Huonekasvit, Puutarhaa ja pihaa

Kolibrikukka siemenestä ja pieni kurkistus eksoottisempaan kukkaloistoon

Kolibrikukka (Strelizia reginae) eli paratiisilinnunkukka on saanut nimensä kolibria muistuttavasta kukinnostaan. Kolibrikukka kasvaa luonnossa Etelä-Afrikan Kapmaassa. Se on tuttu näky puutarhoissa ja puistoissa maapallon lämpimissä kolkissa, Australiassa asti. Los Angelesissa sitä pidetään kaupungin nimikkokukkana ja Madeiralla jopa kansalliskukkana. Kestävää ja helppohoitoista kolibrikukkaa myydään leikkokukkana kaikkialla maailmassa.

Kolibrikukka (Strelizia) on saanut nimensä kasvitieteestä kiinnostuneen Iso-Britannian kuningattaren Charlotte Mecklenburg-Strelitzin mukaan (1744-1818).

Kolibrikukka tuliaisena etelän lämmöstä

Monet matkalaiset tuovat tuliaisina kolibrikukan oksia, jotka kestävät pitkään kauniina maljakossa. Etelän lomakohteissa on myös myynnissä kolibrikukan ja muiden lämpimien maiden kasvien siemeniä. Siemeniä myydään  usein ”rantakojuissa” pyyhkeiden ja muun turistirihkaman kanssa.

Kolibrikukka kuuluu banaanikasvien heimoon ja sen lehdet muistuttavat banaaninlehtiä. Itse kukinto on oranssin ja sinisen kirjava.

Kolibrikukka on suosittu huonekasvi

Kolibrikukkaa kasvatetaan myös huonekasvina. Se vaatii runsaasti tilaa ympärilleen, sillä se voi kasvaa vanhemmiten hyvinkin suureksi, jopa reilun metrin korkuiseksi. Onneksi se ei kotioloissa ole aivan niin jättimäinen kuin luonnossa.

Kolibrikukkia kasvaa komeina pensaina espanjalaisessa puutarhassa.
Kolibrikukkia ja hennompia kasveja pehmentämässä istutuksen muuten niin graafista muotoa.
Kolibrikukka kasvaa niukkaravinteisessa maassa kuten kuvasta näkyy.

Kolibrikukan juuret kasvavat vauhdilla

Kolibrikukan kasvattajan pitää hankkia vanhalle kasville suuri ja vahva ruukku. Ison kasvin juuret ovat korkkiruuvimaiset ja paksut ja ne tunkevat helposti kukkaruukun pohjarei`istä ulos.

Kolibrikukan kasvattajilla onkin kerrottavanaan paljon ”ruukkutarinoita”. Joskus kasvin ruukku jopa halkeaa kasvun voimasta. Kasvi tarvitsee siten syvän ruukun, jossa juurilla on tilaa kasvaa ja levitä. Siinä vaiheessa, kun aletaan ruukun suhteen olla ”saavimitoituksessa”, pitänee miettiä kasvin käytännöllisyyttä huonekasvina…

Espanjalaisessa puutarhaliikkeessä oli myynnissä kolibrikukkia. Niiden hinta oli parisen kymppiä. Tämä ei ehkä mahdu matkalaukkuun.

Kolibrikukan hoito

Kolibrikukka viihtyy talvella viileässä huoneilmassa. Kesällä sen voi viedä muiden huonekasvien mukana ulos puolivarjoisaan paikkaan. Kasvukaudella sitä lannoitetaan ja kastellaan reilusti. Talvella taas niukemmin. Riittävän kostea huoneilma on sille mieleen – kuten monille muillekin huonekasveille.

Kolibrikukan kukittaminen

Kasvien kukittaminen on usein taitavan hoidon ja joskus hyvän tuurinkin tulosta. Jonkun kasvattajan kasvi kukkii yhdenlaisella ja toisen taas toisenlaisella hoidolla.

Yleensä kolibrikukka alkaa kukkia vasta muutaman vuoden iässä, aikaisintaan kolmivuotiaana. Viileä talvehtimiskausi edistänee kukintaa. Luonnossa kolibrikukka kukkii talvella tai keväällä. Suomessa toisinaan vasta kesällä. Monilla kasvattajilla se ei kuki lainkaan.

