Keitiön pöydän ääressä muistellaan

Kuluneena kesänä käytimme leijonan osan ajastamme Esikko-mökin pihatöihin ja rakennuksen ulkopintojen kunnostamiseen. Vaikka päivittäin häärimmekin molemmin puolin kylätietä, niin Tuunaajan ja Fiksaajan osalta pienemmälle panostukselle jäi Louhikko-mökki. Sen pihatöistä joutui Vihertäjä ottamaan pääsääntöisesti yksin vetovastuun. Kaikki osapuolet olivat kuitenkin tähän työnjakoon tyytyväisiä ja puuhaa riitti yllin kyllin kaikille.

Kylätien Esikon puolella saatiin näkyvää aikaan

Esikon pihapiirissä puita ja pensaita kaadettiin. Risuja poltettiin. Multaa, haketta ja soraa levitettiin. Uusia kukkapenkkejä perustettiin. Pensaita ja hedelmäpuita istutettiin. Uppopumppu saatiin viritettyä vanhaan rengaskaivoon. Mökin patio- ja vesikaton varusteita kunnostettiin.

Voi kesän aurinkoa!

Toisin sanoin, puuhastelimme koko kauniin suven ulkona. Aurinko helli remontoijia ja raivaajia. Kesän helteillä ulkotöitä onnistuttiin tekemään runsaalla nesteytyksellä, aurinkorasvaa levittämällä ja hikeä pyyhkimällä.

Kesän vaihduttua syksyksi

on vihdoinkin ollut aikaa seisahtua katsomaan kesän aikana hiljalleen jäsentynyttä pihamaata. Tuntuu uskomattomalta, että Esikko on ollut meillä vasta vuoden verran. Tämä ensimmäinen vuosi livahti liiankin nopeasti. Jopa niin, että mökin 1v synttäreitä ei ehditty kesällä viettää!

Esikon 1v kakkukahvit

Ensimmäisen vuoden virstanpylvään saavuttaminen koettiin kuitenkin siinä määrin merkittävältä, että sitä päätettiin juhlistaa näin jälkikäteen kakkukahveilla. Synttärikahvit nautittiin tietenkin Esikon keittiössä. Ensi kesänä vuosipäivää vietetään toivottavasti ajallaan ulkona, sillä iso puutarhapöytä on suunnitteluvaiheessa.

Kahvitellessa muistelimme, mitä kaikkea olimme kuluneen vuoden aikana tehneet. Asioita kertaillessamme palasimme mökkielämämme alkuun. Hetkeen, jolloin haavekuvamme olivat juuri muuttuneet todeksi. Kauppakirjat oli allekirjoitettu. Meistä oli juuri tullut mökin uusia omistajia!

Muistelimme, kuinka olimme koko kevään odottaneet ja jännittäneet. Puheemme olivat olleet toistuvia ”sitten kun, kunpa, jospa” – haaveita. Muistelin jopa aivojeni silloin huutaneen ”nipistä mua, nipistä mua” ihan vain varmistuakseni, etten ollut nähnyt unta. Mutta totta se oli. Lopultakin olimme päässeet maaliin. Avasimme mökin oven saamillamme avaimilla.

Mökkiremontti alkaa keittiöstä

Silloin, tässä samaisessa keittiössä seistessämme tajusimme, että henkisen maaliviivan ylityksen jälkeen meidän oli vielä fyysisesti kammettava itsemme lähtötelineisiin ja aloitettava remonttimaraton.

Näimme, että pelkällä pesuaineella ja hankausvillalla ei urakasta selvitty. Maalin ja pensseleiden lisäksi tultiin tarvitsemaan poraa, sahaa ja lekaa. Tiesimme tämän urakan vievän aikaa – varsinkin, kun halusimme pitää kustannukset ruodussa tekemällä mahdollisimman paljon itse. Myös vanhan tuunaaminen ja kierrättäminen olivat johtoajatuksiamme. Halusimme kunnioittaa mökin 60-luvun henkeä parhaamme mukaan.

Silloin päätimme, että remontti aloitettaisiin mökin sydämestä, eli keittiöstä. Katto, seinät, ovet ja osa keittiön kalusteita kaipasi kunnostusta.

Ajatus helposti purettavista yläkaapeista osoittautui haaveeksi

Kaapinovien saranat ja ruuvit olivat pahasti hapertuneet ja ruostuneet. Ovet saimme irti vain väkivalloin vääntämällä ja murtamalla. Kalusteiden rungot olivat vielä suurempi haaste. Kaapit oli ruuvattu neljän tuuman ruuvein takalevyistään kiinni seiniin. Tukevuuden varmistamiseksi kaapit olivat lisäksi pultattu seinään. Ja viimeisenä hätävarjeluna ne olivat vielä roikotettu harjateräksillä yläpohjan kattotuoleista. Aikamme taisteltuamme sorkkaraudan ja lekan kanssa jouduimme hyväksymään häviömme. Olimme käyttäneet kaikki aseemme ja voimamme. Olimme hävinneet ensimmäisen erän tässä taistelussa.

Lisää apua paikalle – tuttu kuvio meidän hommissa

Olimme jääneet pahasti alakynteen ja naapurin isäntä oli soitettava vahvistuksemme. Hänen saavuttuaan paikalle ison puukkosahan kanssa hymymme nousi jälleen suupieliin. Tiesimme, että tulisi olemaan vain minuuteista kysymys ja kaapit mätkähtäisivät lattialle.

Kaapit saatiin kuin saatiinkin irti

Ensi vaikutelma pölyn hälvennettyä oli, että keittiömme oli toiminut sisällissodan taistelutantereena. Seinät näyttivät siltä, että niitä olisi ammuttu tykillä. Purkutöiden yhteydessä oli tiili- ja levyseiniin syntynyt nyrkkien kokoisia reikiä. Kuopat olivat niin suuria, että luovuimme ajatuksesta paikata ne.

