Sadonkorjuu on aina hauskaa!

Tänä syksynä olemme nauttineet sadonkorjuusta ehkäpä enemmän kuin koskaan aiemmin. Suurella, onnistuneella tai erikoisella sadolla emme voi kehuskella. Ihan kaikesta kasvusta emme voi edes ottaa kunniaa, sillä luonto on toiminut suurimpana puutarhamestarina. Mukavinta tänä kesänä on ollut se, että olemme tehokkaasti hyödyntäneet puutarhan tuotoksia ja jopa kokeilleet uusia ruuanvalmistusohjeita.

Puutarhamme antimet edustavat aika tyypillistä suomalaista mökkiviljelyä. Raparperia, herukoita ja omenoita tulee ihan itsestään. Kasvilavassa kasvavia taimia sen sijaan on pitänyt huoltaa ainakin kastelukannun kanssa.

Myös me edustamme aika tyypillistä suomalaista mökkiviljelijää. Hyötypuutarhaan panostaminen vaihtelee kelien ja muiden kesäkiireiden ehdoilla. On kiva yllätys, jos kasvimaa tuottaa jotain. Kovasti ei harmita, jos viljelyt menevät poskelleen.

Raparperi – hyvästi vyötärö

Ikivanha raparperimme on vuosikymmenten takaa. Se kasvaa muhkeana pensaana katajan juurella. Raparperin käyttö alkaa siitä hetkestä, kun ensimmäiset punavartiset tapit nousevat maasta. Viimeiset varret katkotaan loppukesällä.

Raparperimme ainoa käyttötarkoitus on tehdä siitä piirakkaa. Kesä ilman raparperipiirakkaa on mahdoton ajatus. Leivomme uuden piirakan heti, kun edellinen on loppumassa. Eli joka päivä, sillä syömme sitä monta kertaa päivässä. Raparperipiirakkaa syömme vaniljakastikkeen kanssa, jota meillä on tölkkikaupalla jääkaapissa.

Raparperipiirakan syönti on niin totaalista, että joudumme tämän takia menemään aina aamuisin sauvakävelylenkille sulattaaksemme tulevan päivän piirakat.

Omenia, omenia

Tänä kesänä omenasato kypsyi poikkeuksellisen terveenä ja runsaana. Louhikko-mökillä on sekä kesä- että talviomenoita. Monena vuotena sato on ollut madonsyömää ja kelvotonta. Nyt kesäomenoita on voinut popsia heinäkuun lopusta alkaen. Talviomenat alkavat nyt syyskuussa kypsyä. Niitä varastoimme pienen erän viileään mökkikellariin.

Omenahillon tekeminen on ollut suunnitelmissa mutta rahkeemme eivät ole siihen riittäneet. Sen sijaan olemme jakaneet omenoita tuttaville ja mikä tärkeintä: leiponeet omenapiirakoita. Raparperin varsien muuttuessa täplikkäiksi ja tikkuisiksi omenat ovat korvanneet ne. Omenapiirakkaa syömme vaniljakastikkeen kanssa ja tietenkin monta kertaa päivässä. Joudumme siten elo- syyskuussakin sauvakävelemään aamuisin.

Viinimarjat – kestohitti

Louhikkomökillä on tusinan verran herukkapensaita kahdessa rivissä. Kesän mittaan kuulin usein jonkun manaavan: ”Tänä kesänä pensaat eivät tee kuivuuden takia marjoja. Herukat tarvitsevat vettä kypsyttääkseen marjat.” Väärin. Tänä kesänä herukat tuottivat komean sadon kuivuudesta huolimatta.

Pidimme parina viikonloppuna marjanpoimintasulkeiset ja mehumaija porisi jatkuvalla syötöllä keittiössä. 52 punaherukkamehupulloa varastoitiin mehukellariin. Mustaherukat sen sijaan pakastettiin.

Viinimarjamehua kuluu mökillämme valtavat määrät. Se on perusjuomamme, jota on aina kannussa pöydällä. Mustaherukoiden pehmeä maku taas on toimiva marja- ja hedelmä smoothieissa, joita pöräytämme blenderillä. Terveelliset smoothiet eivät kuitenkaan saa meitä vieroittautumaan makeista piirakoista.

Yrtit ihanaiset

Viime kesänä meille rakennettiin yrttilava, mikä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Yrtit ovat nyt samassa laarissa ja ne ovat helposti saatavilla.

