Tiesitkö, että vesikattoa kutsutaan talon viidenneksi julkisivuksi?
Siksi sillä on suuri vaikutus talon yleisilmeeseen.
Kun Esikko-mökkiä ympäröivät pensaat ja köynnökset sekä katon päälle kaartuvat puut oli saatu raivattua pois, pääsimme ensi kerran silmäilemään mökkiämme kokonaisuutena (viimeinkin myös tuota viidettä julkisivua).
Seinät ja ikkunat eivät kaivanneet kunnostusta. Ne näyttivät siisteiltä ja niissä oli hyvä maalipinta. Mutta entä se vesikatto?
Luonto oli käynyt vesikaton kimppuun
Sen sijaan vesikaton kunnosta ei ensi silmäyksellä saanut varmuutta. Katto oli peittynyt puiden oksista, lehdistä ja havuista. Eteläjulkisivun puolella kasvanut villiviini oli työntänyt lonkeroitaan peltikatteen väliin ja irrottanut osan kattopelleistä. Räystäskourut olivat täyttyneet lehdistä ja sammalesta. Edellisvuosien runsaslumiset talvet olivat tehneet myös tuhoa. Vesikourut olivat vääntyilleet lumen painosta. Katolle johtavat tikkaat olivat vihertävän kasvuston peittämät.
Tiesimme, että vuotavat vesikatot olivat yksi suurimmista kiinteistöjen ongelmien aiheuttajista. Kattojen kunnossapidolla ja ajoissa tehdyillä korjauksilla estettäisiin mahdollisten ongelmien leviäminen talojen rakenteisiin.
Vesikattomme vaati silminnähden puhdistusta ja kunnostusta.
Umpeen kasvaneet räystäskourut tyhjennettiin. Syöksytorvet puhdistettiin sinne kertyneistä risuista ja lehdistä.
Kattopeltien naputtelua ja muuta pientä paikkailua
Sisäänkäynnin vieressä kasvaneen villiviinin lonkerot olivat luikerrelleet kattoelementtien alle ja väännelleet peltilevyjä irti aluskatteesta. Poistimme kattolevyjen alle eksyneet lonkerot ja naputtelimme ylösnousseet naulat paikoilleen.
Osa vesikourujen kiinnikkeistä oli irronnut ja edesauttanut kourujen vääntyilyä. Ruuvasimme irronneet kiinnikkeet paikoilleen ja oikaisimme vesikourut. Kannakkeita säätelemällä saimme kouruihin myös tarvittavat kallistukset.
Talotikkaat vihreästä valkoisiksi – ilman maalia
Näillä pienillä täsmäkorjauksilla saimme vesikaton tämän kesän osalta kuntoon.
Ensi kesänä katon kunnostus jatkuu, sillä silloin sitä odottaa maalaus.
Sadevesien johtaminen kauemmas talosta – betoniset kouruelementit
Kun rännit oli saatu kuntoon, oli aika palata maan pinnalle. Hallitusti alas johdetut sadevedet piti vielä saada johdetuksi kauemmaksi rakennuksesta. Tarkoituksena estää vesiä lätäköitymästä rakennuksen vierustoilla.
Tähän tarkoitukseen päätimme käyttää betonisia kouruelementtejä.
Jälleen kaivettiin maata
Ensimmäisen haasteen toi rakennuksen ympärillä oleva maaperä. Pienen multakerroksen alta paljastui kiviä, kiviä ja lisää kiviä.
Nyt odottelemme sateen alkamista. Pääsisimme näkemään, kuinka kourut käytännössä toimivat.
(Myöhemmin: Arvasin oikein. Vihertäjä kävi salamana laittamassa kastelukannut räystäiden alle. Viime kesänä sadevesi on liian kallisarvoista maahan johdettavaksi….)
Vihertäjän kommentti:
Parasta meidän kimppamökkeilyssä
on siinä, että mökkiporukkamme kiinnostuksen kohteet ja ennen kaikkea taidot suuntautuvat totaalisen eri alueille. Mökin vesikaton, rännien tai kivipesien kunto eivät ole aiheuttaneet aivoissani mitään reaktioita. Olen ihaillut kauniisti hehkuvaa vihreää sammalta, joka kurkottaa ulos vesikourusta. Olen miettinyt, onko se rahkasammalta vai karhunsammalta. On mahtavaa, että Tuunajaa ja Fiksaaja puuttuvat sellaisiin kunnostusasioihin, jotka ovat ehkä perinteisessä mielessä niitä ”tylsiä” (ainakin minusta). Niitä, joita voi siirtää tulevaisuuteen. Kunnes eräänä sadepäivänä pitää hakea saunasta pesuvati olohuoneen lattialle. Silloin, kun kuuluu ”tip tap” (eikä tonttujen toimesta).
On kai se uskottava. Vesikatto on talon viides julkisivu, eikä sittenkään se puutarha:)
Se on mahtavaa, että on osaajia joka lähtöön! 🙂 Itsekin olen ihan H. Moilasena aina kun on joku remppahomma, josta en ymmärrä yhtikäs mitään… Kyl mie teen jos joku neuvoo, mutta itte en ainakaan mittaile mitään, kun ei tuo hahmotuskyky aina ihan toimi. 😀
Juuri näin. Onneksi meillä työnjako mökillä tapahtuu luontevasti. Hauskinta on toki tehdä yhdessä, se on selvä!