Kasvien talviteloille siirtäminen tapahtui mökillämme vähän etuajassa, jo syyskuun puolella. Silloin siihen oli sopivasti aikaa. Talvehtimaan laittaminen vie aikansa mutta siinäkin puuhassa on oma viehätyksensä. Juurakko- ja ruukkujensiirtorallia tehtäessä tulee samalla miettineeksi, mitä kesän aikana tuli opittua ja mitä ensi kesänä voisi tehdä toisin.

Daaliat – kesän väsähtäjät

Daalia-intoni ja hehkutukseni sai pahan kolauksen tänä kesänä. Alkutalven esikasvatus oli lupaava. Lähes jokainen juurakko lähti riemukkaaseen kasvuun mökin ikkunalla. Ulkoilmaan siirtyminen toukokuussa sujui myös hyvin. Olin päättänyt kukittaa daaliani suurissa ruukuissa, joita oli kertynyt toistakymmentä. Ajatus oli siirrellä (kuvitteellisesti) upeasti kukkivia daalioita joustavasti paikasta toiseen puutarhassa.

Kukkimaan lähtevien daalioiden ensimmäiset kukinnot lupasivat näyttävää daaliakesää. Sellaista ei tullut. Auringon hellittämätön paahde terassilla rusketti daaliat yksi toisensa jälkeen. Tasaisesta kastelusta ja lannoituksesta huolimatta lehdet kellastuivat ja putoilivat.

Varjoon jääneet yksilöt kukkivat pitkään – ne, joiden varaan ei oltu laskettu mitään. Opin sen, että daaliat pitävät auringosta mutta joku roti on paahteenkin määrällä.

Pilkahduksia muutamista kukkivista daalioista

Daalian juurakot varastoon

Syyskuun puolivälissä päätin laittaa pisteen tämän kesän daaliatouhulle. Leikkasin daaliat juuresta poikki, tyhjensin ruukut mullasta ja laitoin juurakot mataliin pahvilaatikoihin kuivahtamaan terassin katoksen alle. Muutaman daalian jätin tynkänä koemielessä talvehtimaan omiin ruukkuihinsa.

Parin viikon kuivahtamisen jälkeen juurakot ovat nyt sekä hillokellarin lattialla että talon teknisessä tilassa, jossa lämpötila on ympäri vuoden 7 astetta.

Pelakuut, pielikukat – pitkänmatkan kukkijat

Siemenkasvatetut pelakuut (vaaleanpunainen Inspire pink ja punainen Inspire Scarlet) jatkoivat kukkimista kärsivällisen pitkään.

Tuntui raakalaismaiselta kertoa niille, että nyt alkaa riittää. Huoli äkillisistä hallaöistä vahvisti päätökseni siirtää pelakuut sisälle, olohuoneen ikkunalle valoon. Siistin kukat ennen siirtoa ja poistin kuolleet lehdet ja kukinnot. Lisäsin myös parempaa multaa ruukkujen pinnalle, sillä olin vielä kahden vaiheilla, yritänkö talvehdittaa ne mökissä sisällä vai en.

Pelakuiden ideaalipaikka talvehtimisen suhteen lienee viileä ja valoisa paikka. Sellaisia ei monellakaan kasvattajalla kuitenkaan ole. Olen kiinnostuneena ja kiitollisena seurannut pelargoni-pelakuu-pielikukka –FB-ryhmässä konkareiden talvehtimisniksejä. Erityisen kiinnostunut olen siitä, miten pelakuut pärjäävät huoneenlämmössä. Ilmeisesti ne saattavat sielläkin sinnitellä, mikäli lisävalaistuksesta huolehditaan.

Pelakuut talvehtimaan viileään hämärään

Nautimme ihanista pelakuista sisätiloissa vielä parin viikon verran, kunnes realiteetit iskivät. Varisevia terälehtiä piti jatkuvasti lakaista lattialta. Eivätkä eriväriset ruukutkaan olleet olohuoneessa kovin esteettisiä. Niinpä siirsin haikeana kaikki mökkipelakuut talon tekniseen tilaan ylähyllylle kapean ikkunan eteen. Siellä ne viettävät talvensa viileässä tilassa, pienessä valonkajossa.

Muutama erikoispelakuu talvehtii huoneenlämmössä

Kun mökkipelakuiden kanssa veivaaminen saatiin maalla maaliin, tapahtui kaupungissa retkahdus. Piipahdus puutarhaliikkeessä herätti ahneuden. Ihania ”erikoispelakuita” myytiin pois parilla eurolla. Tällaisia lajikkeita en ollut koskaan edes nähnyt. Ne kukkivat yhä niin nätisti, etten raaskinut jättää niitä myymälään. Tuoksupelakuukin tuoksui niin jännittävällä tavalla.

Puutarhaliikkeen myyjä varmisti vielä, että pelakuut menevät ”hyvään kotiin” ja että edes yritän talvehdittaa hänen aarteitaan. Lupasin pyhästi ja yritin näyttää pelakuu-asiantuntijalta.

Nyt kaupunkikotimme tyhjät ikkunalaudat ovat muuttuneet näiden vähän vinkeämmän näköisten pelakuiden uudeksi kodiksi. Talvehtimisen avuksi on asennettu led-lampullisia kasvivaloja. Jos meininki menee ränsistyneeksi, ne siirretään työpaikan kellariin kärsimään lopputalven ajaksi.

Amaryllisten uudelleen kukitus

Viherpeukalo-työtoverini neuvoi aikanaan minua, miten hän onnistuu kukittamaan amarylliksensä aina uudestaan ja uudestaan. Se vaikutti hyvin helpolta. Päätin kokeilla, onnistuisinko itse siinä. Jouluiset amarylliksen sipulit saivat aluksi kevään mittaan kuivahtaa. Keväällä istutin sipulit vahvaan lannoitettuun multaan keräämään voimaa. Ne elelivät omaa elämäänsä kukkalaatikoissa puskan juurella. Syksyllä siirsin ruukut sisälle.

