Kevättalvi alkaa kansanperinteen matinpäivästä 24.2. Silloin ”Matti heittää kuuman kiven avantoon, koskeen tai kaivoon, eikä uutta jäätä enää muodostu veden liikkumapaikoille.” Kunpa Matti olisi oikeassa, eikä takatalvea tulisi! Tänä poikkeuksellisena talvena olemme sen sijaan odotelleet mökkiseudullemme edes yhtä pakkaspäivää, jotta puunkaatoprojektimme pääsisi etenemään.

Puunkaadossa tarvittiin routaista maata raskaita työkoneita varten

Olimme sopineet jo viime kesänä lähiseudun puutarha-alan ammattilaisten kanssa puunkaadosta. Maaliskuu häämötti ja roudasta ei ollut tietoakaan. Meillä alkoi siis tosissaan olla kiire Louhikko-mökin puunkaatohankkeen kanssa. Suuret työkoneet eivät pääsisi rinnettä alas puunkaatopaikoille, jollei maa olisi riittävän jäässä.

Karkauspäivästä tuli puunkaatopäivä

Olimme päättäneet kaataa loput suuret puut pihaltamme ja istuttaa matalakasvuisia puita tilalle. Usein toistuvat myrskyt ja tuuliset kelit ovat saaneet meidän varovaisiksi suuriksi kasvaneiden puiden kanssa. Tuulikaadot olivat tähän mennessä sivunneet mökkimme hiuksen hienosti. Siihen emme voisi kuitenkaan aina luottaa. Tiesimme myös osan pihapuista lahoiksi.

Firmasta ilmoitettiin, että lauantaina (karkauspäivänä 29.2.), kelit olisivat sopivat. Vihdoinkin!

Timber! Puu kaatuu!

Niinpä työkoneet ja metsurit saapuivat pihaamme jo varhain aamulla. Ammatti-ihmisten tehokkaalla rykäisyllä puut kaatuivat rivakasti.

Moottorisaha lauloi pihallamme koko päivän. Suuritöinen pöllien ja oksien kuljetusvaihe kesti iltamyöhään.

Aamulla, kun päivä valkeni, pääsimme ihailemaan lähes risutonta pihaa ja mikä parasta –  avaraa järvimaisemaa.

Kevättalvi on havupuiden suojaamisen aikaa

Ajatuksissani mietin kevään tuloa ”sitten joskus” meiningillä. Mietin, mitä kaikkea teenkään, kun ”sitten joskus” alkaa kevät.

Pihalla pyöriessäni katseeni pysähtyi havupuihin ja alppiruusuihin ja tajusin, että itse asiassa, nyt juuri on se hetki, kun ne kannattaisi suojata. Kevättalvi on juuri nyt. Auringon ja tuulen yhdistelmä saattaa haihduttaa kasviparat kuiviksi käppyröiksi varsinkin, jos niiden juuret eivät pääse imemään jäisestä maasta vettä.

Vedin siten vanhat pussilakanat havupuiden päälle hupuiksi ja muita ohuiksi hiutuneita kankaita rodojen ympärille. Pussilakanasuojaus toimi viime keväänä mainiosta. Pyöräytin kankaat käytön jälkeen pesukoneessa ja viikkasin talteen uusiokäyttöä varten. Ne oli siten helppo napata pestyinä uudelle käyttökierrokselle.

Kevättalvi – lisää havuja myös ruusuille ja salkoruusuille

Kerrankin meillä oli kuusen havuja oikein tuhlattavaksi asti – kiitos puunkaatajien! Syksyllä niitä ei ollut omassa pihapiirissä riittävästi tarjolla.

Napsin kaadetusta kuusesta reilusti havuja kukkapenkkien päälle. Kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi talvehtivat salkoruusun lehtiruusukkeet ovat herkkiä kevättuulelle ja paahteiselle kevätauringolle. Olen monta talvesta selvinnyttä alkua menettänyt vielä myöhään keväällä. Kunpa malttaisin pitää havuja riittävän pitkään näiden herkkisten päällä!