Kolibrikukan lisääminen jakamalla tai siemenestä

Kolibrikukkia on myynnissä monissa kotimaisissa puutarhaliikkeissä ja jopa marketeissa. Jos ostaa kukkivan kolibrikukan, kannattaa tarkistaa, onko kasvin kukkaosa aito. Monissa kasveissa lehtien joukkoon on tökätty varren päähän tekokukka. Epäaidot kukat eivät juuri erotu aidoista. Kukinnot ovat sen verran erikoisia ja eksoottisia ulkonäöltään.

Mullan vaihdon yhteydessä suuren kasvin voi jakaa (juuria vahingoittamatta). Kolibrikukka lähtee kasvamaan myös siemenistä. Siemeniä voi tilata tutuista siementen verkkokaupoista.

Kolibrikukan siemeniä voi kylvää läpi vuoden

Lähdin kokeilemaan kolibrikukan siemenkasvatusta. Taustalla ei ollut sen suurempaa suunnitelmaa tai edes hinkua saada oma kolibrikukka. Klikkasin sen enempää ajattelematta kolibrikukan siemenpussin verkkokaupan ostoskoriin, samalla kun tilasin yönkuningattaren siemeniä. Niitä nimittäin metsästin.

Kolibrikukkaa voi laittaa itämään läpi vuoden. Idätys on mainiota puuhaa nyt syys-talven aikana, kun ei ole muutakaan ”kasvipuuhailua” tarjolla. (Sama muuten pätee yönkuningattaren idätykseen.)

Kolibrikukan siemenkasvatus on kärsivällisen ihmisen puuhaa

Kolibrikukan siemenet ovat paksukuorisia. Niitä voi hioa ohuemmiksi ennen idättämistä. Siementen liotusta ainakin suositellaan.

Kolibrikukan siemenillä on hassu oranssi ”karvatupee”.
En hionut kolibrikukan siemeniä mutta sen sijaan liotin niitä vuorokauden ajan. Pussissa taisi olla 8 siementä.
Neljä liotettua siementä odottaa, että ne painetaan multaan. Oranssit tupeet ovat lätsähtäneet lyttyyn.

Siemenet kylvetään multaan 1 cm syvyyteen. Ohjeen mukaan itäminen edistyy lämpimässä (+25-28 asteessa) ja valossa. Järkyttävä tieto oli se, että itäminen voi kestää 3-4 kuukautta. (Joku kasvattaja kertoi itämisen kestäneen vuoden verran. Siihen ei oma kärsivällisyyteni riittäisi.)

Kolibrikukka iti 4-6 viikossa

Luettuani ihmisten idätyskokemuksia, olin melko pessimistinen onnistumisen suhteen. Erityisesti itämisen edellyttämä ideaali lämpötila oli pulma. Pistin ruukut muovipussin suojissa parina yönä saunan lattialle jälkilämpöön. Sen jälkeen laitoin ne kasvivalojen läheisyyteen (ei paraatipaikalle) ja kostutin mullan pintaa pienin vesitilkoin.

Oli iloinen yllätys nähdä ensimmäinen vihreä itu jo neljän viikon kuluttua. Toinen alku nousi pari viikkoa myöhemmin. Hammastikulla tehty arkeologinen tutkimus osoitti, että purkista noussee vielä ainakin yksi alku.

Kolibrikukat parin kuukauden ikäisinä. Kasvivalot auttavat kasvussa.

Miten kiva huonekasvi kolibrikukka lopun viimein on?

Syksyinen matka Välimeren vyöhykkeelle sai minut bongaamaan kolibrikukkia ja muita kasveja.  Kolibrikukkia kasvoi joka paikassa (kuten meillä koivuja). Ne ovat selvästikin helppohoitoisia ja samalla näyttäviä julkisten paikkojen maisemointikasveja.

Kolibrikukkien valtava koko sai minut mietteliääksi. Pieni vihreä (tulitikun kokoinen) alkuni keittiön ikkunalla ei tuntunut olevan mitään sukua valtaville puskille. ”Juuripulma” valkeni myös hetkessä. Pohdin kauhuissani tulevia ruukutuksia. Taidan viedä kolibrikukkani jonnekin tuliaisina….

Kuvagalleriasta voimakuvia talven pimeyteen

Onhan se niin, että kasvuolosuhteet täällä pohjoisen leveyspiireillä ovat melkoisen vaativat verrattuna ”etelän” oloihin. Monen haaveissa on siirtää matkalla nähty upea kukkaloisto omalle ikkunalaudalle. Näin on myös minulle usein käynyt. Kunpa se onnistuisikin! Kunpa esimerkiksi bougainvillea kasvaisi mökkimme seinustalla samalla volyymillä kuin Kreikassa, jossa se lähes vyöryää talojen ja muurien ylitse.

