Pakkanen paukkuu ja lumikasojen huiput jatkavat kohoamistaan. Talvi ei anna periksi. Kuitenkin pidentynyt päivä ja keskipäivän kirkas valo muistuttavat meitä siitä, että kevättä kohti mennään.

Kauppojen siemenhyllyjen edessä on kuhinaa ja verkkokauppojen välittämät siemenpussit putoilevat postilaatikoihin. Meidän viherhörhöjen kuumekäyrät nousevat päivä päivältä.

Pelakuun siemenet multaan alkuvuodesta

Pelakuun kasvatus siemenestä kukkivaksi kasviksi saattaa kestää puolikin vuotta. Sen takia puuha kannattaa ajoittaa alkuvuoteen, mikäli haluaa ihailla niiden kukintaa kesällä. Tammi-helmikuu on hyvää kylvöaikaa. Itse maltoin hädin tuskin odottaa edes siihen: aloitin ensimmäiset pelakuun kylvöt jo loppiaisena.

Ensi kesänä meillä kukkivat eriväriset pelakuut

Viehätykseni pelakuihin perustuu niiden suloiseen vanhanaikaisuuteen ja kulahtaneiden saviruukkujen nostalgiaan. Sen vuoksi siemenen ostamisen kriteereinä ei ole uusien lajien kerääminen vaan halu päästä nauttimaan erivärisistä kukinnoista ja kasvien kirjavista lehdistä. Esim. Mint Choc-lajikkeen kauneus perustuu juurikin lehtiin: suklaanruskea keskuskuvio yhdistettynä mintunvihreään reunukseen on varmasti hauska lisä kesäkukkien joukossa.

Olen kylvänyt sekä kaupasta ostettuja että itse keräämiäni siemeniä. Siemenpusseista multaan solahtivat seuraavat lajit:

• pelargonium zonale-hybr. horizon-ryhmä (lohenpunainen)
• pelargonium zonale-hybr. horizon-ryhmä (oranssi)
• pelargonium zonale-hybr. horizon-ryhmä (rose-ruusunpunainen)
• pelargoni ”Mint Choc” F1 (kirjavalehtinen vaaleanpunakukkainen)
• pelargoni F2 ”Dancer White” (valkoinen)

”Omat siemenet” on kerätty kahdesta itsekasvatetusta lajikkeesta, joiden jälkeläiset tulevat todennäköisesti olemaan ulkonäöltään erilaisia kuin ”äitinsä”:

• Inspire scarlet (punainen)
• Inspire pink (vaalenpunainen)

Pelakuun siementen kylvö minun tapaan

Laitoin pelakuut itämään aloittamalla kaupan siemenistä. Liotin pelakuun siemeniä vuorokauden verran haaleassa vedessä ennen kylvöä. Kaivoin vanhat taimilokerit (4 x 6 koloa/levy) varastosta ja pesin ne kunnolla ennen käyttöä. Kylvömultana käytin kaktusmultaa, jota oli jäänyt lehtikaktusten mullanvaihdon jäljiltä.

Täytin taimilokerikon kerrallaan mullalla ja asetin kylpyammeen pohjalle, jossa suihkautin lokerikon multineen päivineen ja jätin ”vetäytymään”. (Sain kevyellä suihkautuksella mullan kauttaaltaan sopivan kosteaksi.) Sen jälkeen upotin jokaiseen lokeroon siemenen ja vedin lopuksi taimilevyn päälle muovikelmun. Ja mikä ehkä tärkeintä: merkitsin siemenriveihin nimilaput! Sijoitin muovihuputetut taimilevyt ikkunalaudalle ja suuntasin kasvivalot (joiden tehosta en ole aivan varma) niitä kohti.

Viikon kuluttua alkoi vihertää! Menin aivan pyörryksiin nähdessäni ensimmäisen mikroskooppisen olemattoman idun työntyvän mullasta. Se oli lupaus valosta ja kesästä!

Kaupan siemenet itivät hyvin

Kaupan siemenpusseissa on yleensä vain vähän siemeniä (10 kpl). Vähäinen lukumäärä korvautui hyvällä itävyydellä. Ostopaikasta riippumatta se oli noin 80% luokkaa. Joku laji (rose) iti jopa sataprosenttisesti.

Itsekerättyjen pelakuun siementen kylvö

Loppukesänä itsekerättyjen pelakuiden siementen kylvö olikin huomattavasti jännittävämpää puuhaa. En ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin. Olin pohjatyönä jo aiemmin irrottanut kuivuneista pelakuun kukinnoista huiskuhäntäiset siemenet. (Aiheesta kirjoitin blogissa http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/pelakuun-kasvatus-itse-keratyista-siemenista/)

Sen jälkeen alkoikin pohtiminen: laitetaanko pelakuun siemenet multaan sellaisenaan vai pitääkö niistä vielä irrottaa uloin kuori?

Itsekerätyt siemenet olivat selvästi erilaisia kuin kaupan siemenet. Kaupan siemenistä oli poistettu suojakuori ja ne olivat siten kooltaan pienempiä. Siemenen ulkokuoren poistaminen vaikutti hullun hommalta, sillä en omistanut laserleikkuria (tai mikroskooppia, jolla siemenen näkisi kunnolla).

