Viime keväänä istutin kymmenisen parsan juurakkoa maahan. Parsan kasvatus on ollut haaveenani pitkään. Parsan alkujen (juurakkopussin) ilmestyminen serkun toimesta kotiovelle sinetöi kasvatuspäätökseni.

Nyt parsan istuttamisesta on kulunut vuosi ja hentoheinäiset huiskaleet heiluvat tuulessa. Parsan kasvattaminen on pitkäjänteistä puuhaa, sillä satoa korjataan ensimmäisen kerran varovasti kahden vuoden päästä istutuksesta. Tämä on mahdollista, kun juurakot ovat olleet näinkin suurikokoisia. Siemenkasvattajalla taival on tuplaten pidempi. Vauhtiin päästyään parsa tuottaa satoa vähintään kymmenen vuotta.

Parsan kasvupaikkaa valitessa on hyvä ottaa huomioon

– parsan kasvatus onnistuu parhaiten lämmössä ja auringossa

– maalajina paras on kevyt kivennäismaa kuten hiekka- tai hietamaa

– vesi ei saa seistä kasvuston juurella (kuten ei missään muuallakaan)

– tuulelta suojaaminen on tärkeää, sillä parsat kaatuilevat helposti

– istutus tehdään syvälle maahan, noin 20 cm syvyyteen ja 40 cm välein

– istutusvaon pohjalle laitetaan kompostia, palanutta karjanlantaa tai muuta maanparannusmassaa

Mitä parsoille on vuoden aikana tapahtunut?

Parsan juurakot istutettiin maahan Louhikko-mökin talon päätyyn vuosi sitten. (Parsan kasvatus oli uusi aluevaltaus, josta kirjoitin blogijutussa: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/kasteltiin-kaivo-tyhjaksi-parsan-juurakot-latva-artisokka-salkoruusu/)

Gijnlim-parsan juurakot olivat suuria, noin 25-30 cm pituisia mustekalamaisia lonkerokasoja. Ne olivat peräisin (enemmän ammattimaisen) parsankasvattajan keväiseltä harvennukselta.

Parsapenkki perustettiin lämpimään ylärinteeseen pitkulaisena kohopenkkinä. Parsapenkki perustettiin puutarhamultaan, johon sekoitettiin hiekkaa ja karjanlantaa.

Kohopenkkiin kaivettiin ”oja”, jonne parsan juurakot aseteltiin jonoon 30 cm välein. Juurakoiden juuret osoittivat samaan suuntaan. Reilun kastelun jälkeen oja lapioitiin umpeen ja jätettiin harjanteeksi.

Ensimmäiset parsan versot nousivat penkistä viikon parin aikana. Kesän mittaan ne venyivät pituutta ja muodostivat aika nopeasti nätin vihertävän hunnun.

Kuivana kesänä parsapenkin kasteleminen oli aika ajoin hoidettava kastelukannun avulla, sillä taivaalta ei heinäkuun aikana tullut juuri pisaraa enempää vettä.

Myös rikkaruohot viihtyvät hyvässä kasvualustassa hienosti. Parsapenkin puhdistaminen rikkaruohoista piti tehdä pariinkin otteeseen kesän aikana.

Talvehtimisen edistämiseksi en tehnyt mitään. Parsan varret kuivuivat ja kutistuivat talven viimoissa kuten kaikki muutkin perennapenkkien kasvit.

Keväällä ihastukseksemme parsapenkistä nousi muutama parsan nuppu. Emme uskaltaneet koskea niihin – kun kerran käskettiin odottaa pari ensimmäistä vuotta. Sen sijaan hehkutimme seuraavan kevään parsajuhlia, joihin ehkä yhdelle meistä riittää muutama parsa syötäväksi!

Tänä keväänä parsan kasvatus jatkuu

Samainen ”parsa-serkku” ilahdutti minua jälleen uudella juurakkopussukalla. Jotta kummallakin mökillä olisi oma parsapenkki, nämä istutettiin kylätien toiselle puolelle, Esikko-mökin pihaan.

Uudet parsat kasvilavaan

Koska Esikko-mökin pihatyöt ovat monelta osin kesken, parsapenkille ei löytynyt sopivaa paikka.  Olemme kevään mittaan rakentaneet Esikon pihapiiriin yrttimaata, joka on muuntunut pikkuhiljaa kasvilavatarhaksi. Pienen aprikoinnin jälkeen parsat päätettiin istuttaa kasvilavaan. Ratkaisu ei ollut itsestään selvä, sillä mielestäni parsoille luontainen kasvupaikka on ”maassa”. Paikassa, jossa ne voivat muodostaa komean viherpuskan osaksi puutarhaa.

Onneksi vielä yksi kasvilava lavatarhassamme oli tyhjillään odottamassa kylvöjä. Kasvilava oli puolisen metriä korkea ja valmiiksi piripintaan täytettynä mullalla. Juurakoiden istuttaminen tapahtui hujauksessa.

Hyvää tuuria oli siinä, että uusi parsalava oli lavatarhan takareunalla. Paikassa, jossa parsat saisivat kasvaa korkeutta aivan rauhassa.

Parsan juurakot vihertävät

Parsan kasvatus etenee tuoreimmillakin juurakoilla hyvin. Kuukausi istutuksesta on vierähtänyt ja hennot vihertävät harsot nousevat mullasta. Katsotaan, siirretäänkö tämä kasvusto myöhemmin johonkin toiseen paikkaan. Nyt parsan alut ovat ”turvassa” omassa kehikossa, eivätkä jää suurten pihaa myllertävien työkoneiden alle.

Parsapenkin kesähuoltoa

Työrintamalla kiireinen alkukesä on näkynyt puutarhassamme. Ensimmäisen kerran juhannuksen aikaan meillä käynnistettiin trimmeri ja kaivettiin rikkaruohokuokat esiin. Työtä on totisesti riittänyt. Myös parsapenkki ja sen reuna-alueet olivat päässeet huonoon kuntoon.

Parsapenkki kitkettiin ja siihen kipattiin pari kottikärryllistä maatunutta hevosenlantaa ravinnoksi. Penkin reuna-alueiden pitkät heinät leikattiin sirpillä alas. Parsapenkin reunat laitettiin muutoinkin kestävämpään huoltokuntoon. Sanomalehtikatteen päälle kärrättiin puuhaketta, jotta ruohonleikkuu ympärillä helpottuisi.

Älä istuta parsoja tuuliseen paikkaan

Meidän viime viimevuotiset parsat ovat nyt siellä missä ovat. Ohje välttää tuulista kasvupaikkaa taisi unohtua istutusvaiheessa. Parsat on nyt tuettu kepeillä, jotta pitkät ja hennot varret eivät lakoaisi pitkin maata.

Tänä keväänä ja alkukesästä on ollut muutenkin kovin tuulista. Tuntuu siltä, että tuulisuus vain yltyy vuosi vuodelta. Se on asia, johon olemme pihan suunnittelussa alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tuuli vie hentojen kasvien kasvuvoiman kuivattamalla ja riepottelemalla niitä. Korkeiden suojaseinämien istuttaminen kriittisiin kasvupaikkoihin onkin yhä enemmän mielessämme.

Onnea kaikille parsan kasvatukseen!