Sormustinkukat avaavat kellonsa

Pihallamme kasvaa purpuranpunaisia sormustinkukkia, jotka parhaillaan avaavat kukkavanojaan. Kaksivuotinen sormustinkukka kylväytyy itsekseen ja vaeltaa mitä kummallisimpiin paikkoihin kasvamaan. Siemenet säilyvät maassa useita vuosia ja voivat maa-aineksen pöyhimisen myötä innostua uudestaan kasvamaan.

Olen yrittänyt kasvattaa erilaisia sormustinkukkia siemenistä mutta tulokset ovat olleet laihat. Keltasormustinkukka on lähtenyt kasvamaan mutta erikoisemmat lajikkeet ”Elsie Kelsie” ja villasormustinkukka eivät näytä talven kylmäkäsittelynkään jälkeen elonmerkkejä. Sormustinkukka on villi ja vapaa ja sitä on turha yrittää saada aisoihin.

Tapaamme ”Monstrosan”

Aamukahvia juodessani hieraisin silmiäni. Tihrustin keittiön ikkunasta ulos ja ihailin sormustinkukkakasvustoa kivikon keskellä. Kukinnot avautuvat perinteisesti alhaalta käsin kohti latvaa. Nyt tätä sääntöä rikottiin. Osa sormustinkukista oli aloittanut kukintansa latvasta käsin ja muodostanut kummallisen ylimmän kukinnon.

Tutkimalla asia selvisi. Pentti Alangon mukaan sormustinkukalla on olemassa viljelylajike ”Monstrosa”, jonka ylin kukinto on muodostunut isoksi ja leveäksi. Kukinto poikkeaa perinteisestä kellomaisesta muodosta. Lajikeominaisuus on periytyvä ja kasvuoloilla ei ole vaikutusta poikkeavuuteen. Ainakin osasta tällaisista kasveista kerätyistä siemenistä kasvaa yksilöitä, joiden latvakukka on iso ja laakea.

Sana monstrosa tule sanasta monstruosa, epämuodostunut, mikä viittaa kukkien poikkeavuuteen verrattuna rohtosormustinkukkien ulkonäköön yleensä.

Tervetuloa meille – mutta mistä te tulitte?

Se, miten nuo erikoiset latvayksilöt ovat meille putkahtaneet, on arvoitus. Ovatko siemenet tulleet lannoituksen yhteydessä naapurin hevosenlantakasasta, mene ja tiedä. Voiko kymmenien vuosien jälkeen perus-digitaaliksemme muuttua kaukaisen perimän myötä tällaiseksi kaunottareksi? Miten niitä on useita? Toivottavasti näitä upeita megakukkijoita putkahtaa meille jatkossakin!

Tapaamme pukinparran, Carl von Linnén ”kukkaiskellon” kukan

Vesiletku putoaa kädestäni, kun naapuri kuusiaidan takaa huutaa tulemaan nopeasti paikalle. Onkohan jotain sattunut?! Ei onneksi. ”Tulkaa katsomaan pukinpartaa!”

Pukinparta (Tragopogon pratensis , jota myös kutsutaan piennarpukinparraksi) on Carl von Linnén mukaan ”arvokasvi”. Sitä se on ravinto-ominaisuuksiltaan (herkullinen juuri jne.) mutta ei ehkä puutarhurin näkökulmasta. Pukinparta on luonnossa kasvava rikkaruohomainen kasvi, jota tapaa Etelä-Suomen luonnossa. Tänne meille päin linnut ovat sen tuoneet.

Pukinparran tekee erikoiseksi se, että se avaa ja sulkee kukkansa säännöllisesti kellon tahdissa. Pukinparran kukinnot avautuvat noin aamukolmelta ja sulkeutuvat aamupäivällä kello 10–11 välillä. Koska kasvi aukaisee kukkansa vain aamupäiväksi, sen englanninkielinen nimi on Jack-go-to-bed-at-noon (”Jaakko menee nukkumaan keskipäivällä”).

Kukkaiskello omaan puutarhaan?

Erityisen kiehtova on kasvitieteilijä Carl von Linnén kukkaiskello-ajatus. Hän suunnitteli kukkapenkin (jota ei ilmeisesti itse toteuttanut) kukista, jotka avaavat ja sulkevat kukintonsa eri aikoina, tunnin tarkkuudella. Ideaalitilanteessa kellon voisi siis katsoa kukkapenkistä. Linnen kukkaiskellosta löytyy tietoa linkistä http://www.cs.uef.fi/~whamalai/puutarha/linne.html

Kukkaiskellon perustamisessa onkin hyvä haaste kaikille (meille) puutarhahörhöille. Miten hauskaa olisi etsiä tiettyjä lajeja kukkaiskelloa varten!

Pukinparran parrasta pala mukaani

Naapurin pukinparta oli korkea ja kaunis yksittäisenä kasvina maanpeitekasvien verhoamassa rinteessä kuusiaita taustanaan.

Nimensä pukinparta on saanut lenninhaivenellisista siemenistään, jotka muistuttavat muodoltaan vuohiuroksen leukaperiä koristavaa partaa.  Siemenet leviävät tehokkaasti laskuvarjonsa avulla. No, tietenkin pyysin naapurilta kasvin ”pukinparrasta” siemeniä itselleni!

Varhainen kulkija näkee pukinparran kukkivan

Seuraavana aamuna uteliaisuus voitti minut.  Piipahdin uudestaan naapurin puutarhassa katsomassa, kukkiiko pukinparta tosiaankin kellon mukaan. En kehdannut mennä visiitille ennen kuin klo 8.30.

Pukinparta oli tuohon aikaan jo vetämässä kukintojaan kiinni. Ehkäpä pilvinen sää sai sen aikaistamaan nukkumaanmenoaan. Näin kuitenkin muutamia puoliavoimia keltaisia kukintoja.

Nyt pääsen kehittelemään meille omaa kukkaiskelloa!

No, ehkä vielä harkitsen asiaa:)