Minttua, rosmariinia, sitruunatimjamia, ruohosipulia, persiljaa, tilliä ja lipstikkaa on ripoteltu reippaasti patoihin ja kattiloihin. Niistä on tehty ruuanlaittoon myös yrttiliemiä. Itsetehtyjen pastanyyttien täytteenä olemme käyttäneet tahnaksi murskattua pecorino-juustoa ja erilaisia ”sitä sun tätä” yrttejä.

Lempiyrttimme on ehdottomasti lipstikka eli liperi. Sen mausteisen vahva maku toimii niin keitoissa, risotoissa kuin lihapadoissakin. Lipstikkakimppuja roikkuu jopa keittiön kattokruunussa inspiroimassa meidän ruuanlaittoa.

Jättikurpitsat riemastuttavat

Jättikurpitsassa kaikki on jättiä. Keltaisen jättikurpitsan kymmenmetriset lonkerot ovat levittäytyneet tonttimme reunoille. Heinäkuussa pitkät versot kietoutuivat puiden ympärille ja lamauttivat naapurin isännän lammasaitauksen sähkönkierron. Erikokoisia sympaattisia kurpitsoja kasvaa lonkeroiden päässä heinien joukossa.

Mutta mitä ihmettä niillä tehdään? Olemme vieneet niitä ystäville tuliaisiksi ja asetelleen kiviaidan päälle koristeeksi. Suurimmasta kurpitsasta Fiksaaja aikoo tehdä syksymmällä halloween-lyhdyn. Se alkaa olla niin iso, että siirtämiseen tarvitaan kottikärryt. Hauskoja kurpitsaohjeita löytyy onneksi netistä. Joitain seuraavista aiomme kokeilla: https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/raaka-aineet/kurpitsa

Kesäkurpitsa – sadonkorjuun helmi

Tämän kesän megakasvaja jokaisen puutarhurin kasvimaalla on ollut kesäkurpitsa. Meillä kolme taimea ovat tuottaneet melkoisen sadon. Loppusyksystä kesäkurpitsat kasvavat massiivisiin mittoihin jopa kahden mökkireissun välissä, eli viikon aikana.

Kesäkurpitsa on suuri suosikkimme, vaikka sen makua pidetään mitättömänä. Silppuamme sitä salaatteihin, teemme keittoja, täytettyjä kurpitsalohkoja, piirakoita ja sujautamme laatikko- ja pataruokien joukkoon. Kesäkurpitsaa löytyy kaikista ruuista, joita valmistamme. Ne myös säilyvät hyvin viileässä. Pari vonkaletta on laitettu viileään kellariin odottamaan tulevaa käyttöä.

Chilit – piti tätäkin kokeilla

Siemenkokeilujen tuloksena kaupunkikotiimme aurinkoiselle ikkunalle unohtui kaksi chilin taimea, jotka ovat tällä hetkellä puolitoistametrisiä ”chilipuita” punaisine palkoineen. Mökillä kasvihuoneessa taas on naapurilta saadut hillitymmin kasvavat taimet, jotka myös tekevät punaisia chilipalkoja.

Chilien kasvatus on muodikasta puuhaa ja kasvatusniksien suhteen hifistelyllä ei ole ylärajoja. Meillä ei ole siihen mitään osaamista. Itsekseen ovat kasvaneet ja tuottavat nyt lajin mukaan joko riippuvia tai pystypalkoisia hedelmiä. Varovaisesti pienennän tulista palkoa ruokiin ja totean, että kerrankin kukaan perheestä ei valita, että tekemäni chili con carne olisi liian mietoa.

Tomaatit – hyvä startti

Kasvihuoneemme kanssa on vietetty harjoituskesä. Kylällä asuvalta tädiltämme saaduista tomaatintaimista on tullut kuitenkin hieman satoa. Ikään kuin eräänlaiset tomaattinäytteet. Aiempina kesinä tomaatin taimet eivät ole ilman kasvihuoneen lämpöä tuottaneet yhtään mitään.

Runsaan tomaattisadon sijaan olemme viisastuneet ja oppineet kasvatuksesta paljon. Ensi kesänä panostamme sellaisiin tomaattilajeihin, joista satoa saadaan varhain. Enää emme tätä mokaa.