Pelakuiden talvettaminen kasvi-kattovalon alla

Pelakuiden ja muiden kasvien talvettaminen on meillä ikuinen pulma. Kasveja on luovasti sijoitettu ikkunoille, hyllyille ja kellariin. Tila ei kuitenkaan koskaan riitä kaikille aarteille.

Syksyllä päätin ”oikaista” tässä asiassa oikein kunnolla. Ostin lähimarketista led-kasvilampun (2300 candela, 800 lumen ja 10W, luki paketissa). Lampun hinta oli vain noin 14€. Eli kyseessä ei todellakaan ollut mikään kallis hifistelyvalo.

Kiinnitin lampun mökin välikön kattoon tavallisen kattolampun tilalle. Kasasin talvehdittavat kasvit lattialle ja jätin valon päälle talveksi. Valojen palaminen arvelutti, mutta lohduttauduin sillä, että Led-lampun käyttö ei nosta sähkölaskua nimeksikään.

Kasvit ovat viihtyneet uudessa talvehtimispaikassaan hienosti!

Vaikka kasvivalo on katossa ja siten parin metrin etäisyydellä kasveista, ne ovat näemmä saaneet riittävästi valoa. Mökkimme on 7 asteen peruslämmöllä, mikä on sopiva lämpötila kasveille. Pelakuut ovat vehreitä ja tekevät harvakseltaan kukkiakin. Muutama kellarissa rähjääntynyt kasvi on vironnut ”kuolleista” saatuaan siirron välikön lattialle.

Tämän helpon talvettamiskikan aion toteuttaa jatkossakin. Toukokuussa vaihdan lampun jälleen tavalliseksi valoksi ja syksyllä taas kasvivaloksi. (Tämä on ehkä sitä ”naisen logiikkaa”.)

Pohjavesi nousee ja nousee – meidän kellariin

Viikonlopun kääntyessä kohti loppuaan, teimme rutiinikurkistuksen keittiön alla olevaan hillokellariin. Saimme sätkyt. Sateisen talven myötä pohjavesi on jatkanut nousemistaan siinä määrin, että kellarimme lattia lainehti. (Näin on kuulemma käynyt kerran aiemmin 25 vuoden aikana, itse en tosin muista moista.) Vettä oli kellarin lattialla parikymmentä senttiä.

Vedimme kumisaappaat jalkaan ja käärimme hihat. Kannoimme kellarista kymmeniä ämpäreitä vettä. Sisko äyskäröi vettä ämpäreihin ja minä raahasin ämpäreitä portaita ylös yläkertaan. Loput vedet saatiin pois pumpun avulla. Vedimme letkun kellarin portaita ylös ja keittiön ikkunasta ulos. Olipa sekin näky kylätiellä kulkeville ohikulkijoille.

Kylätalomme täytti 2 vuotta – kahvihetki päätti viikonlopun

Kevättalven viikonloppu päättyi sunnuntaikahveilla kylämme kylätalolla. Kylätalo täytti kaksi vuotta. Miten aika onkaan mennyt nopeasti! Kylätalon talkoohenkinen ydinporukka on pannut tänä aikana tuulemaan niin remontin kuin yhteisten tapahtumien järjestämisen merkeissä. Yhteistyö on totisesti voimaa!

Ilmoittauduimme siskon kanssa kevään ja kesän talkoisiin. Ainakin kylätalon ikkunoiden kunnostustyö vaatii lisää työkäsiä – ehkä tällaiset vähän kömpelömmätkin käyvät. Saimme myös itse ehdottaa kylätalolle aktiviteetteja. Ehdotimme metsästäjätutkinto-kurssia. Näimme itsemme jo mielikuvituksissamme kantamassa omenoita peuroille riistanhoidon merkeissä. Se olisi huippua!

Tosin eniten huippua on saada olla mukana ihan kaikessa kylätalotohinassa yhdessä mukavien ihmisten kanssa. Kyläkekkereiden herkkupöytä on katettu – astukaa peremmälle!