Toukokuun alussa moni viherpeukalo on samassa tilanteessa kuin minä. Kodin ja mökin ikkunalaudat pursuavat purkkeja ja monenlaisia taimien kasvatusvirityksiä. Ensimmäiset siemenet menivät multaan tammikuun lopulla ja viimeisiä upottelin sinne vielä toukokuussa. Nyt ulkona on jo vehreää ja vimma nähdä vihreitä pilkahduksia ja ituja taimipurkeissa alkaa helpottaa. Alkuvuoden pimeydessä ne toivat iloa arkeen ja helpottivat kevään odotusta. Nyt olemme vihdoinkin keväässä!

Taimikatselmus

Taimikatselmus kotona kaupungissa ja maalla mökillä saa minut mietteliääksi. Miten näitä on taas näin paljon? Olen valinnut esikasvatettavia kasveja fiilispohjalta ja jollain (sen hetkisellä) omanlaisella järkeilyllä. Mutta millä järkeilyllä?:)

Tässä vähän taimipohdintaa ja kuvia joistain onnistumisista ja myös epäonnistumisista.

Superkauniita ihanuuksia

Daalioiden mahtaviin kukintoihin ja koko daaliamaailmaan olen hullaantunut. Juurakoita on mökin ikkunalla esikasvatuksessa toista kymmentä lajia. Kirppikseltä löytämäni matalat päiväkodin lasten penkit nostavat ruukkuja hyvälle korkeudelle. Nyt olen latvonut ne pariinkin kertaan, jotta niiden varret napakoituisivat. Kohta siirrän daaliat kasvihuoneen kautta terassille, sillä taimiruukut vievät olohuoneen ikkunan alla turhan paljon tilaa.

Täysin ja totaalisen hurahtanut olen salkoruusuihin. Suurin osa taimistani onkin salkoruusun alkuja. Vahvoja taimia on kasvanut Summer Carnival, Watchman ja kalvassalkoruusu –lajikkeista. Myös matalammat (60cm korkeiksi kasvavat) tarhasalkoruusut: valkoinen Spring Celebrity ja viininpunainen Spring Celebrities Crimson ovat vankistuneet kohtuullisesti. Kukinnoiltaan monikerroksiset Chaters Double ja Fiesta eivät ole kovin hyvin menestyneet. Muutama kunnon taimi on onneksi niidenkin joukossa.

Rohtosalkoruusut ovat kohta 60 cm korkeita taimia ja venyvät yhä pituutta ikkunalla. Sen kasvaminen on erityinen iloni. Kasvi on vanha ja perinteinen rohdoskasvi. Rohtosalkoruusu tunnetaan myös nimillä alteanjuuri, lääkemalva ja rohtosamettihaapa. Vaaleat kukinnot ovat pienemmät kuin tarhasalkoruusuilla ja se on muutenkin vaatimattomampi ulkonäöltään. Se saattaa hyvällä tuurilla olla jopa monivuotinen, mitä toivon.

Ainoa laji, joka salkoruusuista ei koskaan itänyt, oli nukkasalkoruusu. Mokoma. Sen itämisaika saattaa olla jopa 180 päivää, mikä oli hermoilleni liikaa. Kippasin mullat takaisin pussiin ja heitän ne jossain vaiheessa kasvimaalle. Ensi vuonna uudestaan. Ehkäpä laitan uudet siemenet syksyllä kasvilavaan talveksi.

Salkoruusuista vahvimmat taimet kukkinevat tänä kesänä ja loput vasta seuraavana, mikäli selviävät talvehtimisesta. Viime kesän jäljiltä on lehtiruusukkeen alkuja jo noussut esiin puutarhassa.

Tsinnioita kasvatin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Ne olivat todella kauniita, vahvavartisia ja kestäviä – niihin tykästyneenä otin nyt uusintakierroksen. Värit ovat tällä kertaa roosa ja lime.

Viime kierrokselta opin se, että kylvöjä ei kannata aloittaa liian aikaisin, jollei halua kasvattaa honteloita spagettivarsia. Nyt maltoin odottaa toukokuun alkuun. Taimipolte iski harmillisesti toiseen tsinnia-lajiin. Varret nääkähtivät ja hiutuivat katkeamispisteeseen. Ilmeisesti vika oli siemenissä, sillä mökillä sattui sama vaiva samalle lajikkeelle, eri mullassa.