Nyt olen siirtänyt sipulit viileään ja kylmään paikkaan, jossa niiden tulisi levätä parisen kuukautta kukkanuppujen kehittymisen mahdollistamiseksi. Myöhemmin lämpimään nostettaessa kukkiminen saattaa alkaa uudestaan. Tähänkin prosessiin menee pari kuukautta. Epäilykseni ovat kyllä suuret mutta prosessin tässä vaiheessa en suostu luovuttamaan!

Latva-artisokat – ruukutettuina talvehtimaan

Latva-artisokat ovat riskaabeleja talvehtijoita Suomessa. Kaiken siemenkasvatuksen vaivannäön jälkeen en hyväksynyt ajatusta niiden kertakäyttöisyydestä. Haluan saada niistä ensi kesänä entistä parempaa satoa. Se on mahdollista, kun vanhat juurakot lähtevät keväällä etumatkalta kasvamaan.

Latva-artisokkia voi yrittää saada selviytymään Suomen talvesta huolellisen kattamisen avulla. Toinen vaihtoehto on siirtää tyvestä katkaistut juurakot talvehtimaan viileään paikkaan esim. kellariin. Talvehtimisohjeita on vähänlaisesti, joten olen tässäkin asiassa tutkivan oppimisen tiellä.

Latva-artisokat maakellariin

Katkaisin kasvilavan latva-artisokat kymmenen sentin korkeudelta. Nostin lapiolla juurakot nurmelle ja istutin ne uudestaan suuriin muoviruukkuihin ja ämpäreihin. Juuret olivat kasvaneet yli puolimetrisiksi, mikä lisäsi vaikeuskerrointa istutustyöhön.

Ruukkujen (joita oli tusinan verran) raahaaminen kylätien toiselle puolelle Esikko-mökin vanhaan maakellariin oli rasittava projekti. Kottikärryjen avulla sain rahdattua painavan kuorman perille.

Esikon maakellaria ei ole käytetty ainakaan viiteentoista vuoteen ja sinne vievät portaat ovat romahtaneet. Sisällä kellarissa on pimeää ja lahonneet (ties mitkä) lautarakennelmat peittävät maapohjaa. ”Tämän tyhjentämiseen menee vain puoli tuntia”, sanoi Tuunajaa-sisko kesällä tutkiessamme maakellarin tilaa. Sitä ylimääräistä puolta tuntia meillä ei näemmä ollut koko kesänä.

Kannoin ruukut maakellariin ja löin joka kerta pääni matalaan oviaukkoon. Todennäköisyys talvehtimisen onnistumisesta on yhden prosentin luokkaa. Pitävätkö paksut kiviseinät pakkasen ulkopuolella? Tilannetta pitänee seurata lämpömittarin avulla.

Talvehtijat vievät tilaa

Yösijojen keksiminen kaikille talvehtijoille vaatii mielikuvitusta. Jos käytössä olisi oman mummolani tyyppinen maalaistalo, viileitä ja valoisia ikkunanpieliä löytyisi helposti. Meillä mökkiläisillä on omat haasteemme. Nyt osa kasveista on viileässä ja valoisassa paikassa, osa taas on viileässä mutta pimeässä. Latva-artisokkaparat majailevat kyseenalaisessa maakellarissa, jonka sääolosuhteet ovat täysi arvoitus. Hillokellarin mehupulloja kurkotellaan tänä talvena pitkällä kädellä juurakkolaatikoiden takaa.

Järkevää olisi nyt pohtia, pitäisikö sisällä talvehtivien kasvien määrää vähentää. No, ainakaan nyt en henno luopua niistä.

Puutarhatöiden hyvästelyä

Syystöiden myötä mieleen hiipii pieni haikeus. Puutarhurin vuosikello kiertyy vääjäämättä kohti talvea. Yritän pitkittää ja venyttää puutarhatöitä mahdollisimman pitkälle. Kaikki ulkona puuhastelu on kivaa. Jopa raskaiden ruukkujen tyhjentäminen ja peseminen tuntuu mukavalta puuhalta.

Ulkovaraston järjestäminen ja vesiletkujen rullaaminen siistille kerälle kuuluvat syksyyn. Muutama jätesäkillinen roinaa lajiteltiin ja vietiin jäteasemalle. Keväällä olemme varmasti kiitollisia siitä, että varaston ovea avatessa emme saa rysähtävää harava- ja lapiokasaa päällemme.

Entäs ensi kesänä?

Erityisesti daalioiden ruukkukasvatus mietityttää. Olisivatko daaliat omassa kukkapenkissä puolivarjoisassa paikassa kuitenkin parempi vaihtoehto? Kesällä pääsin ihailemaan vieraiden ihmisten daalioita paikallisen pihakirppiksen yhteydessä. Eräässä pihassa daaliat kukkivat mahtavina röykkiöinä omenapuiden varjossa. Ehkäpä minäkin siirrän osan daalioistani maahan. Taidanpa perustaa jo nyt syksyllä daaliapenkin kevättä varten valmiiksi.

Syystyöt jatkuvat kylvöjen merkeissä

Ilahtuneena katselen siemenpusseja, joiden siementen kylväminen alkaa loppusyksystä. Mustajuuri, kaurajuuri ja palsternakka laitetaan kohta kasvamaan. Paperipussillinen valkosipulin kynsiä ja pari muuta rapisevaa pussia odottavat kylväjää mökin piirongin päällä. Muutamia perennoja pitää myös siirtää. Kunpa halla malttaisi vielä odottaa tuloaan!