Jasmiinipensas eli pihajasmike on vanhanajan koristepensas. Sitä on kasvatettu suomalaisilla pihoilla jo 1800-luvulta lähtien. Sen kermanvalkoisia tuoksuvia kukkia on taiteltu maljakoihin ja hyödynnetty keskikesän juhlien koristekimppuihin.

Meillä päin puhutaan usein pelkästä ”jasmiinista”.  Jasmiini on epätarkka kasvin nimi, sillä jasmiineja on parisen sataa erilaista pensasta tai köynnöstä. Pensaslajeja tai -lajikkeita voi olla hankala erottaa toisistaan, sillä ne ovat myös risteytyneet keskenään. Vanhoja kantoja on Suomessa kymmeniä.

Luulen, että meidän jasmiinimme on ”perusmallia” eli pihajasmike. Pihajasmike on jasmikkeista se eniten tuoksuva laji. Se todellakin tuoksuu!

Meidän mökin jasmiinipensas on ensimmäisiä pihakasvejamme

Kyseinen jasmiinipensas on kärrätty mökin pihaan parikymmentä vuotta sitten kottikärryillä. Kaivoimme pensaan omalta paikaltaan naapurin navetan takaa ja evakkomatka kylätietä pitkin alkoi. En enää muista, miksi emäntä halusi päästä siitä eroon mutta meille se kelpasi.

Pensas oli leikattu matalaksi tapiksi ja juurakko oli painava. Matkaa kottikärryillä oli reilun kilometrin verran. Vuorottelimme siskon kanssa, kumpi työntää ja kumpi pitää pensasta pystyssä.

Jasmiinipensas on vaatimaton kasvupaikan ja hoidon suhteen

Jasmiinipensas ei ole hankala kasvatettava. Sen todistaa meidän jasmiinimme. Tuohon aikaan (parikymmentä vuotta sitten) emme uhranneet siskon kanssa puutarhanhoidolle saatikka pensaan kasvupaikan valinnalle kahta ajatusta.

Rantasaunamme oli juuri valmistunut ja sen edessä oleva vanha kataja oli kaatunut myrskyssä. Laiskoina tyttärinä tökkäsimme jasmiinipensaan edesmenneen katajan multakuoppaan. Uskottelimme jollain logiikalla itsellemme, että katajan alla oleva multa on erityisen kasvuvoimaista ja hyvää. Olihan katajakin viihtynyt siinä noin sata vuotta.

Totesimme tyytyväisinä, että paikka on somasti rantasaunan edessä ja pensas olisi nätti siinä. Ja niinhän se myöhemmin olikin.

Jasmiinipensas voidaan leikata alas tai siistiä oksia kevyemmin

Jasmiinipensaita on eri kokoisia. Pihajasmike-laji kasvaa suureksi ja korkeaksi (omppupuun kokoiseksi) pensaaksi. Meidän pensas taitaa huidella ainakin neljässä tai viidessä metrissä.

Olemme pari kertaa leikanneet jasmiinipensaamme aika alas, noin metrin korkeuteen. Se alkaa versoa voimakkaasti leikkaamisen jälkeen. Pensaan voi leikata ihan tapille asti, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Vuosittain siistimme pensaan alaosaa sivulle törröttävistä oksista. Yritämme pitää jasmiinimme kukkakimpun muotoisena.

Jasmiinipensas on meillä näkösuojana

Jasmiinipensasta käytetään yksittäispensaana, pensasryhmänä tai aidanteena. Meidän pensaasta tuli vahingossa hyvä näkösuoja rantasaunan vilvoitteluterassin eteen. Keskikesällä saunoja saa bonuksena nauttia huumaavasta tuoksusta. Kesäinen saunatunnelma on taattu kukkivan jasmiinipensaan katveessa.

Jasmiinipensaan heinittynyt ympäristö kuntoon

Jasmiinipensaan juurella ollut äitimme luoma kukkamaa oli vuosien saatossa heinittynyt pahasti. Se hieman himmensi kauniisti kukkivan jasmiinin kauneutta.

