Vadelma, vaarain, vaapukka tai vattu – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Terveellisissä vadelmissa on paljon antioksidantteja ja ravintokuituja. Sekin on hyvä asia. Me arvostamme vadelmissa niiden hyvää makua ja monikäyttöisyyttä. Näille herkullisille marjoille perustettiin oma vadelmapenkki mökkimme hyötypuutarhaan.
Vadelman kasvupaikat luonnossa
Vadelmat kasvavat luonnonvaraisena lähes kaikkialla Suomessa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Vadelma viihtyy kankailla, ojien ja metsien reunoilla, purojen ja jokien rannoilla sekä hakkuuaukeilla ja tienvarsilla. Luonnonvaraisena vadelma näyttää siis viihtyvän melkeinpä missä vain.

Vadelman kasvatus hyötypuutarhassa
Vadelmaa voidaan myös viljellä. Hoidetusta vadelmarivistöstä saadaan parempi marjasato. Tai ainakin kerääminen on helpompaa vadelmapenkistä käsin sen sijaan, että rämyää käsivarret naarmuilla piikkisessä vadelmaryteikössä.
Puutarhavadelmia on tarjolla useita eri lajikkeita. (Eri lajeista on kuvauksia mm. Suomalainen Taimi -sivustossa: http://suomalainentaimi1.online.fi/vadelma.)
Vadelmaa istutettaessa tulisi käyttää vain uusia, taudeista puhtaita taimia. Vanhat vadelmatarhat ovat usein viruksien vaivaamia tautipesäkkeitä, joten niistä ei kannata istutustaimia ottaa.
Avojuuriset vadelman taimet istutetaan myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Silloin maa on vielä kosteaa. Sen sijaan astiataimet voidaan istuttaa milloin vain.
Vadelmapenkki syntyi kolmella eri vadelmalajilla
Vadelman taimia myydään kaikissa puutarhamyymälöissä ja markettien puutarhaosastoilla. Meidän vadelmapenkin taimet ovat ”turvallisia perusvattuja”.
Keltamarjainen ”Golden Queen” eli lakkavadelma on Suomessa pitkään viljelty, pitkäsatoinen vadelmalajike. Maultaan se on mieto, makea ja hunajainen. Kasvukorkeus voi olla jopa 2-3 metriä. Taimiväliksi suositellaan 60 cm. Marjat alkavat kypsyä heinä-elokuussa.
Punamarjainen ”Maurin Makea” on pensasvadelman ja kotimaisen luonnonkannan risteymä. Marjojen maku on luonnonvadelmien kaltainen. Kasvukorkeus on matala, vain noin 1 metri. Taimiväliksi suositellaan 40-60 cm. Marjat alkavat kypsyä heinäkuussa.
Mustamarjainen karhunvatukka ”Sonja” on kestävä, kotimainen, Itä-Suomesta kotoisin oleva maatiaiskanta. Kasvukorkeus on hyvin vaihteleva, 1,5-3 metriä. Suuren kokonsa vuoksi taimiväliksi suositellaan jopa 2,5 metriä. Marjat alkavat kypsyä elokuussa.
Vadelmapenkki lämpimään ja tuulettomaan paikkaan
Vadelmapenkin paikaksi tulee valita lämmin, tuulensuojainen ja valoisa paikka. Kasvupaikan tulee olla vettä läpäisevä, ilmava, kuohkea ja runsasmultainen. Maan ilmavuutta voidaan parantaa lisäämällä maahan kuorirouhetta, hiekkaa tai turvetta.


Ei villivadelmia lähelle
Istutuspaikan lähellä ei saa kasvaa villejä vadelmia, sillä niissä on tavallisesti virustauteja ja tuholaisia.

Vadelman taimien istutus
Vadelman taimet tulee kastella hyvin ennen istutusta. Helppo tapa on upottaa taimet vesiämpäriin tai -saaviin pariksi tunniksi.

Vadelmapenkki tuettiin T-tuennalla
Vadelman versot saattavat kasvaa jopa 2-3 metriä korkeiksi. Sadon keräämisen ja satoisuuden kannalta tuenta on välttämätöntä. Vadelmat on hyvä tukea myös siksi, että pitkät versot voivat taipua ja katketa sato-, tuuli- tai lumirasituksen painosta.
Yleisin tapa tukea vadelmat lienee T-tuenta. Näin tuettuina versot kasvavat istutuspenkin suuntaisesti kulkevien lankojen välissä. Langat ovat n. 20-50 cm:n etäisyydellä toisistaan ja ne kiinnitetään penkkien päissä T-mallisiin tolppiin.
Tukitolpat pystyyn

Tukitolppiin vaakatuet



Neljä tukitolppaa seisoi suorassa rivissä – tukinarujen pujottelu alkoi



Vadelman taimien istutus vadelmapenkkiin
Vadelman taimien istuttamista liian syvälle tulee välttää. Taimet on hyvä istuttaa noin 10–30 sentin korkuiseen kohopenkkiin. Multakerroksen on hyvä olla 50 cm syvä. Lajikkeesta riippuen istutusväli on 40 cm:stä jopa 2,5 metriin. Taimen istutusohjeista löytyvät taimikohtaiset tiedot. Istutusvälien tulee olla riittävät, sillä versot saattavat kasvaa hyvinkin isoiksi.




Puuhaketta vadelmapenkin päälle



Vadelmapenkin hoito – leikkuuta ja karkulaisten poistamista
Vadelmat ovat kaksivuotisia. Ensimmäisenä vuonna ne kasvavat pituutta. Vasta toisena kesänä ne haaroittuvat, kukkivat ja marjovat. Marjoneet versot kuolevat. Kuolleet versot sekä vioittuneet ja rivien ulkopuolelle karanneet karkulaiset leikataan maata myöten. Leikkaus voidaan tehdä syksyllä tai keväällä, jotta uudet versot pääsevät kasvamaan.
Vadelma leviää helposti, joten karkulaiset pitää nyhtää pois. Kun vadelmat kasvavat siistissä rivissä, marjoja on helppo poimia. Vadelmia on poimittava useasti, sillä ne kypsyvät vähitellen.
Vadelman taimet tulee uusia, kun sato vähenee tai taudit alkavat vaivata niitä.

Odotamme toiveikkaana puutarhavadelmiemme kasvua. Tänä vuonna joudumme tyytymään siihen, että lavatarhamme taakse istutetusta vadelmapenkistä näkyvät ainoastaan tukitolpat. Ensi suvena näky vadelmapenkistä toivottavasti onkin jo toisenlainen.
7.7.2020 lisäys blogiin
Vadelmat talvehtivat hyvin, vaikka lunta ei juurikaan ollut niiden suojana. Kesällä vadelmapenkkiin kertyi rikkaruohoja, jotka kitkettiin pois. Samalla maata möyhittiin kohopenkiksi.


Mielenkiintoinen projekti ja hyvin selitetty ja kuvattu.Miltä näyttää nyt vuoden päästä.Olisi kiva jos lisäisit kukintakuvia ja kertoisit sadon kypsymisestä.
Laitetaan, kunhan joskus ollaan satovaiheessa:)
Millä meinaatte rikkaruohot torjua ? kemikalioita vadelmalle ei nykyään enään ole saatavilla.
Rikkaruohot torjutaan käsipelillä, huoh….
Mikä tukipuun materiaali on? Voiko käyttää painekyllästettyjä? Sopiiko teräsjalka? Pienestä alasta kysymys.
Hei, Anteeksi hidas vastaamiseni. Ei tainnut olla painekyllästettyä puuta. Teräsjalka ajaa varmasti saman asian.