Yritän voittaa taistelun

Sinivaleunikkoa en ole koskaan onnistunut idättämään, joten sen kasvattaminen on ikuinen kestohaasteeni. Jaloritarinkannusta kylvin, koska halusin testata, lähtevätkö itse kerätyt siemenet kasvamaan (lähtivät). Samoin testasin valtikkanauhuksen siemeniä (nekin lähtivät) sekä rohtosuopayrtin siemeniä. Rohtosuopayrtti on vihoviimeinen kukkapenkin valtaaja. Istutan alut jonnekin tontin rajalle heti, kun idätystaistelu on voitettu. Aion kaivaa loputkin kukkapenkeistä ja siirtää samaan osoitteeseen.

Kylmäkäsittelyn kanssa kikkailua

Siementen kylmäkäsittelyä olen pyrkinyt siirtämään ulos luontoon. Siellä se hoituu pienemmällä sotkulla ja muutenkin parhaassa asiantuntemuksessa. Odottelen yhä sulkavalengervon, sormistinkukka Elsie Kelsien, ruskosormustinkukan ja vaaleanpunaisen palavan rakkauden itämistä. Myös virginiantädyke ja kellolaukka antavat odottaa malttamatonta. Tutkin joka viikonloppu kasvilavaa nähdäkseni mahdollisia alkuja.

Kaunokurjenmiekka, isotähtiputki, maariankello ja kirjopikarililja ovat jo tehneet mikroskooppisen pieniä alkuja. Akileijan siemenet kylmäkäsittelin jääkaapissa ja sain ne itämään.

Varhaiset siemenleikit – parhaat siemenleikit

Pelargonioita en ole koskaan kasvattanut siemenistä. Innostuin niistä senkin takia, että niitä pääsi kylvämään jo tammikuussa.  Aikainen kylväminen itsessään oli todellinen bonus. Pelargioniat myös koukuttavat, sillä niiden maailma on kiehtova. Tällä rintamalla aion jatkaa kokeiluja. Haaveissa on saada vanhoja pelargoniakantoja lisättyä.

Kadonneen jäljillä

Muutamia perennoja esikasvatin sen takia, että ne olivat vuosien saatossa kadonneet puutarhastamme. Viime kesänä sain sinipallo-ohdakkeen ja punahatun palaamaan puutarhaamme siemenistä kasvattamalla. Nyt halusin saada maariankellon ja idänunikot takaisin. Tosin huomasin viikonloppuna, että molempia on tuloillaan kukkapenkissä, unikkoa jopa runsaasti. Ketoneilikkakin kasvaa sekä taimiruukussa että kivenkolossa. Eli vähän turhaa puuhaa.

Puhdas impulssiostos

Akileijat ovat puutarhassamme rikkaruohon asemassa. Jalo- ja lehtoakileijat olivat kuitenkin jännittävän värikkäitä, joten ajattelin monipuolistaa akileijakantaamme. Ei haittaa, jos ne risteytyvät keskenään entistä kirjavammaksi joukoksi, mikä todennäköisesti tapahtuu.

Akileijojen siementen kylmäkäsittely ja hidas itäminen saivat minut ihmettelemään niiden luontaisen reipasta levittäytymiskykyä. Idättämällä niitä sai etsiä suurennuslasilla mullasta. Itsekseen akileijat valitsevat kasvupaikakseen ankeat laattojen välit ja huonomultaiset kivenkolot ilman mitään mutinoita.

Se, miksi kylvin erilaisia malvoja, on itsellenikin arvoitus. Maurinmalva oli niin kertakaikkisen komea kasvi, että se oli pakko saada. Muut malvat, kuten kiiltomalva, jotenkin seurasivat vanavedessä. Molemmat malvat kasvavat kohisten.  Yhtä Party Girl –lajiketta kuljetan jääkaapin ja ikkunalaudan väliä ja mitään ei tapahdu itämisrintamalla.

Järkisyyt

Samettiruusuja kylvin sen takia, että niiden tuoksu karkottaa kirvat. Kirvoja taas tulee helposti latva-artisokkiin, joita innostuin kasvattamaan, koska niihin liittyvä ruuanlaitto herätti mielenkiintoni.  12 latva-artisokan taimea kasvaa reippaina maitopurkeissa ja odottaa kasvilavaan pääsyä.

