Kukkapenkki voidaan perustaa monella tapaa, yhtä oikeaa menetelmää ei ole. Se on lohdullista, sillä meidän mökkien kukkapenkit ovat kaikki keskenään erilaisia. Niiden käyttötarkoitus, koko, muoto, reunukset ja kasvupaikan aurinkoisuus vaihtelevat. Yhteinen nimittäjä niissä on helppohoitoisuuden tavoite, mikä ei sekään aina ole toteutunut.

Vanhat kukkapenkit oli aikanaan siirretty sokkona

Lähdimme työstämään uusia kukkapenkkejä Louhikko-mökin eturinteeseen vanhojen (2 kpl) paikoille. Kukkapenkit päätettiin perustaa uudelleen, sillä ne olivat pahasti rikkaruohottuneet, suorastaan riehaantuneet käsistämme.

Vanhat kukkapenkit oli aikanaan siirretty ”sokkona” terassin rakentamisen tieltä. Sokkona tarkoittaa sitä, että siirto tapahtui multapaakku kerrallaan hyvin varhain keväällä. Lopputuloksena saimme hurmaavan boheemit kukkapenkit, valitettavasti myös rikkaruohojen osalta.

(Tästä lisää vanhassa blogijutussamme: https://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/nakymattoman-kukkapenkin-siirtaminen-ja-uudelleen-perustaminen/)

Kukkapenkki voidaan perustaa sadalla tavalla 

Vaikka kukkapenkin tekijällä on vapaat kädet luomisen suhteen, joitain asioita kannattaa miettiä etukäteen. Ihan senkin takia, että säästää omia vaivojaan ja voimiaan jatkossa.

Kukkapenkin perustamiseen liittyviä ohjeita ja vinkkejä on runsaasti saatavilla. Myös valmiiksi värisommiteltuja kasvikokonaisuuksia on tarjolla. Jokainen kukkapenkin perustaja voi itse valita ”vaikeustason”, jolla lähtee liikkeelle.

Peruspirkko levittää märät sanomalehdet nurmelle ja kaataa marketista haettujen multapussien sisällön niiden päälle. Multakasaa rajataan kivillä ja taimet istutetaan uuteen kukkapenkkiin. Peruspirkon kukkapenkki on paikassa, jonne oleskelupaikasta on hyvä näkyvyys. Lopputulos on upea ja kukat tuovat kasvattajalleen paljon iloa!

Naapurin hifistelijä tutkii ilmansuuntia, kasvualustan ravinnepitoisuuksia, mittauttaa mullan pH:n ja suunnittelee kaiken huolella. Hän huomioi kasvien korkeuserot ja sommittelee ne värien ja kukinnan ajankohtien mukaan kivoiksi ryhmiksi. Ja lopputulos on tietenkin upea!

Meidän kukkapenkin perustamismetodi muistuttaa eniten tuota Peruspirkon menetelmää. Tosin rikkaruohojen torjumisen (ja sen ennakoimisen) suhteen alamme olla hermoheikkoja.

Meidän toiveiden kukkapenkki voisi olla…..

Meidän toiveet rinteeseen sijoitettavista kukkapenkeistä olivat seuraavat.

Sijainti ja kastelu

Kukkapenkkien tuleva sijainti oli terassin jyrkkä eturinne, eli ”vanha hankala paikka”. Sijainti on paahteinen ja kuivina kausina on turvauduttava kasteluletkuun.

Meille oli tärkeää, että kukkapenkkeihin olisi helppo pääsy ja ne voitaisiin helposti kiertää työvälineiden kuten kottikärryjen kanssa.

Muoto ja koko

Vanhat kukkapenkit olivat liian leveät. Tai ne olivat vuosien saatossa levinneet itsekseen. Niiden ohitse oli vaikea kulkea hoitamaan alla olevaa rinnettä. Vaara kompastua oli suuri.

