Tammikuussa kylvetyt ”ensimmäisen aallon” taimet koulitaan näinä aikoina. Helmikuussa olen pitänyt sisäkylvöissä taukoa, sillä viikon hiihtolomareissu aiheutti ihan riittävästi taimikastelun puolella harmaita hiuksia. Kotijoukoiksi jäävän jälkikasvun menot olivat niin moninaiset, että päädyin raahaamaan kaikki taimeni ”mummolaan hoitoon”. Isoäidille näet ei tarvinnut lähettää WhatsApp-muistutusviestejä taimien kastelusta. Vanha puutarhakonkari hoitikin homman ”vasemmalla kädellä”.

Tästä viisastuneena taidan ensi vuonna aloittaa kylvöt vasta talviloman jälkeen – kyllä ne ehtivät kunnon kasvuun silloinkin.

Orvokin siementen itäminen pimeässä 

Orvokin kylvämisessä olen ensikertalainen, joten luin mielenkiinnolla siihen liittyviä ohjeita. Orvokin idättämisen ohjeet vaihtelevat. Vuosien takaisessa lehtijutussa kokenut puutarhuri ohjeistaa idättämään orvokit pimeässä. Toimin sen mukaan, vaikka toisenlaisiakin ohjeita oli jaossa. https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Kaiva-siemenpussit-esiin-nyt-ja-t%C3%A4ydenn%C3%A4-taimilla/417223

Hyvä orvokin siementen idättämisvinkki löytyi Hernepensaselämää-blogista: https://www.kotipuutarha.fi/hernepensaselamaa/2018/02/19/tarhaorvokin-ja-kellokoynnoksen-esikasvatus/. Kokeilin sen pohjalta orvokin idättämistä kostean talouspaperin välissä. Sujautin orvokin siemenet paperilautaselle kahden märän talouspaperin väliin ja vedin muovihupun päälle. Kylvölautaset laitoin pimeään muhimaan. Talouspaperin välistä siirsin siemenet kylvöastian multaan, jossa ne lähtivät kasvattamaan sirkkalehtiä. (Aion tänä keväänä kokeilla myös ns. kylvölautalla idätystä: https://www.kekkila.fi/artikkelit/siementen-lauttaidatys/.)

Osan siemenistä kylvin suoraan multaan.  Liotin siemeniä ensin vesilasissa, jotta ne kostuisivat kunnolla. Multalaatikot laitoin niin ikään muovihupulla suojattuna pimeään.

Kummallakin tavalla siemenet itivät reippaasti yhtä lajia lukuun ottamatta. Antiikkisen rusehtavan ”Velour Chocolate Frost” -orvokin siemenet eivät antaneet kuukaudenkaan kuluttua elonmerkkejä. Laitoin asiasta myyjälle viestiä ja odotan yhä vastausta siihen, mikä meni pieleen. Toisaalta orvokin alkuja on niin miljoonasti, ettei yhden siemenpussin hävikki haittaa menoa.

Puhtaat kylvöastiat ja puhdas multa – siis puhtaus on se juttu

Tarjolla on tällä hetkellä runsaasti erilaisia multalaatuja ja kasvatusalustoja. Itse en mitenkään hifistele tällä rintamalla.

Kylvöastioina käytän kotitalouden kierrätysastioita, jotka pesen ennen käyttöä. Kerran käytetyt likaantuneet kierrätysastiat lajittelen käytön jälkeen muovijätteisiin tai poltan pahviset astiat saunan sytykkeinä.

Uutena juttuna olen tehnyt ekologisia sanomalehtipotteja. Sanomalehtipotit viehättävät tällä hetkellä erityisen paljon, sillä niiden hävittäminen sujuu maatumalla tai polttamalla. Pottien kokoa voi helposti säätää: valitsee vain sopivan kokoisen hylsyn ja päättää potin syvyysmitan.

Mullan suhteen periaatteeni on se, että sen tulee olla puhdasta. (Olen nimittäin kerran tuhonnut taimeni vanhalla bakteeripitoisella mullalla.) Käytän kylvöihin yleensä taimimultaa tai puutarhamultaa, johon sekoitan reilusti paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. Molemmat kasvualustat toimivat mielestäni yhtä hyvin. Samoin pussin pohjalta kaavittu kaktusmulta on ollut toimiva kasvualusta taimille. Koulimisen yhteydessä saatan käyttää pelkkää puutarhamultaa. Pääasia, että multa tulee kaupan multapussista ja on siten puhdasta.

Jännä tuttavuus on taimimulta, joka tuntui sormissa pehmeän pumpulimaiselta. Huomasin, että pussin kyljessä mainitaan mullan seassa olevan sekä mykorritsaa että Gliocladiumia. Olen siis vahingossa aloittanut multahifistelyn! Kiinnostavaa nähdä, mitä kasvit siitä tykkäävät. Ainakin sormissa se tuntui mukavalta. Kasteltaessa vesi humahti mullan läpi helposti ja kosteus tuntui pysyvän siinä hyvin.

Mietin, miten ihmeessä isoäitini sai aikanaan kaikki kukat kukkimaan niin sisällä kuin puutarhassa? Silloin ei ollut olemassakaan kaupan multia. Hän haki mullan todennäköisesti jostain ”navetan takaa”. Ja se toimi aina.

