Puutarhaa ja pihaa

Isoäidin aikaiset perennat kukkivat

Mökkipuutarhamme kukoistuskausi on heinäkuussa. Silloin vanhanajan perennat ottavat estradin haltuunsa. Näin on koko Suomessa. Juuri nyt puutarhoissa ja erityisesti maalaistalojen pihoilla on ”mummon aikaisten perennojen” kukkatykitys täydessä karnevaalivauhdissa.

Mummon perennat – luotettavat ja kestävät kukkijat

Nostalgiset vanhanajan perennat ovat luotettavia kukkijoita. Niiden talvehtiminen tapahtuu takuuvarmasti ilman talvisuojausta. Jonain vuonna kukkia on enemmän ja jonain vähemmän. Sitkeästi ne kuitenkin talven paukkupakkasista huolimatta jatkavat elonkulkuaan.

Perennoja peritään ja jaetaan 

Meidän perennat ovat maalaiskantoja, jotka ovat kulkeutuneet meille kylän muista taloista. Jotkut ovat putkahtaneet itsekseen pihaamme ja jotkut löytyneet pihan alkuperäiskasvustosta.

Suuria kasvustoja on hyvä jakaa eteenpäin. Lapio käteen ja juuripaakku naapurin matkaan!

Perennojen siemenkasvatus on helppoa. Itse asiassa ne yleensä kylväytyvät itsekseen, jollei kukkavanoja katkaista ennen siementen kypsymistä.

Perennojen ihailua yli tonttirajojen

Meidän kylällä on huikeita viherpeukaloita, joiden perennapenkkien uhkeus saa omamme kalpenemaan. Jotkut perennat kerta kaikkiaan loistavat joidenkin osaajien pihoilla ja taitavissa käsissä. Tätimme ritarinkannukset ja pionit ovat aivan omaa luokkaansa kylätien varren muista kukkamaista puhumattakaan.

Ritarinkannukset viihtyvät tätimme talon seinustalla. Näiden siemeniä olen kylvänyt moneen paikkaan ja jakanut myös ystäville!
Yksittäisen ritarinkannuksen komea kukkavana

Jokaisella viherpiipertäjällä on varmasti oma suosikkiperennansa. Meidän ykkönen on palavarakkaus. Miten punainen se voikaan olla! Kakkossijalla on ritarinkannus, jonka sinisyys häikäisee silmiä.

Palavarakkaus kukkii
Perennat vauhdissa. Palavarakkauden punaista kukkimista jaksaa ihailla joka suunnasta!
Ritarinkannusta ja luonnonkukkaa. Emme ole raaskineet kitkeä kurjenkelloa pois kukkapenkistämme.
Ruusumalva on eksynyt papulanruusupensaiden väliin, jonne se on jätetty toistaiseksi kasvamaan.
Harmaakäenkukka pelastettiin heinikon seasta. Luulin pitkään kasvattavani nukkapähkämöä mutta ilokseni sainkin nämä:)
Harmaakäenkukka läheltä. Hopeisen lehtiosan ja punaisen kukan värikontrasti on kaunis.
Kai se mehitähtikin on vanhanajan perenna, vaikka sitä ei ainakaan meillä juuri miksikään noteerata. Se on aivan verraton reunuskasvi, joka täyttää pienetkin kolot kivikossa!

Perennojen yhdisteleminen kukkapenkissä

En ole koskaan nähnyt huonoa perennayhdistelmää kukkapenkeissä. Harmillista saattaa olla, jos pitkän huiskea laji peittää muiden näkyvyyden. Silloin pitää työntää pää kukkapenkkiin ja ihailla pieniä kaveruksia uusista ilmansuunnista:)

Palavarakkauden, ritarinkannuksen ja kultahelokin värikombo on meidän makuumme. Siinä yhdistyvät väripaletin perusvärit kirkkaina ja kauniina.

Kultahelokkia, palavarakkautta ja pieniä ritarinkannuksen pilkahduksia
Perennapenkki rannan suuntaan

Meidän uusimmat siemenkasvatetut perennat: Isoidänunikko ja johanneksensauramo

Perennojen siemenkasvatuksen hedelmät näkyvät pienellä viiveellä. Toissa keväänä ikkunalaudalla siemenkasvatetut perennat kukkivat vasta tänä kesänä. Viime kesänä ne vahvistivat juurakkoaan ja kasvattivat lehtiään.

Isoidänunikko eroaa varsinaisesta klassikko-idänunikosta suuremman koon ja tanakan varren perusteella. Varsinainen vanhanajan perenna-aarre on mutkaisella varrella ja nuokkuvilla kukilla kukkiva ”Olympia”-idänunikko, Niitä meiltäkin löytyy villiintyneenä.  Niiden lumo kestää vain hetken. Kukkimisensa jälkeen ne katoavat heinikon sekaan. (Hyvä unikkolajeista kertova linkki löytyy Kotipuutarha.fi sivuilta: https://www.kotipuutarha.fi/wp-content/uploads/2017/06/botaniikka-unikot-papaver.pdf).

Kerrottu unikko heinäpellossa
Isoidänunikko kukkii kesäkuussa
Isoidänunikon suuret terälehdet ovat teevadin kokoiset
Isoidänunikon kukoistuskausi on ohitse

Johanneksensauramo on keltainen sauramo, jota suosittelen ottamaan puutarhakasvien joukkoon. Se nimittäin kukkii pitkään. Pitkään kukkimisella tarkoitan paria kuukautta!

Johanneksensauramo kukkii pitkään. Varret ovat pisimmillään lähes metriset, mitä siemenpussissa ei mainittu.
Johanneksensauramo viihtyy kuivassakin paikassa kuten talon eteläpäädyn paahteessa
Johanneksensauramon kukka on muodoltaan veikeä

Jo kuihtuneet ihanat kesäkuun perennat

Tämän kesän muistojen arkistoon ovat siirtyneet monet ihanat kukkijat….

Punapäiväkakkaraa ja keijunkukkaa
Verikurjenpolvi kukkii kesäkuussa
Irikset kukkivat sinisinä juhannusruusun aikaan
Pionit kukkivat viimeistä kesää heinittyneessä pionipenkissämme. Syksyllä niille perustetaan uusi kukkapenkki.

Ihanaa kukkivaa heinäkuuta toivottaen! Kohta päästään seuraaviin kukkijoihin!

5 thoughts on “Isoäidin aikaiset perennat kukkivat

  1. Onpas upea tuo teidän palavarakkaus! Minun ensimmäinen kukkaismuistoni sattuu olemaan juuri kyseisestä perennasta. Olin kai juuri oppinut kävelemään, ja hyödynsin uutta taitoani poimimalla vikkelästi kaikki äidin palavatrakkaudet. Ja kauniin kimpun ojensin tietenkin äidille!

    1. Hei, valitettavasti tuo kasvi on minulle aivan tuntematon! Onkohan sillä jotain muuta nimeä…tai tarkoitatko karjalaisperäisiä vanhoja perennoja. Ne taitavat olla pitkälti samoja kuin muualla Suomessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.