Mökkipuutarhamme kukoistuskausi on heinäkuussa. Silloin vanhanajan perennat ottavat estradin haltuunsa. Näin on koko Suomessa. Juuri nyt puutarhoissa ja erityisesti maalaistalojen pihoilla on ”mummon aikaisten perennojen” kukkatykitys täydessä karnevaalivauhdissa.
Mummon perennat – luotettavat ja kestävät kukkijat
Nostalgiset vanhanajan perennat ovat luotettavia kukkijoita. Niiden talvehtiminen tapahtuu takuuvarmasti ilman talvisuojausta. Jonain vuonna kukkia on enemmän ja jonain vähemmän. Sitkeästi ne kuitenkin talven paukkupakkasista huolimatta jatkavat elonkulkuaan.
Perennoja peritään ja jaetaan
Meidän perennat ovat maalaiskantoja, jotka ovat kulkeutuneet meille kylän muista taloista. Jotkut ovat putkahtaneet itsekseen pihaamme ja jotkut löytyneet pihan alkuperäiskasvustosta.
Suuria kasvustoja on hyvä jakaa eteenpäin. Lapio käteen ja juuripaakku naapurin matkaan!
Perennojen siemenkasvatus on helppoa. Itse asiassa ne yleensä kylväytyvät itsekseen, jollei kukkavanoja katkaista ennen siementen kypsymistä.
Perennojen ihailua yli tonttirajojen
Meidän kylällä on huikeita viherpeukaloita, joiden perennapenkkien uhkeus saa omamme kalpenemaan. Jotkut perennat kerta kaikkiaan loistavat joidenkin osaajien pihoilla ja taitavissa käsissä. Tätimme ritarinkannukset ja pionit ovat aivan omaa luokkaansa kylätien varren muista kukkamaista puhumattakaan.
Jokaisella viherpiipertäjällä on varmasti oma suosikkiperennansa. Meidän ykkönen on palavarakkaus. Miten punainen se voikaan olla! Kakkossijalla on ritarinkannus, jonka sinisyys häikäisee silmiä.
Perennojen yhdisteleminen kukkapenkissä
En ole koskaan nähnyt huonoa perennayhdistelmää kukkapenkeissä. Harmillista saattaa olla, jos pitkän huiskea laji peittää muiden näkyvyyden. Silloin pitää työntää pää kukkapenkkiin ja ihailla pieniä kaveruksia uusista ilmansuunnista:)
Palavarakkauden, ritarinkannuksen ja kultahelokin värikombo on meidän makuumme. Siinä yhdistyvät väripaletin perusvärit kirkkaina ja kauniina.
Meidän uusimmat siemenkasvatetut perennat: Isoidänunikko ja johanneksensauramo
Perennojen siemenkasvatuksen hedelmät näkyvät pienellä viiveellä. Toissa keväänä ikkunalaudalla siemenkasvatetut perennat kukkivat vasta tänä kesänä. Viime kesänä ne vahvistivat juurakkoaan ja kasvattivat lehtiään.
Isoidänunikko eroaa varsinaisesta klassikko-idänunikosta suuremman koon ja tanakan varren perusteella. Varsinainen vanhanajan perenna-aarre on mutkaisella varrella ja nuokkuvilla kukilla kukkiva ”Olympia”-idänunikko, Niitä meiltäkin löytyy villiintyneenä. Niiden lumo kestää vain hetken. Kukkimisensa jälkeen ne katoavat heinikon sekaan. (Hyvä unikkolajeista kertova linkki löytyy Kotipuutarha.fi sivuilta: https://www.kotipuutarha.fi/wp-content/uploads/2017/06/botaniikka-unikot-papaver.pdf).
Johanneksensauramo on keltainen sauramo, jota suosittelen ottamaan puutarhakasvien joukkoon. Se nimittäin kukkii pitkään. Pitkään kukkimisella tarkoitan paria kuukautta!
Jo kuihtuneet ihanat kesäkuun perennat
Tämän kesän muistojen arkistoon ovat siirtyneet monet ihanat kukkijat….
Ihanaa väriloistoa ja kukintaa!
Onpas upea tuo teidän palavarakkaus! Minun ensimmäinen kukkaismuistoni sattuu olemaan juuri kyseisestä perennasta. Olin kai juuri oppinut kävelemään, ja hyödynsin uutta taitoani poimimalla vikkelästi kaikki äidin palavatrakkaudet. Ja kauniin kimpun ojensin tietenkin äidille!
Ihana muisto! Äiti oli varmasti onnellinen, vaikka perennapenkki vähän harveni:)
Ihana.Onko tietoa Karjalan perennakukista.Olisin kiitollinen jos saisin tietää.
Hei, valitettavasti tuo kasvi on minulle aivan tuntematon! Onkohan sillä jotain muuta nimeä…tai tarkoitatko karjalaisperäisiä vanhoja perennoja. Ne taitavat olla pitkälti samoja kuin muualla Suomessa.