Viime kesänä suivaannuimme ja päätimme laittaa tämän ”hankalan paikan” kuntoon. Ajatus oli luoda jasmiinipensaan ympärille helppohoitoista kasvillisuutta, jota ei tarvitsisi juurikaan kitkeä.

Heinikko leikattiin ja olemassa oleva kasvillisuus tutkittiin

Aluksi leikkasimme sirpillä korkean heinän alas. Siinä yhteydessä kaivoimme yksittäisiä vielä elossa olevia perennoja heinän keskeltä. Sitkeitä ukonhattuja, lyhtykoisoja ja unikkoja pilkisti heinän seasta siellä täällä. Siirsimme ne muualle.

Istutusalueen reunoilla oli aikoinaan istutettuja kuunliljoja, jotka olivat levinneet sankaksi pehkoksi. Aioimme hyödyntää niitä pensasalueen maisemoinnissa ja tehdä niistä reunuksen alueen ympärille.

Jasmiinin läheisyydessä kasvoi komea ja korkea töyhtöangervo. Töyhtöangervo kukkii heinäkuussa vaalein töyhtömäisin kukinnoin. Sen halusimme säilyttää omalla paikallaan.

Norjanangervoista pensasalue jasmiinipensaan ympärille

Jasmiinin kavereiksi valitsimme valkoisena kukkivaa norjanangervoa. Norjanangervo on helppohoitoinen ja suosittu pensas (ehkä edullisuutensakin puolesta). Se aloittaa kukinnan hyvissä ajoin toukokuun puolella ennen jasmiinia. Pensaan lehtien syysväri on keltainen.

Maapohjan tullessa heinien alta näkyviin, kaivoimme kymmenelle norjanangervolle kunnon istutuskuopat. Käytimme istutusmultana maatunutta hevosenlantaa. Pensaat saisivat jatkossa pärjäillä sen avulla kenties loppuelämänsä ajan.

Pensasalueen kattaminen katekankaalla oli kaiken a ja o

Jotta me ja heinikko emme enää kohtaisi, pensasalue katettiin katekankaalla, jonka päälle levitimme puuhakkeen. Lapioimme kuunliljojen kasvustosta paloja ja levitimme niitä pensasalueen ympärille kehäksi.

Kuunliljojen juuripaakkujen palastelu oli voimaa vaativa ponnistus. Emme jaksaneet nostaa koko kasvustoa paikoiltaan ja perata seassa olevaa rikkakasvustoa. Kuunliljat vaatisivat siten jatkossakin kitkemistä.

Miltä näyttää valkeakukkainen pensasalue kesällä 2020?

Tänä kesänä uusi pensasalue jasmiinin ympärillä vaati enää pientä siistimistä ja kitkemistä. Kuunliljojen seasta puski yhä sitkeää juolavehnää. Muuten katteet olivat pitäneet pintansa.

Norjanangervot tekivät harvakseltaan pientä kukkaa jo toukokuussa. Tärkeintä on kuitenkin, että ne olivat lähteneet hyvin kasvamaan. Ehkäpä näemme niiden kukkivan ensi kesänä?

Nyt heinäkuun alussa jasmiinipensas ja töyhtöangervot kukkivat rinta rinnan. Saunojat pääsevät ihailemaan niitä aivan uudella tavalla. Ei tarvitse koko ajan miettiä, missä sirppi on.

Lopuksi – yllätysjasmike

Esikkomökkimme pihapiiristä löytyi pari päivää sitten jasmiinipensas. Pari vuotta sitten juuresta leikattu puu oli alkanut ihmeeksemme versota ja tehdä pieniä kerrottuja tuoksuvia kukkia. Olemme aivan lumoutuneita yllätysjasmiinistamme. Lajike on ilmeisesti eri kuin jättijasmiinimme. Tätä kerrottukukkaista ihmelasta vaalimme!