Nyt kukkii!

Puutarha näyttää parhaat puolensa heinäkuussa. Kasvun voima on valtava. Puutarhuri voi oikeastaan laskea kuokan kädestään ja luovuttaa. Hän on kuin jyrkkää jäärataa laskeva (amatööri) kelkkailija, joka tietää, ettei voi hallita vauhtia enää mitenkään. Lasku päätyy johonkin ennalta arvaamattomaan paikkaan.

Unohdetaan siis heinät ja rikkaruohot ja zoomataan katse kaikkeen väriloistoon ja kukkivaan runsauteen! Iloitaan kesästä ja poikkeuksellisista hellekeleistä.

Louhikko-mökin puutarhassa dominoivat tällä hetkellä punasävyiset kukkijat. Ihaillaan pieni tovi niitä. Nyt lähtee!

Suosikkiperennani on ehdottomasti palavarakkaus. Sen kirkkaanpunaiset kukinnot nousevat uhkeina maisemaa vasten ja muistuttavat meitä siitä, että nyt on kesä. Palavan rakkauden paras kaveri on toinen vertaansa vailla oleva klassikko, sininen ritarinkannus. Väriyhdistelmänä rinnakkain ne ylistävät toisiaan.

Vähän ruusuista

Ruusut ovat kukkineet pitkin kesää. Meillä keskitytään suomalaisiin pensasruusuihin. Muutama matalakasvuisempi ”pikkuruusu” on kuitenkin näiden perinteisempien rouvien seassa – onneksi muuten on.

Heinäkuun helteillä kamera bongasi ihanan Sahara-ruusun. Sahara aloittaa kukintansa oranssina ja muuttaa kukinnot vähitellen läpikuultavan punertaviksi. Kaikki värisävyt ovat upeita!

Myös kirjoapteekkarinruusun punavalkoiset kukinnot avaavat viimeisiä kukintojaan. Kukat muistuttavat väritykseltään ruotsalaisia perinnenameja, raidallisia polkakarkkeja. Meillä kirjoapteekkarinruusu on merkityksellinen senkin takia, että se on istutettu juhannuksen jälkeen samaan kukkaryhmään kuin mihin Fiksaajan ja Tuunaajan rakkaiden koirien (Musta ja Harmaa) tuhkat ripotellaan.

Muita heinäkuussa pitkään kukkivia punaisia ruusuja ovat viime kesänä vanhan kaivon kupeeseen istutettu Henry Kelsey, Flammentanz sekä viimeisiä kukintojaan avaava valamonruusu. Valamonruusu houkuttelee mehiläisiä puoleensa. Surina suurien pensaiden luona on melkoinen.

Vähän malvoista

Perennojen klassikkokaartiin kuuluvat malvat. Ruusumalva aloittaa kukinnan vaaleanpunaisina, korkeina ja pensasmaisina kasvustoina. Meidän ruusumalvat on haettu tätimme puutarhasta naapurista. Ne ovat isoäitimme peruja, hänen vanhoja perennojaan.

Itse asiassa tänä talvena siemenistä kasvatettu kiiltomalva on pitkäkukintaisin kaikista malvoista. Se aloitti kukintansa kesän alussa ja projekti on yhä vahvasti käynnissä.

Unikot – hassut kukkijat

Monivuotiset unikot ovat jo kukkineet. Nyt kukkapenkistä nousevat moniväriset ”jotkin muut” unikot, joita olen sinne (ilmeisesti) siemenpussista huiskauttanut. Lienevät yksivuotisia unikkoja.

Joka aamu löytyy toinen toistaan kummallisemman näköisiä punasävyisiä luomuksia. Aivan kuin lapsena leikittiin äidin vaatekaapilla ”hienoa rouvaa” ja vedettiin jänniä vermeitä ylle muiden naurattamiseksi. Rosoreunaisia, kirjavia ja aika oudonkin näköisiä hentukoita putkahtaa pihaamme. Erilaisuus on voimaa. Unikot ovat tämän kesän ihania yllättäjä.

Sormustinkukista ja joidenkin niiden kummallisista kukinnoista (latvakukinnoistaan outo mostrosa-laji) olen aiemmin blogissamme kirjoittanut. Punaisen kukkakaartin jäseninä myös ne on yhä otettava tähän kategoriaan mukaan. Sormustinkukka kylväytyy villinä ja vapaana, minne sitä huvittaakin mennä. Emme koskaan kitke lehtiruusukkeita pois, sillä on hauskaa katsoa, mistä ne milloinkin putkahtavat esiin.

Akileijat ovat valtaosin jo kukkineet. Näin myös oman pihan ”villiakileijat” sinisinä ja vaaleanapunaisina. Siemenistä kasvatetut taimet (lehto- ja jaloakileija) ovat vasta vahvistumassa. Sen vuoksi otin kuvan punakirjavasta jaloakileijasta tätini puutarhasta naapurista. Näitä meilläkin on ensi vuonna, kun omat taimet pääsevät vauhtiin.

Näsiä, alkukevään ensimmäisiä kukkijoita, ei enää kuki mutta sen sijaan siinä on jo punaiset marjat.

Luonnonkukatkin pääsevät mukaan. Puna-violettina nauhana kukkivat rannassamme maitohorsmat. Ihan mahdoton rikkakasvi mutta annetaan sen vielä hetken aikaa kaunistaa rantaviivaa.

Maksaruohoja on satoja erilaisia. Isomaksaruho on loppusyksyn komistus mutta pienemmät maksaruohot kukkivat keltaisina ja punaisina pitkin kesää. Turkestaninmaksaruoho on oiva maanpeitekasvi, jota meiltä löytyy kummallisista paikoista. Tämäkin maksaruohopläntti on rinteessä, joka on huolella eristetty katekankailla ja puuhakkeella. Katekankaan läpi kun ei minkään pitänyt kasvaa. Kukittuaan tämä saa siirron Esikko-mökin kivenkoloon.

Sokerina pohjalla

Salkoruusut, salkoruusut! Sydämeni valitut. Kaikki maitopurkkiviljelyn sotkut ja vaivat tulevat tuhatkertaisesti maksettua, kun näkee salkoruusun avaavan kukkansa.

Salkoruusun kukat ovat järkyttävän suuria ja kauniita, kukkapenkkien pahimpia kerskailijoita. Tämän kesän heinäkuussa kukintansa aloittavat viime vuonna istutetut veteraanit. Salkoruusun tummin laji on musta negra. Se voidaan määritellä punaisiin kukkijoihin, sillä tarkkaan katsottuna kukat ovat mustan- viininpunaisia. Ehkä.

Vaalean punaisena kukkii yli kaksimetrinen ja kahdeksanlatvainen salkoruusu, pihan superkukkija. Se vasta starttaa kukintaansa ja homma jatkuu pari kuukautta. Se kukkii itsensä läkähdyksiin syyskuun loppuun mennessä. Sen elinkaari päättyy valitettavasti siihen.

Tuijotamme tätä ihmetystä joka päivä yhä ällistyneempinä.

Antaa palaa, tyyppi!