Lehtikaali – verraton kasvi

Sain pari lehtikaalin taimea kotiin viemisiksi, kun piipahdin alkukesästä Turun saaristossa tätimme luona. En edes tiennyt, mitä ne olivat. Aluksi yritin kasvattaa niitä kasvihuoneessa, missä ne viettivät aikaansa pieninä muumioina heinäkuun loppuun saakka. Sen jälkeen kimpaannuin ja iskin ne maahan kesäkurpitsojen kylkeen kompostikasaan.

Siitä lähti liikkeelle lehtikaalien kasvuryntäys. Syyskuussa taimet olivat komeita. Nyt niiden lehdet uppoavat keittoihin ja uuniruokiin. Lehtikaali on tuottoisa ja helppo kasvi, jota aiomme ensi kesänä ehdottomasti kasvattaa lisää.

Latva-artisokka – vaivan väärti

Tämä on pähkähullu kasvatuskokeilu, johon on laitettu valtavasti aikaa ja energiaa. Siemeniä istutettiin helmikuussa, taimien kanssa touhuttiin useaan otteeseen pitkin kevättä, kasvilavoja rakennettiin kesäkuussa ja kirvoja tapettiin heinäkuussa.

Elokuussa latva-artisokat kasvattivat korkeisiin varsiin käpymäisiä mykeröitä, joita ilmestyy yhä. Saman vuoden taimien sato on tosin ollut vaatimatonta. Ylpeänä kuitenkin ihailen näitä muutamia kauniita ihmeitä. Niitä on mukava viedä tuliaisina kulinaristi-ystäville.

Talvehdittaminen on seuraava haaste. Juurakot nostetaan maakellariin ja istutetaan uudelleen keväällä maahan. Näin kasvuun pitäisi päästä kunnon etumatkalta. Haaveilen mojovasta sadosta ensi vuonna!

Naapurista tyrnejä

Naapurissamme kasvaa puutarhassa oikea tyrnipensasmetsikkö. Joka syksy meille ystävällisesti tarjotaan mahdollisuutta kerätä tyrnimarjoja pakastimeen. Tyrnimarjoista notkuvat pensaat ovat kauniita ja niin ovat myös käppyräiset oksat. Olemme innostuneet tyrneistä siinä määrin, että istutuimme omaan rantaan muutaman tyttö- ja poikataimen. (Emme siis ole innostuneet mausta vaan pikemminkin C-vitamiinin määrästä.)

Kurkku – kasvatusmoka

Kasvatusmokia on paljon mutta erityismaininnan saa kurkku. Niitä tuli vain yksi kappale ja sekin oli syömäkelvoton. Tai emme edes uskaltaneet testata sen makua – oli sen verran epäilyttävän näköinen. Ensi kesänä emme katkaise honteloita taimia istutusvaiheessa, emmekä unohda tukea niiden varsia.

Sadonkorjuu perennan siemenistä

Kasvien siementen kerääminen on jatkunut elokuusta alkaen. Kerääminen taisi riistäytyä minulta käsistä. Siemenistä ropisevia paperipusseja alkoi olla mökillämme haitaksi asti. Onneksi kylätalolla pidettiin syysmarkkinat. Edellisenä iltana pidimme Tuunaaja-siskon kanssa siementen ”säilömisillan”. Tuunaja osallistui projektiin siinä toivossa, että pussit, laatikot ja kirjekuoret ”katoaisivat täältä sotkemasta paikkoja. Näitähän on saunan lauteillakin!”.

Kylämarkkinoille siemenpöytä

Täytimme pieniä nimilapuilla varustettuja pilttipurkkeja siemenillä ja veimme ne kylämarkkinoille. Asetimme siemenpöytään teelusikan, tyhjiä kirjekuoria ja kynän. Kävijä sai ottaa haluamiaan siemeniä ja kirjoittaa kasvin nimen kuoren päälle. Jos halusi tukea kyläseuraa, sai laittaa vapaaehtoisen kolikon kylän lippaaseen.

Oli hauskaa tavata ihmisiä, jotka uteliaina tutkivat siemenpurkkeja. Ilo oli molemminpuolinen, kun joku löysi toivomiaan perennan siemeniä. Sain myös nähdä (aivan vieraitten) ihmisten kännykkäkuvia heidän omista puutarhoistaan. Tämä taisi olla syksyisen sadonkorjuumme parhaita hetkiä!