Bougainvillean röyhkeän runsas kukinta
Bougainvilleat kasvavat suurina pensaina ja köynnöksinä. Värien ja kukkien kirjo on suuri.
Tämäkin taitaa olla joku bougainvillea.
Kiinanruusuja 
Kiinanruusuja piharuukuissa. 
Kiinanruusuja kasvoi pensaina ja ruukuissa erilaisissa värisävyissä, kerrotuin tai yksinkertaisin kukinnoin.
Kuninkaallinen jättiagaave
Jättiagaave ja lääkealoe kuuluvat Välimeren kasveihin. Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta löytyy hämmästyttävä tieto. Jättiagaavet ovat jo kohta sata vuotta kaunistanet (huom. Suomessa) Porkkalan kartanon kesäpihaa.  Ne kaivetaan syksyisin maasta ja nostetaan talvehtimaan sisälle. https://www.luke.fi/uutinen/kutsu-28-6-julkistustilaisuuteen-jattiagaave-on-valittu-porkkalan-kartanon-tunnuskasviksi/
Meksikon petunia on kaunis rikkakasvi
Meksikon petunia kasvaa ruukussa ja pensakkoina maassa.
Meksikon petunian kukinto on sinertävän lila. Omaan silmääni niin kovin kaunis kasvi leviää paikoitellen vaivaksi asti lämpimämmissä maissa.
Viikunakaktus
Viikunaopuntia eli viikunakaktus kasvaa useita metrejä joka suuntaan. Kypsät hedelmät putoilevat kaktuksen juurelle.
Muotopuutarhasta kiinnostuneille haasteita
Muotoon leikattuja puita, jos niistä tykkää.
Linnun hahmoon leikattu pensas ja muuta hauskaa hömpötystä.
Piipahdus paikallisen puutarhamyymälän kaktus- ja pelakuuparatiisissa
Paikallisten puutarhaliikkeiden kaktuspöydät tarjoavat kaktuksia joka lähtöön.
Ja tällaisiakin kaktuksia on tarjolla…Hinta ei päätä huimaa (60 senttiä – 3 euroa).
Pelakuun harrastajille löytyi pökerryttäviä pelakuuvalikoimia.

Kotimaassa marraskuisella mökkireissulla sattuu ja tapahtuu…

Kukkaloiston ihailun jälkeen paluu omaan puutarhamiljööseen oli mieluisaa, vaikka loppusyksynä mökkimaisemamme oli melkoisen lohduton näky.

Jotain tehdäkseni nujersin oksasaksien kanssa suuren pensaikon, jonka läpitunkemattomaan ryteikköön ei päässyt lähellekään kesäaikana.

Marraskuista risusavottaa mökillä
Puskat saivat kyytiä. Tässä siistitään punalehtiruusua. En edes yrittänyt muotoilla sille fasaanin silhuettia.

Todellinen läheltä piti -tilanne sattui räystäskourujen puhdistuksen yhteydessä. Olemme yleensä hyvin turvallisuustietoisia. Tällä kertaa teimme nolon, klassisen virheen. Heppoiset alumiinitikkaat liukkaalla puuterassilla olivat huono yhtälö.

Tikkaat kaatuivat kovalla räminällä ja räystäskouruista lehtiä kauhonut puuhanainen lensi kolmen metrin lennon terassille, tikkaiden päälle. Onneksi puuhanainen selvisi mustelmilla ja yhdeksällä tikillä päässä. Järkytyksestä ja itsesyytöksistä alamme myös pikkuhiljaa selvitä.

Ei näin! Kattoräystäiden tyhjentäminen tikkaiden varassa päättyi huonosti.

Loput syksyn lehdet jätettiin kouruihin ja syystyöt tältä vuodelta lopetettiin. Nyt katselemme ikkunasta talven ensimmäistä ohuen ohutta lumikerrosta.

Aamulla auringon noustessa
Haavat ovat parantuneet ja vuodenkulku etenee. Lumi peittää terassin ainakin tämän yhden yön verran. Ehkä se talvi lopultakin tulee.

Näin on hyvä. Tähän maisemaan bougainvilleat eivät sovi. Kolibrikukatkin kasvakoot kasvilamppujen alla.

Please follow and like us:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.