Ehkä myös johanneksensauramon voi laskea järkihankinnaksi. Se on kasvupaikaltaan vaatimaton ja sellaisia kuivia ja joutilaita paikkoja meillä maalla riittää. Ja onhan sen keltainen päivänkakkaramainen kukka kaunis!

Jättikurpitsan kasvatuksen tausta on rationaalinen. Tonttimme reunoilla on oksista, lehdistä ja kompostin sisällöstä muodostuneita kasoja. Jättikurpitsa kasvattaa suuret lehdet ja suunnitelmissa on peittää nämä rytyläjät kurpitsakasvustoilla.

Itse kurpitsan kasvamisesta ei ole niin väliä. Jos ne kasvavat suuriin mittoihin, pääsemme pitämään kylätalolla kurpitsajuhlat tai tekemään halloween-lyhtyjä. Paras herkku kurpitsasta on ”friteeratut kurpitsankukat”, joita olen joskus matkoilla syönyt. Kukintoja toivonkin saavani sadoksi. Tämä loistava resepti löytyy muuten googlaamalla.

Jättikurpitsaksi on vielä pitkä tie

Jättikurpitsan kasvatus on parhaimmillaan todellista hifistelyä. En aloittelijana ymmärtänyt asian kompleksisuutta, kun repäisin huhtikuun lopulla siemenpussin auki. Siemenpussissa oli yhdeksän siementä, jotka työnsin multaan. Liotin siemeniä ensin pienen tovin. Viikko vierähti ennen kuin itämisen merkkejä näkyi.

Huolestuneena googlasin kasvatusvinkkejä. Opin, että tositekijät tilaavat tai pyytävät siemenet ammattikasvattajilta, pölytyksestä laaditaan sukupuu (kuten ravihevosten jalostuksessa) ja mantelinmuotoisia siemeniä viilataan tietystä kulmasta ennen istutusta. Lisäksi siemeniä pidetään kostean talouspaperin välissä ennen multaan laittoa, jotta ne imisivät kosteutta.

Kaikesta välipitämättömyydestäni huolimatta kaikki jättikurpitsan siemenet itivät ja nyt ne kasvavat silmissä. Tätä tarkoitan kirjaimellisesti. Otin taimista kuvan lauantaiaamuna ja vertailun vuoksi sunnuntaiaamuna. Kasvua oli tapahtunut sentin verran joka suuntaan.

Olen lukenut, että kurpitsan taimet eivät saa kasvaa liikaa, sillä sekin hidastaa kasvuun lähtöä ulkona. Mutta miten estän kasvamisen?

Kasvihuoneeseen

Yllätyslahjaksi saatu kasvihuone odottaa kasveja. Sen täyttämiseksi ehdin viime tipassa laittaa jotain kasvamaan. Kesäkurpitsat ja kurkut ovat nyt sirkkalehtivaiheessa.

Chilipaprikoita kylvin tammikuussa ja ne alkavat kukkia valkoisin kukin. Olen aivan vieraalla maalla chilieni kanssa. Katsotaan, tuottavatko taimet koskaan satoa. Nyt näyttää hyvältä.

Kasvihuoneen loput taimet pitänee hankkia puutarhaliikkeestä, sillä enää ei ehdi tomaattejakaan laittaa alulle.

Taimikivaa

Taimien kanssa leikkiminen talven selän taittuessa on ollut oma mindfulness-harjoitukseni. Taimien kouliminen ja suurempiin purkkeihin siirtäminen on ollut hauskaa. Perhe on hoitanut kastelun poissa ollessani. Välillä he ovat tiedustelleet, että ”Mitä noille oikein aiotaan tehdä?”  Varsinkin, jos olen järjestänyt kunnon multasotkun. Teini-ikäisen tyttären kaveri katseli taimipurkkeja järkyttyneenä ja kysyi: ”Miten teillä voi olla noin paljon maito- tai mehutölkkejä?”. Kyllä voi helposti, jos perheessä on maitoa ja mehuja juovia nuoria.

Taimipulmia

Taimien kasvatuksessa olen tehnyt muutamia mokia ja oppinutkin olen jotain. Seuraavaan järkeilyyn olen kokemuksen kautta päätynyt.

