Tämän kesän yllättäjät mökkipuutarhassamme ovat ehdottomasti itse kasvatetut yksivuotiset kesäkukat – yhden kesän kaunottaret.

Yleensä keväällä tapahtuva taimikasvatukseni (ikkunalaudalla maitopurkeissa) kohdentuu monivuotisiin kasveihin tai johonkin hyödylliseen kuten tomaatteihin. Olen mukamas järkevästi keskittynyt kasvattamaan kasveja, jotka elävät pidempään kuin yhden kauden.

Olen jotenkin järkeillyt, että ei kannata nähdä suurta vaivaa ja sotkua yhden kesän kukinnan takia. Tai sen yksivuotisen kukan on pitänyt olla erityisen upea yksilö (tsinniat), jotta hommassa olisi jokin järki. (No joo – poikkeuksena olen pitänyt kaksivuotisia salkoruusuja, joiden menestymisen takia olen ollut valmis tekemään suuriakin uhrauksia.)

Suorakylvö maahan kesäkuussa on myös usein jäänyt tekemättä kehäkukkia lukuun ottamatta. Olen aina kuvitellut, että ilman esikasvatusta mikään ei ehdi Suomessa kukkia. Pöh, kyllä ehtii!

Se ei olekaan niin

Nyt olen muuttanut mieleni totaalisesti. Puutarhaliikkeestä ohimennen ostoskoriin heitetyt samettiruusun, pensaskrassin, tsinnian, unikon, petunian ja pelargonin siemenet palkitsivat kukkaloistollaan tuhatkertaisesti!

Pelakuut

Pelargonin siemenet laitoin itämään tammikuun lopussa munakennoihin. Yhdessä pussissa oli vaivaiset 12 siementä, jotka onneksi lähes kaikki starttasivat liikkeelle. Taimet kasvoivat pikkuhiljaa ja olivat parin kuukauden kuluttua etusormen mittaisia. Ajattelin, että noista ei kyllä kummoista pelakuita tule. Toukokuussa oli yhä vaikea kuvitella, että niistä tulee kilpailijoita kaupan taimille, jotka kukkivat hehkeinä jo taimimyymälässä.

Heinäkuussa pelakuut räjäyttivät potin. Saviruukuissa ne kukkivat vaaleanpunaisin ja kirkkaan punaisin kukin.

Seuraava haaste onkin nyt saada pelakuut talvehtimaan. Talvehtimista varten pitää löytää viileä (+5-10 asteinen) mutta valoisa paikka. 

Pelakuiden maailma on osoittautunut kiehtovaksi.  Kunpa siementen myyjillä olisi suurempi valikoima pelakuun siemeniä!

Petuniat

Pinkit petuniat olivat lapsuudenkotimme perus-kesäkukkia. Niitä äitimme istutti parvekelaatikoihin ja ne kukkivat (kuulemma vielä aina samalla mullalla) aivan järkyttävän tuuheina.

Nostalgisissa tunnelmissa avasin keväällä petunian siemenpussin ja aiheutin välittömästi kylvökatastrofin. Näkymättömän pienet siemenet hujahtivat pitkin lattiaa ja muiden taimiparkojen sekaan. Hieno juttu, ajattelin. Nyt niitä sitten kasvaa, missä sattuu.

Seuraavan pussin sisällön tähtäsin jo vähän tarkemmin broilerilaatikon multiin. Näistä ei ainakaan tule yhtään mitään, mietin kasvua seuratessani. Pienten ohuiden taimien tiheä sekasotku ei näyttänyt lupaavalta. Lisärasitteena oli säännöllinen kuivahtaminen, sillä en jaksanut panostaa elinkelvottomaan kasvustoon.

Kesäkuun alussa nostin multapaakut sellaisenaan kukkapenkin reunalle tyhjään paikkaan. Olkoot siellä. Ja ne olivat. Kumma kyllä petuniat virkistyivät ja alkoivat vahvistua. Muutaman taimen siirsin lopulta ihan kukkalaatikkoon kukkimaan.

Todelliset sitkeät yllättäjät! Näitä kasvatan ensi keväänä uudestaan – ja kenties vähän suuremmalla panostuksella.

