Monesti sanotaan, että talon sisäänkäynti antaa viitteitä siitä, mitä sisällä odottaa. Nyt kun uusi Esikko-mökkimme on viimeinkin saatu sisäpuolelta kuntoon, emme halunneet pation kautta tapahtuvan sisäänkäynnin antavan ohikulkijoille vääränlaista mielikuvaa vasta remontoiduista sisätiloista.
Ulko-oven edessä patiollamme seistessä tuli mieleen kolkuttelu Ryysyrannan porstuassa.
Esittelemme tässä blogikirjoituksessa pation kunnostuksen eri vaiheet ja työtavat. Kuvat kertovat parhaiten, miten etenimme.
Torjuva sisäänkäynti piti saada kutsuvammaksi
Kaksi kerrosta vanhaa hilseilevää maalikerrosta piti hioa pois.
On tullut aika ottaa haltuun patio eli aletaan töihin!
Suojavarusteiden käyttö erityisesti hiontavaiheessa oli välttämätöntä. Hienojakoisen pölyn määrä oli suuri ja hiomakoneen aiheuttama meteli oli kova.
Ensin hiotaan betoniosat
Seuraavaksi hiotaan teräosat kuten kaiteet
Hionnan jälkeen käsiteltävät pinnat pestään
Pesun jälkeen annetaan pintojen kuivua yön yli
Korjausmassan jäädessä kuivumaan aloitettiin kaiteiden maalaus
Kun kaiteiden maalipinnat olivat kuivuneet, aloitettiin betonipintojen kittausten hionta.
Hiontaan käytettiin hiekkapaperia. Hiontapölyt poistettiin huolellisesti harjaamalla ja aloitettiin maalaus.
Enää puuttuu loppusilaus
Ja kun maalia jäi jäljelle…
Nyt kaivon kannella asustaa leppäkerttuperhe, joka seuraa uteliaana tulevia pihapuuhiamme.
2 thoughts on “Pation kunnostus 60-luvun henkeen”
Siistiä jälkeä. 🙂 Ihana tuo punainen kaivopumppu, pirteä väriläiskä. Kuunliljojako tuohon eteen istutettiin? Niitä joutuu sitten välillä jakamaan, kasvavat aika tiheiksi. Mie näin jo sieluni silmin rivin pioneita tuossa. 😀 Mutta kaunista yhtä kaikki, vanhaa tunnelmaa!
Siististä jäljestä voi kiittää siskoa ja hänen kaveriaan. Minun osuus oli ”pikkupuuhastelu” jossain välissä:) Kuunliljaa tosiaan laitoin pation eteen. Meillä on sitä suuria kasvustoja. Jakaminen lapiolla vaatii voimaa, sillä juurakot ovat sitkeitä. Hypin lapion päällä ja lehdet sinkoilivat ympäriinsä. Ei ehkä ihan pro toimintaa:) Pionit olisivat olleet ihania – mutta yritämme pitää perennat helppoina Esikko-mökin pihalla. Ja se pumppu on aivan ihana! Ja punainen!
Siistiä jälkeä. 🙂 Ihana tuo punainen kaivopumppu, pirteä väriläiskä. Kuunliljojako tuohon eteen istutettiin? Niitä joutuu sitten välillä jakamaan, kasvavat aika tiheiksi. Mie näin jo sieluni silmin rivin pioneita tuossa. 😀 Mutta kaunista yhtä kaikki, vanhaa tunnelmaa!
Siististä jäljestä voi kiittää siskoa ja hänen kaveriaan. Minun osuus oli ”pikkupuuhastelu” jossain välissä:) Kuunliljaa tosiaan laitoin pation eteen. Meillä on sitä suuria kasvustoja. Jakaminen lapiolla vaatii voimaa, sillä juurakot ovat sitkeitä. Hypin lapion päällä ja lehdet sinkoilivat ympäriinsä. Ei ehkä ihan pro toimintaa:) Pionit olisivat olleet ihania – mutta yritämme pitää perennat helppoina Esikko-mökin pihalla. Ja se pumppu on aivan ihana! Ja punainen!