Suoran ja ehjän seinäpinnan saamiseksi jouduimme lähtemään rautakauppaan. Onneksi kaupan varastosta löytyi 6 mm paksuista kipsilevyä, jolla saimme seinäpinnat yläosat nopeasti ehjiksi ja sileiksi.

Kalustevälin laatoitukset poistettiin

Aikaa ja vaivaa säästääksemme, päätimme korvata laatoituksen seinään liimattavalla laminaattilevyllä. Se oli mielestämme varsin oivallinen vaihtoehto 60-lukua henkivään keittiöömme. Sopivista ajan hengen mukaisista kuvio- ja värimalleista löytyi nopeasti ”silmäämme sopiva” harmaasävyinen ja pikkukuvioinen levy.

Pintojen käsittelyä ja hormeihin kurkistelua

Naulat ja ruuvit poistettiin seinistä. Kolot kitattiin ja hiottiin. Likaisimmat seinäpinnat pestiin. Pistorasiat ja valokatkaisijat ruuvattiin irti ja puhdistettiin vanhoista maaliroiskeista ja liasta. Hellan yläpuolella oleva ilmanvaihtokanavan lautanen irrotettiin ja puhdistettiin rasvasta. Lautasen irrottamisen yhteydessä tyhjennettiin kanavasta vuosien saatossa sinne kerääntyneet koivunlehdet, hormin seinistä rapautunut laasti sekä muumioitunut hiiri.

Keittiön katto saa raikkaamman ilmeen

Lopuksi katto maalattiin puhtaan valkoisella kattomaalilla. Koska kertaalleen maalaus ei ollut tarpeeksi peittävä, jouduimme toistamaan maalauskäsittelyn. Tasaisen lopputuloksen saavuttaminen vaati vielä kolmannenkin käsittelykerran. Kattolistat maalattiin samaan sävyyn katon kanssa.

Katto hohtaa, seinät eivät

Valkoiseksi maalattu katto loi ikävällä tavalla kontrastia muihin pintoihin. Kaikki katon alapuolella oleva näytti entistäkin nuhjaantuneemmalta ja elämää nähneeltä.

Seinien maalaus edessä

Rautakaupasta haettiin pieniä värilappuja ja niiden kanssa pyörittiin huoneesta toiseen. Vertailtiin lappusia kattoon ja lattiaan. Tutkittiin sävyjä auringonpaisteessa ja varjossa. Miksi värejä piti olla niin paljon? Lopulta asia saatiin ratkaistua. Valintamme oli vaaleanharmaa. Ja samalla sävyllä päätettiin maalata kaikki seinät.

Jalka- ja kattolistat sekä ovien karmit teipattiin maalarinteipillä. Kaikki seinäpinnat jouduttiin maalaamaan kolmesti. Mutta lopputulos oli tasainen eikä kirjavuudesta ollut enää tietoakaan.

Vuorossa ovet ja ovien karmit

Ovista pestiin rasva ja lika pois lämpimällä vedellä ja kidesoodalla. Sen jälkeen ovista ja karmeista hiottiin hilseilevä maali pois. Kolot kitattiin ja lopuksi ovet ja karmit maalattiin kolmesti.

Ovilevyjen maalaus tehtiin pienellä papiljotin kokoisella telalla. Ovien karmit maalattiin pensselillä. Maaliksi valittiin valkoista, kiiltäväpintaista ovi- ja ikkunamaalia, joka oli valittu hajuhaittojen välttämiseksi vesiohenteisena. Lopuksi ovien kahvat ruuvattiin kiinni ja puuttuvat ruuvit korvattiin uusilla.

”Vanha” lattia saa jäädä

Lattian muovimattoa eikä jalkalistoja ollut tarpeen vaihtaa, sillä ne oli uusittu vain muutamia vuosia aiemmin edellisen asukkaan toimesta. Lattialle riitti vain kunnon pesu.

Keittiöön keveät yläkaapit

Kaikki keittiön pinnat oli saatu kuntoon. Keittiöstä puuttui enää yläkaapit. Vanhoissa säilytetyissä keittiökaapeissa oli tummanharmaat ovet. Päätimme keventää keittiön ilmettä valitsemalla mahdollisimman pienet valkoiset yläkaapit sekä kepeät avohyllyt.

Tutkimme netistä keittiötoimittajien kalustetarjontaa. Hintoja vertailemalla oli helppo suunnata kohti Ikeaan. Sieltä löysimme meille sopivat keittiökalusteet, jotka saimme heti mukaamme. Seuraava päivä vierähti kaappeja kootessa ja seinälle asentaessa.

Keittiön 60-luvun henkinen sisustus

Tuunaajan ja Fiksaajan orkestroidessa keittiöremonttia, Vihertäjä keskittyi multakuormien kippaamiseen puutarhassa. Hänellä oli kuitenkin yksi pieni toive remontin suhteen. Tämä toive (pakkomielle) oli saada keittiöön jenkkityylinen jääkaappi.  Sellainen oli kavereiden mökillä kirkkaanpunaisena.

Toivetta kuultiin. Sopivaa jääkaappia etsittiin verkkokauppojen sivuilta. Ihanasta värimaailmasta valittiin vaniljakastikkeen keltainen jääkaappi pienellä pakastelokerolla. Tähän söpöliiniin ollaankin oltu hyvin tyytyväisiä!

Mökkikeittiö, kesäkeittiö tai vaikkapa nuotio ruuanlaittopaikkana – hyvä soppa valmistuu niissä kaikissa. Tärkeintä on saada viettää aikaa hyvän ruuan parissa ystävien ja perheen kanssa!