli valmiiksi kylvetty kätevään valkoiseen kasvunauhaan. Nauhassa oli kolmea eri lajiketta. Istutusväli on mietitty valmiiksi. Todella kiva idea!

Asettelin nauhan hyvin kasteltuun vakoon parin sentin syvyyteen ja kastelin kylvöksen lopuksi uudestaan. Jälleen nimikyltti multaan ja seuraava siemenpussi auki.

Köynnöspinaatti – siemenet kylmään

Hyötykasviyhdistyksen sivuja selatessa huomasin esittelyn köynnöspinaatista. Olin lukenut siitä aiemmin jostain vanhasta puutarhalehdestä. Perinteiset pinaattiviljelyni eivät olleet onnistuneet ja ajatus 2-4 metrin korkeuteen kasvavasta ”jatkuvakäyttöisestä” pinaattiköynnöksestä olisi suorastaan toiveiden täyttymys.

Köynnöspinaatti on kuitenkin ilmeisen haastava kasvatettava. Se on hallanarka, eikä pidä liiasta märkyydestä. Kylmäkäsiteltävät siemenet eivät idä muuta kuin tuoreina. Se on ronkeli kasvupaikastaan mutta on tyytyväinen kasvatettava, kun olosuhteet ovat suotuisat. Lisää tietoa köynnöspinaatista löytyy mm. Hyötykasviyhdistyksen sivulta: https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/vihannekset/koynnospinaatti/

Kylvin siemenet kahteen pohjasta avoimeen muovirasiaan ja sijoitin ne eri paikkoihin. Toinen muovilaatikko on kasvilavassa ja toinen ruusuköynnösten kaverina aivan toisenlaisessa kasvuympäristössä, paljon kuivemmassa ja hiekkaisemmassa paikassa. Jännittävää nähdä, itävätkö siemenet keväällä.

Maa-artisokan mukuloita metsästämään

Rakastan maa-artisokkaa. Äitimme vanhat viljelmät ovat vuosien saatossa kadonneet heinän sekaan ja nyt oli hyvä hetki antaa sillekin juurekselle uusi mahdollisuus.

Maa-artisokan mukuloita ei ole helppo löytää puutarhaliikkeistä. Ne ihmiset, joilla maa-artisokkaa kasvaa, ovat yleensä yltäkylläisessä maa-artisokka vyöryssä. Aloin jo luopua toivosta, kun ystäväni toi minulle yllätyksenä pussillisen mukuloita. Mahtava lahja! En ollut edes ehtinyt surkutella saatavuusongelmaani.

Äkkiä vielä yksi kasvilava kehiin

Tässä vaiheessa syyskylvöjä jouduin perustamaan uuden kasvilavan maa-artisokkia varten. Tällä kertaa käytin kaupan valmiskehikkoa. Pohjustin kasvilavan maapohjan sanomalehdillä ja katekankaalla.

Kehikon täytin kasvihuoneen vanhoilla mullilla ja reuna-alueet siistin puuhakkeelle. Maa-artisokan mukulat upotin harvakseltaan kasvilavan multaan ja kastelin alan.

Maa-artisokka kasvattaa 2-3 metriset keltaiset kukinnot. Kasvilava on tontin reunalla eli siellä ne saavat rauhassa venyttää korkeutta. Maa-artisokka leviää helposti. Veikkaan, että se lähtee kasvilavasta omille teilleen. Se ei haittaa yhtään, kunhan ei levittäydy naapurin lammashakaan. Kasvilavan paikka oli niin heinikkoinen, että istutus ilman kunnon pohjakatetta ja lavan kehyksiä ei olisi onnistunut. Jossain vaiheessa nostan kehikon pois – ja antaa palaa!

Kylvöpohdintaa

Tämä taitaa olla tässä. Persiljaa saatan tosin vielä kylvää yrttilavaan. Vähän mietityttää, onko kasvilava suuriksi ja korkeiksi kasvaville juureksille liian ahdas ja pieni kasvupaikka. Myös multakerroksen syvyys voi olla kehikossani liian matala. Suurin huoli on kuitenkin lämpötilan korkeudesta. Olenko ollut liian aikainen kylvöjeni kanssa? Nyt ei todellakaan olla kylvetty puolijäiseen maahan rautakankea apuna käyttäen kuten ehkä olisi pitänyt. No, keväällä sitten uudestaan, jos tämä ei mene maaliin.

Ihmettelen itseäni. Olenko vaivihkaa siirtymässä perennojen kasvattamisesta hyötyviljelijäksi? Enpä olisi koskaan itsestäni uskonut. Syynä täytyy olla se, että olen perso hyvälle  ruualle.