Aiempina vuosina olemme keräilleet luonnosta lähinnä sieniä ja marjoja. Tänä keväänä ajattelimme tutustua villiyrtteihin ja kokeilla rohkeasti niiden käyttöä ruoanlaitossa. Villiyrtit ovat muuttuneet rikkaruohoista trendiherkuiksi.

Villiyrtteihin pätee sama sääntö kuin sieniin ja marjoihin; syö ja kerää vain niitä, minkä varmasti tunnistat ja tiedät myrkyttömäksi. Ajattelimme pitäytyä turvallisissa ja itsellemme tutuissa lajeissa.

Kerää villiyrtit puhtailta alueilta

Kasvit keräävät itseensä ympäristöstään haitallisia aineita. Siksi luonnonyrtit kannattaa poimia puhtailta alueilta. Poimimista tulee välttää mm. teiden varsilta. Varmistuaksemme maaperän puhtaudesta ja myrkyttömyydestä keräsimme villiyrtit omasta pihapiiristä.

Aloitimme villiruokakautemme nokkosilla

Nokkonen on villivihanneksistamme tunnetuin. Se sopii mitä parhaiten ruuanlaittoon. Nokkonen on tullut meille monelle (ulkoisesti) tutuksi jo lapsuudesta. Nykyisin nokkosta myös viljellään yrttikasvina.

Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus. Nokkonen on kotipihojen superfoodia. Se sisältää paljon rautaa (seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa!), ACE-vitamiineja ja kalsiumia (kolme kertaa enemmän kuin maidossa).

Nokkosta on vaivatonta poimia. Nokkosta poimittaessa on hyvä käyttää käsineitä, jotta välttyy lehtien ja varsien poltinkarvojen aiheuttamilta ihonärsytyksiltä.

Tavallisimmin nokkosesta käytetään lehdet. Parhaimpia ovat nuoret, noin 5–10 cm:n mittaiset versot. Nokkoset kannattaa kerätä alkukesästä ennen kukintaa.

Nokkosta voi käyttää ruoanlaitossa tuoreena, pakastettuna tai kuivattuna samaan tapaan kuin pinaattia. Nokkosta voi käyttää mm. keittoihin, paistoksiin, pastakastikkeisiin, lettutaikinaan, piirakoihin, sämpylätaikinaan ja smoothieihin.

Nokkosen käyttö tuoreena

Ruoaksi valmistettaessa tuoreet nokkoset on hyvä ensin kiehauttaa vähässä vedessä ja valuttaa sen jälkeen hyvin siivilässä.

Nokkosen säilöminen kuivaamalla

Huuhtele, kiehauta ja valuta nokkoset ja väännä puhtaan pyyhkeen sisällä kuiviksi.

Nokkoset kuivataan alle 35 asteen lämmössä, kuten kaikki muutkin yrtit.

Nokkosen säilöminen pakastamalla

Huuhdo nokkoset runsaalla vedellä.

Huuhtelun jälkeen nosta nokkoset kiehuvaan veteen (=ryöppää). Keitä nokkosia kiehuvassa vedessä viitisen minuuttia.

Ryöppäyksen jälkeen nosta nokkoset siivilään ja huuhdo kylmällä vedellä.

Valuta nokkoset hyvin.

Puserra vedet pois, jolloin jäljelle jää pieni, tummanvihreä nokkosmassa.

Hienonna nokkonen veitsellä tai monitoimikoneella.

Laita nokkosmassa sopivan kokoisiin annospusseihin ja pakasta.

Osan keräämistäni nokkosista pakastin talvea varten. Osan käytin sämpylöihin.

Alla löytämäni resepti, jolla tein taivaallisen hyvät nokkossämpylät

KAURAISET NOKKOSSÄMPYLÄT (16 kpl)

5 dl lämmintä vettä

50 g tuorehiivaa (tai 1 pussi kuivahiivaa)

5 dl kaurahiutaleita

0,5 rkl suolaa

0,5 dl luomu vaahterasiirappia

6-7 dl luomuvehnäjauhoja

2 dl ryöpättyä nokkosta hienonnettuna

1 dl kasviöljyä

vettä

pellavarouhetta

Liota tuorehiiva kädenlämpöiseen veteen. (kuivahiiva 42 asteiseen veteen)

Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja jätä lepäämään liinan alle 20 minuutiksi.

