Voihan minttu. Teimme aloittelijan virheen perustaessamme yrttimaata itse nikkaroimiimme kasvilavoihin. Kaikki tekijät (sijainti, tukevat kasvilavat, kunnon pohjatyöt, terhakat taimet) olivat kunnossa. Aluksi kaikki sujui hyvin. Yrtit kukoistivat ja iloitsimme siitä, miten kätevästi pääsimme napsimaan vihreitä makuja kesän risottoihin ja pastanyytteihin. Lipstikka kukoisti korkeana ja viinisuolaheinäkin talvehti sopuisasti. Pulmaksi osoittautui minttu.

Minttu on helppo kasvatettava

Mintun kasvatuksessa ei voi epäonnistua. Minttu viihtyy kosteassa ja multavassa maassa, tosin meidän mökillä se todistetusti viihtyy ihan missä tahansa. Puolivarjoisa paikka on sille erityisen mieleen. Lämpimällä kasvupaikalla muodostuu (mintulle suotuisissa oloissa) tuoksuvia eteerisiä öljyjä.

Mintun maku ja tuoksu vaihtelevat lajikkeen mukaan

Meidän minttu ei taida olla mikään kovin jalostettu versio. Se on pikemminkin jotain sitkeää maatiais- tai ”perusminttua”, jota on kasvanut puskina vuosikymmenten ajan. Mökkiminttumme on tummaa, vahvavartista, korkeaa ja tanakkaa sorttia.

Minttua on monia eri kantoja. Maku ja tuoksu vaihtelevat sen mukaan. Puutarhaliikkeistä saa erilaisia jalostettuja lajikkeita. Nuuhkimalla löytyy oma lempiminttu.

Minttulajikkeet risteytyvät helposti keskenään. Silloin niiden maku ja tuoksukin muuttuvat. Jos asialla on kasvattajalle merkitystä, minttuja kannattaa kasvattaa hieman erillään toisistaan.

Minttu leviää tehokkaasti juuriversoista – siis supertehokkaasti!

Jos haluaa rajata mintun kasvutilaa, se pitää istuttaa rajattuun tilaan. Jos upotat maahan ruukun tai saavin, tee pohjaan reikiä, jotta vesi ei jää lillumaan sinne. Minttu ei viihdy (kuten ei juuri mikään kasvi) liian märässä kasvualustassa.

Jos mintun rajaaminen puutarhassa toteutetaan huolimattomaksi, se leviää silmänkantamattomiin. Mintun pintajuuret puikkelehtivat maahan upotettujen esteiden ali ja yli. Minttu myös tukahduttaa muun kasvillisuuden alleen. Meidän yrttipenkissä ei tällä hetkellä ollut muuta kuin minttua. Jopa vahva ja korkea lipstikka alkoi jäädä häviölle.

Ainoa vaihtoehto oli luovuttaa ja jättää vanha yrttimaa röyhkeän mintun haltuun. Perustaisimme uuden yrttimaan ja mintulla ei olisi sinne pääsyä.

Monivuotisille yrteille oma yrttitarha 

Esikkomökillä yrtit viihtyvät kiviröykkiössä lämpimän kiven kyljessä. Suuri suosikkimme suolaheinä leviää ja tuottaa runsaasti satoa. Ylipäätään kasvit viihtyvät kivenlohkareiden katveessa. Iso kivi varastoi lämpöä ja antaa suojaa tuulelta. Viileinä öinä ja vielä myöhään syksyllä kivi luovuttaa lämpöä kupeessaan kasvaville kasveille.

Mistä kivikehä yrttimaalle?

Tämän innoittamana päätimme tehdä Louhikko-mökille (kylätien toiselle puolelle) saman henkisen yrttimaan. Sopivan paikan löytyminen vei vähän aikaa. Saapastelimme pitkin pihaa ja tutkimme kiviä eri vinkkeleistä.

Mintuttoman yrttimaan paikka löytyi vanhasta nuotiopaikasta

Ainoa sopiva kivenselkä löytyi lopulta vanhasta nuotiopaikastamme. Nuotiopaikka sijaitsi keskellä pihaa, jasmiinipensaan katveessa. Olimme polttaneet siinä kymmeniä kuutiota risuja ja oksia. Myös savustuslaatikko oli tuprutellut siinä aika ajoin. Välillä olimme huolestuneina vilkuilleet lähellä sijaitsevaa rantasaunaa ja toivoneet, etteivät kipinät lennä sinne. Nyt sekin vaara poistuisi, kun lopettaisimme pyromaanitouhut rakennusten lähellä.

Nuotion tyhjennys ja yrttimaaksi muuttaminen

Lapioimme muutaman kottikärryllisen verran tuhkaa ja hiiltä nuotiopaikasta. Kuumuus oli pilkkonut nuotiopaikan taustana olevaa isoa kiveä ja terävää kiviainesta löytyi tuhkan seasta.

Vaikka nuotiopaikka oli tuhanteen kertaan kärvennetty, peitimme pohjan suojakankaalla. Yrttimaan reunoille kannoimme kiviä ja vedimme kehän sisäpuolelle mansikkakatekangasta estämään mullan valumisen kivikehän läpi.

Mullat kivikehään ja ensimmäisten yrttien istutus

Yrttimaan tekeminen ei vienyt aikaa kuin hetken. Kärräsimme rikkaruohoista puhdasta multaa kivikehään ja siirsimme ensimmäiset yrtit uuteen kotiin. Kaivoimme vanhan lipstikkamme minttujen seasta ja puhdistimme sen huolella mintun juurista. Istutimme sen maatuneen hevosenlannan höystämänä kunniapaikalle ison kiven eteen. Ruohosipulia, viinisuolaheinää, rakuunaa ja timjamia meni kyytipojiksi.

Uuteen yrttimaahan kylvetään vielä suolaheinää. Keskellä kivikehää on myös yksi lehtikaalin alku. Niitä joudutaan tuholaisten pelossa hajasijoittamaan eri kasvupaikkoihin. Myös mäkimeiramikasvusto siirretään perennapenkistä tänne.

Yksivuotiset yrtit, kuten tilli, kasvatetaan kasvilavassa. Basilikat pysyvät keittiön ikkunalla, sillä ne ovat niin ronkeleita lämmön suhteen.

Minttu – kyllä sinustakin tykätään!

Villi ja vapaa minttu saa kasvaa ja levitä omaan tahtiin. Minttupuskan takana asustelee naapurin lammaslauma, joka saa halutessaan sekin siitä osansa. Minttu on mahtava mauste marinadeissa, jonne sitä voi kitsastelematta laittaa. Meillä mintusta tehdään lammaspaistin kylkeen mojovia vihtoja.

Olemme myös kerran vuosia sitten suuren minttumäärän innoittamina pitäneet ”luomu-mojito” –kutsut.  Kaikki naiset pitivät meidän mintuista.

Myöhemmin…

Juhannuksen alusviikolla minttu oli ottanut haltuun sille luvatun kasvualan kokonaan. Leviäminen jatkuu varmasti naapurin lammasaitauksen puolelle…