Tsinnia eli oppineittenkukka

Jos jokin asia on varma, niin se, etten enää ikinä esikasvata tsinnioita. Se on aivan turhaa puuhaa. Niiden hontelot kaatuilevat varret katkeilevat ja kukinnan määrä on kaiken vaivan jälkeen sama kuin suoraan maahan kylvettyjen tapausten. Tai ainakin tänä aurinkoisena kuumana kesänä näin oli.

Sirottelin siemenpusseista loput tsinnian siemenet vasta kesäkuussa Esikko-mökin kaivonrenkaan ympärille. Heinäkuun puolesta välistä alkaen kaivon ympärys on kukkinut kirjavan kauniina. Kukinta senkun paranee elokuun loppua kohden mentäessä. Näitä kylvän rutkasti ensi kesänä suoraan maahan.

Samettiruusut

Miten olenkaan ikinä voinut vähätellä samettiruusuja! Alun perin kirvojen torjuntaan hankitut siemenet laitettiin tulille vasta toukokuun lopussa. Valitsin kaupasta vielä sitä pienikukkaista ja kaikkein surkeimman näköistä lajiketta. Tätä nimenomaan suosittelen nyt kaikille!

Tikkumaisista taimista kasvoi pitkään ja tiheästi kukkivia samettiruusuja, joita istutettiin kukkapenkkien reunoille ja vanhoihin rautapatoihin. Aivan verraton kesäkukka! Kuivuneita kukintoja napsimalla pois, samettiruusu sen kun tuuhenee loppukesää kohden. Seuraavaksi tutkin, mitä muita värejä on tarjolla.

Pensaskrassi – toimii!

Olen aiemmin kokeillut köynnöskrassin kasvatusta. Lopputulos oli kuivahtanut ja ruma köynnöksen käppyrä. Tänä vuonna päätin suosiolla kokeilla matalampaa pensaskrassia. Jospa se pysyisi kuosissa ja pysyisi tuuheana.

Näin myös tapahtui. Istutin siemenet suoraan pariin suurehkoon ruukkuun mökin ikkunalle toukokuussa. Kesäkuussa ruukut siirrettiin ulos ja sen jälkeen kukinta alkoikin melko pian. Yhden pensaskrassin siirsin suureen rautapataan samettiruusujen ja daalioiden kanssa. Siitä tuli toimiva ja pitkään kukkiva (yhä kukkiva) kukkapotpuri.

Salkoruusut yksivuotisina

Kaksivuotiset salkoruusut kukkivat yksivuotisina, mikäli saavat hyvän kasvualustan auringossa. Tänä kesänä aurinkoa on piisannut ja salkoruusut ovat kirineet kukkimaan jo saman kevään siemenkasvatetuista taimista. Maatunut hevosenlanta on myös siivittänyt kasvua. Osa lajikkeista odottaa kaksivuotisina kiltisti ensi kesää (kuten watchman ja kalvassalkoruusu).

Myös matalat, vain 60 cm korkeat valkoiset ja viininpunaiset lajikkeet aloittivat kukintansa.

Ei ole salkoruusun voittanutta! Paperipussit täyttyvät keräämistäni siemenistä, joita pikkuhiljaa kypsyy kukkavanoihin. Niiden avulla kukinta toivottavasti jatkuu tulevinakin vuosina.

Auringonkukat ovat vielä arvoitus

Auringonkukat ovat kasvattaneet komeat varret. Vielä ne eivät kuki (paitsi naapurin pellolla, jossa kasvaa tuhansittain matalia keltaisia auringonkukkia). Vielä on siis jotain odotettavaa meilläkin!

Kesäkukat ovat oma maailmansa

Yksivuotiset kesäkukat ovat ihana ja runsas lisä kesän kukkijoiden joukossa. Niiden kasvattaminen siemenistä on myös melkoisen taloudellista puuhaa, jos vertaa siihen, että vastaavan kukkakuorman ostaisi taimina taimitarhasta.

Aion jatkossa kylvää entistä enemmän kesäkukkia ja lisäksi uudenlaisia lajikkeita – ja mielellään suoraan maahan. Kukkapenkkien reunoille, vihannesten sekaan ja jokaiseen mahdolliseen paikkaan.

Sormet syyhyävät päästä katsomaan ensi kesän siemenkatalogeja….