• Vältä liikakastelu. Jos taimia kastelee liikaa, ne menevät veltoiksi ja jopa kuolevat.
• Jos taimia kastelee liian vähän, ne menevät silloinkin veltoiksi ja löpsähtävät. Tästä ne tosin virkoavat nopeasti, kun saavat vettä juurilleen.
• Riittävän suuri tai syvä purkki takaa sen, etteivät taimet kuivu niin helposti. Viilipurkit ovat haasteellinen purkkikoko, sillä pientä multapaakkua saa olla koko ajan kastelemassa.
• Taimet pitää vaihtaa suurempiin purkkeihin ja parempaan multaan. Joitain pitää vaihtaa useaan kertaan.
• Liian suuri purkki saattaa aiheuttaa sen, että taimi voi kasvattaa pelkkiä juuria. Näin kävi mm. johanneksensauramon kanssa. Ankeassa lounassalaattirasiassa huonossa mullassa taimet ovat paremmassa kasvussa kuin syvässä mukissa yksittäin kasvamassa. Toisaalta paalujuuriset salkoruusut taas tarvitsevat syvän purkin.

• Liian huono multa pysäyttää kasvun. Ehdottomasti kannattaa ostaa se pari euroa kalliimpi multapussi. Kasvuvauhti ja taimien terveys on siten taattu. Mullan hyvä laatu on minusta todella tärkeä kasvutekijä!

• Taimimulta (jota suositellaan) on mielestä kuivan pölisevää ja tiivistyy kovaksi kastelun myötä. Olen kylvänyt siemeniä sekä tavalliseen mustaan multaan että taimimultaan – molemmat ovat toimineet. Taimimullasta pitää vauhdikkaasti vaihtaa taimi parempaan kasvualustaan tai se jurottaa kasvamatta.
• Liika kuumuus ja auringonvalo näännyttävät taimet. Taas ne löpsähtävät. Virkoaminen tapahtuu ilman viilentyessä. Sälekaihtimia kannattaa käyttää rajoittamaan suoraa auringon räkitystä.
• Liika lannoitus saa kasvin järkyttymään. Kokeilin kaupan hyllyltä nappaamiani kevätlannoiterakeita. Ripottelin niitä tyhmyyksissäni ja ahneuksissani taimien juurille. Kasvien lehdet muuttuivat kirjaviksi, käpristyneiksi ja putoilivat. Tähän auttoi mullan vaihto. Nyt olen kokeillut kanankakkarakeita kasteluveteen sekoitettuna ja taimet voivat paremmin. Tässä kasvun vaiheessa multa riittää ravinnoksi lähes kaikille perennan taimille. Amatöörin ei ehkä kannata ottaa riskejä lannoitteiden kanssa.

• Taimipolte on hankalasti hoidettava vaiva. Ongelma voi olla mullassa tai siemenissä. Kurkun aluilla vika oli mullassa. Tsinnioillani taas ilmeisesti siemenissä.

• Osa taimista menehtyy kaikesta hoidosta huolimatta….
• Minulle parhaat taimikasvatuspurkit ovat maito- ja mehutölkit. Niihin saa syväjuurisetkin taimet, kuten salkoruusut, kasvamaan. Maitotölkkien korkeuden voi itse säätää saksilla. Kokeilin myös muovisia suuria kertakäyttömukeja (olut), jotka toimivat hyvin.

Lopuksi

Taimikasvatuksessa tuli vastaan pieniä pulmia, jotka osittain onnistuin selättämään. Tämän hetken tunnelmat ovat ehdottomasti positiiviset.

Pohdinnassa on nyt se, minne taimet istutetaan. Se ei yleensä huoleta puutarhuria (ainakaan minua) siinä vaiheessa, kun siemenpusseja heitellään ostoskoriin tai verkkokaupan tilauslista venyy venymistään.

Ainoa järkevä teko esikasvatettujen taimien kanssa on luopua niistä. Toivon, että tuttavapiirissä on tänäkin keväänä mahdollisimman paljon taimien tarpeessa olevia mökki- tai kotipuutarhureita.

Vaikka muutama yksilö kutakin lajia riittää meille, kasvupaikkojen valmistelu on alkanut mökillä. Kasvihuone on kasattu, kasvilavoja rakennettu ja uusia kukkapenkkejä tehty. Lehti- ja kompostikasoja on täydennetty kurpitsoja varten ja jopa kylätien vanhaa kiviaitaa on perattu. Kiviaidan juurelle ja sen kivenkoloihin on tarkoitus istuttaa yllätyskukkia.

Alkaa olla aika pakata taimet laatikoihin ja aloittaa ikkunalautojen ja ikkunoiden pesu! Tältä keväältä tämä on tässä.