Lisää suola, siirappi, ryöpätyt nokkoset sekä puolet jauhoista pienissä erissä.

Lisää öljy ja alusta joukkoon loput jauhoista pienissä erissä.

Tee taikinasta pötkö ja jaa 16 osaan. Pyörittele sämpylöiksi ja kohota liinan alla noin 30 minuuttia.

Sivele kohonneiden sämpylöiden pinta vedellä ja ripottele pinnalle pellavarouhetta.

Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia. 

Nokkosesta innostuneena jatkoin villiyrtteilyä maitohorsmalla

Maitohorsma eli rentunruusu on meille kaikille tuttu kasvi. Jokainen tunnistaa sen eikä myrkytä itseään vahingossa. Koko kasvi on myrkytön. Maitohorsma kasvaa laajoina kasvustoina hakkuualueilla, tienvarsilla, rannoilla ja joutomailla. Maitohorsma leviää helposti. Sen yksi verso voi kasvukauden aikana tuottaa jopa 80000 siementä.

Maitohorsma sisältää runsaasti C-vitamiinia ja karoteenia

Horsma on maultaan herkullisimmasta päästä ja ulkonäöltään tuttu. Sen maku on mieto ja miellyttävä. Horsman versoja voi kerätä keväästä pitkälle alkukesään.

Horsmaa kannattaa kerätä juuri nyt, kun horsman punertavat varret ovat vasta 10-15 cm pitkiä ja lehdet hapsottavat nupulla varren päässä. Versot maistuvat sellaisinaan hyviltä. Horsman verson maku on sitä miedompi mitä nuorempi verso on.

Nuoria maitohorsman versoja voi silputa tuoreena salaatteihin tai niillä voi koristella ruokia. Pidempiä versot voi myös höyryttää nopeasti, grillata tai paistaa voissa.

Horsman versoja voidaan käyttää mm. seuraavissa ruuissa:

kaalilaatikko, maitohorsmakeitto, maitohorsma-porkkanakeitto, maitohorsma-porkkanamuhennos, maitohorsmaa parsan tavoin (horsman maku on hyvin samanlainen kuin parsassa).

Maitohorsman käsittely

Huuhdoin versot runsaalla vedellä.

Sen jälkeen ryöppäsin versoja kiehuvassa vedessä pari minuuttia.

Ryöppäyksen jälkeen nostin versot siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä.

Valutin maitohorsman versot hyvin.

Lopuksi laitoin versot annospusseihin ja pakastin.

Villiyrtit tomaattikinkkupiirakkaan

Osan keräämistäni versoista huuhtelin hyvin ja lisäsin ne tuoreena osaksi suolaisen tomaattikinkkupiirakan täytettä.

Villiyrtit pakastimeen

Pakastetuista yrteistä saa helposti ravinteikkaan lisän ruokalajeihin. Sulatettuna yrttejä voi lisätä kätevästi esim. keittoihin, patoihin, laatikkoruokiin, muhennoksiin ja kastikkeisiin. Luonnonyrteistä erityisesti voikukka, nokkonen, maitohorsma, vuohenputki ja poimulehti sopivat pakastettaviksi.

Jokamiehenoikeus

sallii luonnossa liikkujan kerätä vapaasti ruohovartisia kasveja myös yksityisessä omistuksessa olevilta mailta, mikäli keruu tapahtuu ilman minkäänlaisia apuvälineitä.

Huomenna lähden keräämään vuohenputkea. Vuohenputkessa on 4 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa, magnesiumia ja rautaa paljon. Eikä tarvitse tämänkään villiyrtin takia lähteä merta edemmäksi kalaan. Sillä vuohenputkea kasvaa kukkapenkeissämme riesaksi asti.