Pitäähän mökkirannassa olla vene

Jokaiselle suomalaiselle mökille kuuluu perinteisesti tikkataulu, mölkkypeli ja grilli. Mikäli mökki sijaitsee veden äärellä tai edes näköetäisyydellä minkäänlaisesta kosteikosta, tulee rannalta löytyä myös vene. Pienen lammen tai ojan läheisyydessä tulee löytyä vähintään minimitasona kumivene. Isomman veden ääressä olevissa laitureissa kuuluu kellua ainakin soutuvene + se nykypäivän kuuminta hottia oleva suppilauta.

Veneen kunnolla ei sinänsä ole väliä. Tärkeintä kuitenkin on, että jonkinlainen purtilo löytyy. Eduksi luetetaan kuitenkin pinnalla pysyminen, ainakin osittain. Näin siis meilläkin.

Mutta se soutuvene….

Kymmenen vuotta sitten ostettua lasikuituvene on aina keväisin laskettu vesille ja alkutalvesta kiskottu jäähileitten seasta takaisin rannalle. Souturetkiä viereiselle saarelle on tehty lokikirjan mukaan kaksi. Ja niistä jälkimmäisellä (nuorison retkellä) on hukkunut ankkuri ja viisi metriä köyttä. Äyskärit ovat onneksi tallella. Ne helpottavat meitä syksyisin veneen tyhjentämisessä.

On siis vaikea uskoa, että tuo rantakaislikossa lilluva vene on meille joskus uutena ostettu. Kymmenen vuotta ovat aallot tehneet työtään ja paukuttaneet sitä tauotta rantakiviin. Aina kevään korvalla ovat ensimmäiset lokit tulleet ja vallanneet veneemme omaksi tukikohdakseen. Siinä on niiden ollut hyvä tarkkailla rantojen tuntumassa olevia pesiä. Syksyisin rantakoivut varistavat lehtensä veneeseen ja käyttävät venettä maadutuslaatikkona.

Tänä kesänä päätimme vallata omamme takaisin ja laittaa lokkien tukiaseman ja puiden maanparannuslaatikon kuntoon ja uuteen loistoon. Tästedes veneemme saisi ja tulisi palvelemaan ainoastaan meitä.

Ensin siirto maalle ja sen jälkeen tyhjennys

Vene vedettiin järvestä ja nostettiin nurmikolle tyhjentymään. Aiemmin lasikuituveneen vetäminen rannalle oli tuntunut suhteellisen helpolta. Mutta kun veneen onteloissa oli sata litraa sinne kuulumatonta vettä, veneen siirtely muuttui haasteellisemmaksi.

Veneen sisuksiin kertyneen veden annettiin valua pois. Veneen hiljalleen tyhjentyessä oli aikaa pestä se. Vuosien mukanaan tuoma ajan patina ja sai luvan kadota. Mäntysuopa, juuriharja ja pesusieni pääsivät näyttämään kyntensä suomalaisen veneen pelastusoperaatiossa.

Kun vene oli tyhjentynyt ja se oli saatu hangattua puhtaaksi, käänsimme sen ylösalaisin. Kuten arvata saattoi ja ensi silmäyksellä näki, niin pahalta näytti. Lasikuituveneen keula oli vuosien saatossa hankautunut useammasta kohdasta puhki.

Rikkoutunut lasikuitupinta reikien ympäriltä hangattiin hiekkapaperilla tasaiseksi. Samalla karhennettiin korjattavat alueet, jotta paikkausaine tarttui veneen pohjaan paremmin.

Korjaamiseen käytettiin lasikuituveneen paikkaamiseen tarkoitettua lasikuitukittiä, joka on lasikuituvahvisteista muovikittiä. Ainetta käytetään lasikuiturakenteiden reikien ja murtumien korjaamiseen. Pakkauksessa oli mukana kovetinaine, joka sekoitettiin kittiin. Seos levitettiin välittömästi hionnan jälkeen lastalla korjauskohtiin. Aine kovettui nopeasti, joten seosta kannatti tehdä vain sellainen määrä, jonka ehti levittää viidessä minuutissa.

Kuivumisen jälkeen korjatut pinnat hiottiin hiekkapaperilla. Hionnan olisi voitu tehdä halutessaan myös koneella.

Airot käsittelyyn

Kun veneen runko oli saatu kuntoon, otettiin käsittelyyn airot. Airot ja niiden hankaimet irrotettiin. Hankaimet puhdistettiin ja voideltiin monitoimiöljyllä.

Airojen kunnostus vaati enemmän aikaa. Hilseilevät lakkapinnat kaavittiin lastalla puhtaiksi. Lakka irtosi suhteellisen isoina suikaleina, joita kertyi puoli ämpärillistä. Loput lakat hiottiin tasohiomakoneella.

Airot pyyhittiin puhtaiksi irtoavasta pölystä. Sen jälkeen ne lakattiin kertaalleen ruskeaksi sävytetyllä venelakalla. Kun lakkakerros oli kuivunut, lakattiin airot vielä kertaalleen.

Veneen penkin vuoro

Veneen puinen penkki irroitettiin. Se oli kiinnitetty veneen runkoon ruuvein. Penkki puhdistettiin, hiottiin ja lakattiin kahteen kertaan samalla lakalla kuin airot.

Kun airojen ja penkin lakkapinnat olivat kuivuneet, kiinnitettiin ne takaisin paikoilleen.

Nyt kunnostettu veneemme odottaa rannassa soutajaansa. Minne suuntautuu seuraava souturetki? Tehdäänkö retkestä merkintä lokikirjaan vai jääneekö se salaisuudeksi?

Siinä se nyt on!

Perinteinen mökki-idyllimme on nyt lähestulkoon täydellinen. Hyppäämme (Tuunaaja ja Fiksaaja) pyöriemme selkään ja lähdemme polkemaan kohti huoltoasemaa. Tarkoituksenamme pyrkiä täydellisyyteen ja ostaa ”the cherry on the top” eli se mökiltämme vielä puuttuva tikkataulu.