Orvokin minikokoiset taimet koulitaan – aikamoista tuhertamista

Orvokkien tiheä kasvusto täytti pian kylvöastiat. Vaikka alut olivat pieniä, siirsin ne kasvamaan vähän väljemmin.

Tein ”liukuhihnalla” lilliputtimaisia sanomalehtipotteja samalla, kun katsoin televisiosta Hercule Poirotin murhamysteerejä. Käytin muottina kapeaa pippurisirotinta, jotta saisin taimet mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan. Kaksi sanomalehtiarkkia riitti potin seinämän vahvuudeksi, sillä kapean muotin ympäri kiertyi monta kerrosta/kierrosta. Lopuksi maalarinteippipala reunaan ja toinen pohjaan – valmista tuli. Sanomalehtipottien teko-ohjeita löytyy helposti googlaamalla.

Osan orvokin taimista koulin sanomalehtipotteihin, jotka asettelin tiiviisti syvään muovilaariin. Vieri vieressä ne pysyvät paremmin kosteina. Toisen muovilaarin täytin mullalla ja istutin orvokin alut sinne. Saa nähdä, kumpi tapa miellyttää orvokkeja enemmän.

Pelakuut omiin sanomalehtipotteihin

Pelakuun siemenkasvatuksesta ja erityisesti itsekerättyjen siementen kylvöstä olen kirjoittanut blogissani: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuut-itamaan-itsekeratyt-siemenet/.  Nyt pelakuun taimet ovat kaikkien kasvatusvaiheiden jälkeen mukavassa lilliputti-koossa!

Pelakuille tein vähän suuremmat sanomalehtipotit kuin orvokeille.

Potit ovat nyt vieri vieressä muovisissa kierrätyslaareissa. Taimet ovat lähteneet niissä jo vähän vahvistumaan. Myös ne pelakuut, jotka on jätetty kasvamaan alkuperäiseen kylvöastiaan voivat itse asiassa aivan yhtä hyvin. Olen kylmästi päättänyt, etten siirrä pelakuita tämän suurempiin astioihin, sillä yritän optimoida tilankäytön. Kylvöjä kun tehdään maalis- ja huhtikuussa oikein toden teolla.

Latva-artisokka koulittiin syviin astioihin

Latva-artisokan alkuja on parikymmentä. Kylvön tein tammikuun alussa. Viime kesän juurakoita on mökillä maakellarissa talvisäilössä mutta en luota niiden talvehtimiseen. (Kävin joululomalla tutkimassa tilannetta ja näytti siltä, että jotkut jyrsijät olisivat temmeltäneet juurakoiden kimpussa.)

Latva-artisokka kasvattaa pitkän ja vahvan juuren, joten siirsin taimet varovasti syviin raejuustorasioihin. (Purkkeja tulee meille runsaasti erään perheenjäsenen raejuustohimon seurauksena.)

Siirrän latva-artisokan taimet uudestaan toukokuussa täyssyviin maitopurkkeihin ennen kesäkuista ulosistuttamista. Viime vuonna taimet muodostivat maitopurkeissa kunnon juurakot ja tuottivat kasvilavassa hedelmäpähkylöitä. Tämän vuoksi hemmottelen latva-artisokkia kaikkein suurimmilla taimipurkeilla!

Jos haluaa saada varman sadon ja ennen kaikkea yhdellä keruukerralla enemmän artisokan nuppuja, latva-artisokan taimia pitää olla parisen kymmentä. Se taas vie todella paljon tilaa kasvilavassa, sillä yksi latvis kasvaa pituutta ja leveyttä ison puskan verran.  Eli meillä on keväällä jälleen edessä nikkarointia.

Chilipaprika ja paprika – vielä vaiheessa

Chilipaprikat ovat vielä pieninä alkuina ja niiden kouliminen saa odottaa. Voimakkaiden lajien sijasta valitsin miedon lajikkeen siemeniä. Siemenpussissa oli muutama siemen, jotka pitkän jarruttelun jälkeen kuitenkin itivät.

Miedon ”peruspaprikan” taimikasvatukseen kuluu 8-12 viikkoa kylvöstä. Kylvää ehtii siis vielä hyvin maaliskuussakin. Kylvämäni paprikat itivät tehokkaasti ja taimia tuli aivan liikaa. Niistä parhaimmat taimet koulitaan sanomalehtipotteihin heti, kun ehdin kääriä niitä lisää (eli kun pääsen katsomaan lisää murhamysteerejä Yle Areenasta).

Kasvivalot sammuvat pikkuhiljaa

Päivä on pidentynyt silmissä! Kasvivalot ovat porottaneet taimien yllä (välillä yönkin yli) pari kuukautta. En ole ihan varma niiden tehosta mutta ei kai niistä haittaakaan ole. Maaliskuu kun alkaa, valot sammutetaan ja viedään varastoon. Aurinko saa hoitaa loput työt.

Kukkiva yllätys 

Hiihtolomalta palattuani löysin mullanvaihdosta virkistyneen talvikaktuksen kukkimasta. Ei ihan koko komeudessa mutta hyvä yritys tämäkin. Myös toinen talvikaktus yrittää samaa. Vaihdoin reilu kuukausi sitten uudet kaktusmullat molempiin – eli kaiketi sillä mullan laadulla on kuitenkin väliä:)