Aiheesta oli vaikea löytää tietoa. Päätin siten testata molempia kylvötapoja. Ensimmäinen erä kylvettäkööt kuorineen ja tarvittaessa toinen erä ilman kuoria. Toiveena oli, että välttyisin siementen mikrokirurgialta.

Itsekerätyt siemenet multaan kuorineen – ei toimi

Vuorokauden liotuksesta huolimatta itsekerätyt siemenet eivät lähteneet itämään kylvölaatikossa. Odottelin parisen viikkoa. Ilmeisesti kova siemenkuori (tai sen ulkokuori) esti alkion pääsyn sen läpi. Tai vesi ja happi eivät päässeet siemeneen, kuinka vaan. Joku yksittäinen urhea alku nousi mullan pintaan mutta muutoin multalaatikot jäivät tyhjiksi.

Tätä vähän uumoilinkin, joten aloin alistuneena operoida loppuja siemeniä kylvökuntoon mikrokirurgian avulla.

Itsekerättyjen pelakuun siementen suojakuoren irrottaminen – miten?

Pelakuun siemen on pieni muttei onneksi ihan orvokin siemenen kokoluokkaa. Tätä asiaa kiittelin mielessäni, kun aloin yksitellen käsitellä niitä. Pitkulainen siemen muistuttaa muodoltaan kauranjyvää. Uloimpana on tiukka suojakuori, jonka raosta pilkottaa varsinainen siemen.

Pyörittelin pelakuun siemeniä sormissani, mikä ei vielä irrottanut suojakuorta. Tällä operaatiolla sain vain kuivan mujun pöllyämään lattialle. Seuraavaksi kokeilin irrottaa liotetuista siemenistä suojakuorta (ikään kuin keitetyistä manteleista). Tämä onnistui parin siemenen kohdalla, mutta muutoin pehmenneet siemenet tuppasivat menemään rikki.

Lopulta alistuin ja pinsettien ja kynsien avulla rapsutin suojakuoret irti siemenistä yksi kerrallaan. Työ oli hidasta mutta en halunnut luovuttaa kokeilun tässä vaiheessa. Jokainen arvokas puhdistettu siemen vietiin kuin suurikin aarre pinseteillä purkkiin. Kirjavalle räsymatolle lentänyttä siementä etsin harmistuneena kuin kadonnutta kruununjalokiveä. (Tässä vaiheessa lähipiiri pudisteli päätään.)

Enää en ihmetellyt, miksi kaupan siemenpussissa oli vain muutamia siemeniä. Sen sijaan ihmettelin, miksi ne eivät olleet sen kalliimpia. Olisi muuten kiva tietää, miten tämä vaihe hoidetaan siemenfirmoissa ammatillisemmin ja tehokkaammin.

No nyt! Itsekerätyt pelakuun siemenet itivät komeasti!

Liotin kuorittuja pelakuun siemeniä ennen kylvöä. Osa kylpi vesilasissa ja osa vettyi kostean talouspaperin välissä muovihupun sisällä. Lopputulos oli kumpaakin tapaa käyttäen sama. Multaan päästyään siementen kehittyminen sirkkalehdiksi tapahtuikin sitten hetkessä!

Eli jos kylvät itsekerättyjä pelakuun siemeniä, toimi seuraavasti. Irrota siemenet kukkatertun piikeistä, poista siemenen ympäriltä suojakuoret, liota 1-2 vuorokautta vedessä tai kostean talouspaperin välissä. Kylvä siemenet kylvömultaan. Sirkkalehdet nousevat muutamassa päivässä muovilla peitetyssä kylvöastiassa.

Kolmiviikkoiset pelakuun alut

Taimilokerikoista työntyvät nyt kolmiviikkoiset alut, jotka kasvattavat jo uusia sirkkalehtiä. Seuraavaksi siirrän niitä isompiin kasvuruukkuihin. Vielä ei ole kiire, sillä hupsista – pelakuun alkuja alkaa olla erilaisten kokeilujen jälkeen kymmenittäin ja ne mahtuvat vielä kätevästi tilatehokkaisiin taimilokerikkoihin.

Alan siis miettiä ystäväpiiristäni pikkutaimilleni uusia koteja. Sellaisia, jonne voisi muuttaa jo alkuvuodesta. Uudet avaamattomat siemenpussit odottavat pöydälläni ja seuraaville kylvöille tarvitaan tilaa. Orvokit, latva-artisokat ja paprikat ovat jo nekin pienillä aluilla.

Pelakuut itämään – kannattaako nähdä vaivaa?

Pelakuun kasvatus siemenestä on helppoa ja palkitsevaa. Helpompaa on ilman muuta lisätä pelakuita pistokkaista, joita syntyy ihan itsestään, kun talvehtineita pelakuita lyhennetään ja siistitään.  Itsekerättyjen pelakuun siementen kylvämisen hauskuus on siinä, että niistä saattaa kasvaa uusi, ennenäkemätön lajike. Siinä toivossa viherhörhö jaksaa uupumatta rapsutella mannaryynin jyvän kokoista siementä.

Kannattaa ainakin kerran kokeilla tätäkin hassutusta:)