Uudet kukkapenkit suunniteltiin pitkiksi suorakaiteen muotoisiksi (kuten edeltäjänsä) mutta lyhyemmiksi. Kummankin kukkapenkin pituus oli noin 3 m, leveys 1 m ja syvyydeksi tuli noin 50 cm.

Reunukset

Pohdimme pitkään sopivia reunuksia, sillä tämä oli yksi tärkeimmistä tekijöistä kukkapenkkien helppohoitoisuuden turvaamiseksi. Pohdimme kiviä, harkkoja, lautareunuksia ja lähes kaikkia vaihtoehtoja. Lopulta päädyimme hyödyntämään vanhoja puhelintolppia, joita saimme käyttöömme.

Tolpat sahattiin oikean mittaisiksi pätkiksi. Painavat puhelintolpat pysyvät routaisessa maassa aloillaan. Tolpan korkeus riittää pitämään mullat ”laatikossa” ja rajaa kukkapenkin muusta ympäristöstä.

Eristäminen

Toinen meille tärkeä asia oli mahdollisimman tehokas eristäminen maapohjasta, joka oli entuudestaan metsäkortteen ja vuohenputken valloittama. Huolimatta mikromuovin käytön uhkakuvista, käytimme eristeenä meillä hyväksi todettu mansikkakatetta.

Kukkapenkkien ulkopuolinen alue

Tässäpä meillä oli ja on yhä pulma ratkaistavana. Vanhojen kukkapenkkien ulkopuolinen maapohja oli soraa. Soran alla oleva katekangas oli antanut periksi ja rikkaruohot olivat kasvaneet sen läpi. Uuden soran kuljettaminen rinteeseen oli melko mahdotonta. Nurmikon ajaminenkaan ei onnistuisi niin vaikeassa paikassa.

Päädyimme lopulta betonilaattoihin, joita löytyi jonkin verran entuudestaan.  Niillä pääsimme alkuun välialueiden siistimisessä.

Multa

Varmistaaksemme mullan rikkaruohottomuuden, käytimme pussitettua puutarhamultaa. Olimme lähes neuroottisia rikkaruohojen suhteen, sillä vanhat kukkapenkit olivat menneet vuohenputkesta pilalle. Multaa kului kolmisenkymmentä säkkiä.

Kasvit

Kasvit siirrettiin rinteen vanhoista kukkapenkeistä. Ne puhdistettiin rikkaruohoista. Vanhoissa kukkapenkeissä kasvit olivat olleet sikin sokin. Nyt halusimme ryhmitellä ne lajeittain ja ylipäätään suunnitelmallisemmin. Korkeimmat kasvit sijoitettiin takimmaiseen kukkapenkkiin.

Kasvien määrää vähennettiin rutkasti, jotta uudet alut saisivat tilaa levitä. Varjoisan paikan kasveja siirrettiin muulle, sillä tässä kasvupaikassa ne eivät viihtyneet.

Kukkapenkki perustettiin seuraavalla tavalla

Perennat kaivettiin esiin ja niistä perattiin rikkaruohot

Perennat lajiteltiin laatikoihin ja vateihin odottamaan uudelleen istutusta

Kukkapenkin reunuksina toimivat puhelintolpat asetettiin paikoilleen

Kukkapenkin pohja eristettiin mansikkakatekankaalla. Kankaan reunat huoliteltiin naulaamalla ne reunuskehikkoon nupinauloilla.

Perennat siirrettiin uusille kasvupaikoille

Kukkapenkkien väliin asetettiin betonilaatat eristekankaan päälle

Tällaisen hellekesän aikana pitää huolehtia kastelusta, mitä tavallisena kesänä emme juurikaan tee.

Mitä tehdä ylimääräisille perennoille? Kiertoon!

Mikään ei ole ikuista, varsinkaan eivät kukkapenkit. Yksikin laiskottelukesä tuottaa kerrannaisvaikutuksia seuraavaan suveen. Mutta aina ei vaan ehdi… ja koskaan puutarha ei ole valmis… Yritämme löytää sopivan tasapainon kitkemisen määrän ja pienen rikkaruoho-armeliaisuuden välillä.